Teatterin sukupuolta yleensä ei ehkä ole tutkittu, mutta Tampereen Teatterissa pyörivä Pesulan likat on kyllä selkeästi naisten teatteria, vaikka ohjaajana onkin mies, Tommi Auvinen.
Näytelmän kirjoittanut skottimies Tony Roper kertoo käsiohjelmassa, että hän halusi kirjoittaa näytelmän tavallisille naisille. Hän kertoo, että kirjoitustyön aikaan vuonna 1987 kaikki naisia käsittelevät näytelmät olivat feministisiä ja osoittelevia. Roper halusi kirjoittaa toisenlaisen näytelmän, jossa ei opetettu eikä saarnattu.
Miehisin voimin syntyneen näytelmän pääosissa on pyykkipäivää yleisessä pesulassa viettävien naisten yhteisö. Yksi miesroolikin on mukaan mahtunut, mutta hänen tehtävänsä ei ole juuri rytmittävää rekvisiittaa kummempi tässä tarinassa.
Helppoa katseltavaa
Laulunäytelmä Pesulan likat on helppoa katseltavaa. Pyykinpesun lomassa naiset turisevat niitä samoja, joita naiset kautta aikojen ja paikkojen ovat rupatelleet. Pikkuhiljaa katsojalle selviää kunkin haaveet ja pelot sekä se, millainen taakka kenenkin harteilla on.
Yhden mies juo, toisen sairastelee, kolmas on jo raihnas ja ikäloppu eikä enää tahdo jaksaa leipätyönään tekemäänsä pyykkäystä.
Tämä turina saattaisi olla melko raskastakin kuunneltavaa ilman lauluja, jotka nämä pesulan likat esittävät upeasti. Erityisen mukavaa oli kuunnella Dollya esittävän Ritva Jalosen tulkintoja. Mutta mukavia olivat muutkin, varsinkin kun likat laulajina olivat niin erilaisia.
Vanhan pyykkärin väsymys kaikui koskettavasti Marjut Sariolan lauluissa. Nuorten naisten toisenlainen elämänote kaikui Laura Alajääskin ja Natalil Lintalan tulkinnoissa.
Omaa rytmitystä pesulan tapahtumiin toi myös viinaan menevä huoltomies Andy (Ilpo Hakala).
Naisten elämä oli rankkaa. Mutta ei synkkää. Huumori selvästikin viihtyi pesulassa. Vauhdikkain kohtaus on puhelinkohtaus, jossa naiset kesken kaiken kääntävät pesuharjansa toisin päin puhelimiksi ja kuvittelevat yhdessä todeksi nuoren Doreenin haaveen vauraasta tulevaisuudesta omassa talossa, josta löytyy kaikki nykyajan muotilaitteet.
Kohti yksityistä
Näytelmästä jää lämpöinen olo. Se muistuttaa jostakin tärkeästä. Vaikka elämä oli kovaa, se oli silti elämisen arvoista, olihan ympärillä ystävien yhteisö.
Näytelmässä elettiin aikakautta, jolloin suuri kulutusjuhla televisioineen, puhelimineen ja jääkaappeineen teki vasta tuloaan. Suuren murroksen myötä vanhanaikaiset yhteispesulatkin vetivät jo viimeisiään.
Yksityistyminen oli alkamassa. Ja yksinäistyminen. Tätäkin kehitystä näytelmä kommentoi, mutta ei mitenkään julistaen vaan yhtä arkisesti todeten, kuten näytelmässä kaikki muutkin ihmiselämän suuret kysymykset käsitellään.
Näyttämölle rakennettu karu pesulaympäristö sopii mainiosti näytelmä henkeen. Siinä toistuu sama jumputtava arki, jota todistaa naisten loputon juoruilukin.
Joulukuun alkupuolella ensi-iltansa Tampereen Teatterin Frenckell-näyttämöllä saanut näytelmä siirtyy 5. tammikuuta teatterin päänäyttämölle.
Tampereen Teatteri: Pesulan likat. käsikirjoitus Tony Roper, suomennos Aino Piirola, ohjaus Tommi Auvinen, lavastus Pekka Korpiniitty ja puvut Maiju Veijalainen.
lehti 