Tapio Karvonen pitää Suomen telakkateollisuuden näkymiä hyvinkin valoisina. Hänestä on syytä luottaa erityisesti Turun telakkaan.
– On huippuluokan osaamista yhdistettynä moderniin teknologiaan ja innovaatioihin samaan aikaan, kun risteilijämarkkinat ovat elpyneet nopeasti koronapandemian jäljiltä. Meyerin telakka on maailman kärkeä, hän sanoo Turun telakasta.
Karvonen toimii Business Turussa asiakkuuspäällikkönä. Aiemmin hän työskenteli Turun yliopistossa.
– Loppuvuodesta Turusta luovutettu maailman suurin risteilijä Icon of the Seas on saanut valtavan huomion. Risteilyt on myyty pitkäksi aikaa loppuun. Tällainen antaa luottamusta siihen, että Turustakin tilataan lisää risteilijöitä, Karvonen sanoo.
Myös erikoistutkija Timo Eklund Teollisuusliitosta uskoo risteilyalusmarkkinoiden heränneen pandemian jälkeen uudelleen.
– Pikkuisen kuitenkin huolestuttaa, kun ei ole pitkään aikaan kuulunut tilauksia.
Hän arvioi, että juuri suuret risteilijät ovat silti oikea tuote Turun telakalle.
– Suomessa on valtava määrä sitä osaamista, jota risteilyalusten tekemiseen tarvitaan niin telakalla, alihankkijoissa kuin suunnittelutoimistoissa ja muualla.
”Kotimaisuusaste on kuitenkin yhä korkea, vaikka suorittavan portaan työntekijöissä on paljon ulkomaalaisia.”
Suuret risteilijät ovat yleensä eurooppalaisia tuotteita. Suomen lisäksi niitä tehdään Italiassa, Ranskassa ja Saksassa. Nyt markkinoille pyrkii myös Kiina.
– Siitä on oltu huolissaan. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että sikäläinen osaaminen ja luontaiset kilpailukykytekijät eivät ole ihan vahvimmillaan yksittäiskappaletuotannossa tai lyhyissä sarjoissa, joilla suuria risteilijöitä tuotetaan.
Eklund toteaa, että bisneksenä risteilyalusten rakentaminen ei ole hyvää.
– Sillä eivät oikein mitkään telakat ole tehneet rahaa, alihankkijat kylläkin, hän sanoo.
Niinpä valtion tukea tarvitaan rakennusaikaisiin rahoitusjärjestelyihin. Karvonen pitää tukea ratkaisevana asiana.
– Kyse on miljardiluokan kaupoista, ja laivanrakennusbisneksessä perinteisesti tilaaja maksaa pääosan laivasta vasta, kun laiva luovutetaan. Näin ollen telakan pitää hankkia rahat lainoina muualta, kunnes se saa tilaajalta maksut. Siksi valtion rooli on keskeinen Finnveran kautta. Se on elinehto suurten kauppojen aikaansaamiseksi.
Finnvera on valtion omistama rahoitusyhtiö.
Helsingillä edessä uusi nousu?
Helsingin telakkaa Karvonen pitää avoimena korttina, koska omistaja vaihtui vasta marraskuussa.
– Päästiin riippana olleesta venäläisomistuksesta, mutta ei ole olemassa yhtään tilausta. Uuden kanadalaisen omistajan myötä on taas kuitenkin olemassa mahdollisuudet siihen, että voi lähteä tavoittelemaan tilauksia mistä päin vain.
Taustalla on pitkä historia laivojen rakentamisesta venäläisille. Kun omistuskin oli venäläisillä, asiakassuhde Venäjälle muodostui vahvaksi ja sitä vahvisti myös telakan erikoistuminen tuottamaan arktisiin oloihin sopivia aluksia.
– Se markkina oli vahvasti Venäjällä, Karvonen sanoo.
Hän uskoo kuitenkin telakan nousuun.
– Siellä on hienoa osaamista erityisesti arktisella puolella. Varmasti kanadalainen omistaja on juuri sitä silmällä pitäen hankkinut telakan, hän arvelee.
– Talviolosuhteisiin sopivien alusten rakentamisen osaamista ei ole paljon maailmalla.
Eklund kuitenkin muistuttaa arktisen puolen markkinan olevan pieni.
– Mutta jäänmurtajia tilataan jatkossakin, sillä pohjoisille alueille, varsinkin Ruotsiin, on rakenteilla taloudellista toimintaa. Se lisää kuljetustarpeita jäätyvillä väylillä. Ruotsi on tilaamassa aluksia, ja käsittääkseni Helsingin telakka on mukana tässä kilpailussa.
Kolmannen telakan eli Rauman osalta asiantuntijat toteavat, että merivoimien korvettien rakentaminen on sen kivijalka.
– Raumalta on tilattu myös pienempiä autolauttoja, mutta se markkina on varsin kilpailtu, joten sillä ei voi pyörittää kokonaista telakkaa. Siksi on hyvä, että on sotalaivat, Eklund sanoo
Karvonen muistuttaa siitä, että Raumakin pystyy tuottamaan arktista kalustoa
– Näkisin, että siinä on menestymisen mahdollisuus jatkossakin.
Yli miljardin laiva vuosittain
Telakkateollisuuden kansataloudellinen merkitys on Suomessa pienentynyt verrattuna 2000-luvun alkuun.
– Telakkateollisuus kuitenkin kuuluu aloihin, jollaisia ei Suomessa suinkaan ole liikaa. Se on ala, jolla suomalainen osaaminen on maailman huippua ja jossa on vuosikausien aikana kehittynyt maailman mittakaavassa erittäin kilpailukykyiset toimintatavat, Timo Eklund sanoo.
– Sen piirissä meillä on laajasti korkean osaamisen yrityksiä, ei vain telakoilla vaan myös alihankinnassa ja laitetoimituksissa.
Hän arvioi pelkästään sen, että kerran vuodessa Turusta lähtee yli miljardin euron arvoinen alus maailmalle, merkitsevän isoa pottia Suomen talouteen.
– Kotimaisuusaste on kuitenkin yhä korkea, vaikka suorittavan portaan työntekijöissä on paljon ulkomaalaisia.
lehti 