Stand up -koomikko Sami Hedberg hakee esiintyessään kontaktia yleisöön muun muassa ottamalla heidät osaksi esitystä. Useimmiten reviiritietoiset suomalaiset nauttivat pääsystään osaksi show’ta. Tarkoitus ei ole loukata katsojia tai pitää heitä väkisin valokeilassa.
– Kyllä mä lopetan, jos huomaan, että joku ei kestä, Hedberg sanoo.
– Me suomalaiset ollaan aika tarkkoja omasta reviiristämme, eikä anneta helposti ihmisten tulla lähelle. Suurin osa yleisöstä kuitenkin vähän nauttii siitä, että pääsee mukaan show’hun, hän jatkaa.
On olemassa hyvää ja pahaa, mutta mun maailmassa hyvä voittaa.
Hedberg korostaa, ettei tarkoituksena ole nolata yleisöä ja aiheetkin pysyvät tukevasti kiinni arkisissa asioissa.
– Lopulta kuitenkin leikitellään itsestäänselvyyksillä. En lähde ketään suoranaisesti loukkaamaan vaan jutellaan esimerkiksi parisuhde-elämästä, markkinointi-ihmisistä tai siitä onko audi- vai bemarimies.
Ihan tavallisia elämän perusasioista, joihin Hedberg vain pyrkii luomaan jonkin hauskan vinkkelin.
Kaikki käy
Koomikko kuvailee stand upia lajiksi, jossa lavalla voi puhua mistä vain, banaanista dinosauruksiin tai ydinsodasta Dalai Lamaan, jos sen vain saa huvittamaan yleisöä.
Jotkin asiat Hedberg kuitenkin jättää suosiolla rauhaan.
– En ole hirveästi lähtenyt tuohon uskontohommaan. Puhun kyllä eri kulttuureista, kielistä, ja ihmisistä. Uskonnosta en vain ole saanut vielä mitään hauskaa irti. Enkä ole kovin yhteiskuntakriittinenkään. Olen enemmänkin sellainen hassunhauska ja väritän maailman kaikilla eleillä, äänillä ja vartalonkielellä.
Ennen ensimmäiselle keikalle menoa hän laittoi allekkain asioita, joita kaverit olivat pitäneet hauskoina.
– Siitä tuli neljä A4:sta. Siinä oli oopperalaulamista, ilmeet ja kaikki eri imitointimallit julkisuuden henkilöistä eläimiin.
Hedberg sanookin, ettei hänellä aluksi ollut tietoa siitä miten stand upia tehdään, oli vain juttuja, jotka olivat hänen omasta mielestään hauskoja. Vähitellen jotain on tullut opittuakin, sillä tätä nykyä hän pyörittää seitsemää stand up -klubia Helsingissä, ensi vuonna toimintaa on tarkoitus laajentaa muihinkin kaupunkeihin.
Jouluna rauhoitutaan
Joulukiireen Hedberg rinnastaa Stockmannin Hulluihin päiviin, mutta oman joulunsa hän aikoo viettää rauhassa perheen keskellä.
– Vietän joulun äidin luona, yhdessä siskon ja tämän lasten kanssa. Ja syön aivan järkyttävästi ruokaa.
– Se on jännä, että jouluaattoon asti on aivan järkyttävä kiire, sitten rauhoitutaan ruokapöydän ääreen kahdeksi tunniksi ja sen jälkeen voidaan pahoin välipäivät, eiks oo hianoo, Hedberg nauraa.
Kaikkien kiireiden ja tekemisen keskellä joulu rauhoittumisineen on vain hyväksi. Koomikko takaa, että hauskaa on joulunakin.
– Totta kai se on hauska joulu, onhan se pakko olla. On kivaa kun systerin lasten kautta pääsee mukaan tunnelmaan, he ovat niin onnessaan lahjoista.
– Siellä on aika hulabaloo kuusen alla. Itse asiassa minä siellä olen polvillani kaikkein eniten innoissani.
Hyvä voittaa
Kuinka kauan Hedberg sitten aikoo jatkaa stand upin tekemistä.
– Näen itseni menemässä pyörätuolilla joka paikkaan ja huitomassa ihmisiä pois tieltä pitkän kävelykepin kanssa.
– Silleen sosiaalisesti liian onnellisena, että kaikkia muita ottaa päähän, hän nauraa.
Pyörätuolilla tai ilman, koomikko näkee itsensä lavalla vielä yli kahdeksankymmentävuotiaanakin.
– Olisi aika erilainen maailma silloin ja esiintyminen voisi olla sellaista nauruterapian omaista.
Hedberg toteaa, että välillä se on itsellekin aika haastavaa olla jatkuvasti hauska, eikä kaikesta hauskaa saakaan.
– On olemassa hyvää ja pahaa, mutta mun maailmassa hyvä vaan voittaa, hän kiteyttää maailmankuvansa.
Lue lisää Sami Hedbergistä 10.12.2010 ilmestyneestä Viikkolehdestä.
uutiskirje 
