Kaupin sairaalassa Tampereella ja Jyllin kodeissa Ikaalisissa on viime syksystä lähtien pyörinyt Videotaidetta hoitolaitoksiin -pilottihanke.
Kaupin sairaalassa liikkuvista kuvista on saatu niin hyviä tuloksia, että sairaala haluaa nyt pysyvästi omistukseensa siellä syksyn ajan esillä olleet taiteilija Henrietta Lehtosen työt.
Keväällä jatkuvat myös lyhyiden videoelokuvien esittäminen, lupailee taiteilija Risto-Pekka Blom, joka elokuvien valinnan ohella on laatinut myös raportin hankkeesta syyskaudella saaduista kokemuksista.
Liikkuvalla kuvalla voidaan jatkossa luoda elämyksellisiä tiloja.
– Ilman muuta itse idea toimii, mutta edessä on isoja haasteita kuten kohderyhmän sirpaleisuus, Blom tiivistää raportin sisällön.
Sisällön tuottamista vaikeuttaa hänen mukaansa se, että mitään yhtenäistä vanhuskohderyhmää ei ole olemassa, vaan on eri tavoin aistirajoitteisia ja muistisairaita ihmisiä.
Vanhuksilta tullut palaute suuntaa Blomin elokuvavalintoja jatkossa:
– Näytöksissä pitää olla hidas tempo, koska kuvanlukutaito voi katsojalla olla heikentynyt.
Auvoista kuvaa
Kaupin sairaalaan kaksi videotyötä tehnyt Lehtonen kertoo pyrkineensä töillään tuottamaan ”onnellisuuden ja auvoisuuden vaikutelman”.
– Videohoitohuoneeseen sijoitetussa Kesäikkunassa on valoisia kuvia kesäisestä luonnosta ja taustalla kuuluu linnunlaulu.
Yhteen päivähuoneeseen sijoitetussa varjokuvamaisessa Kissaikkuna -työssä kissa touhuilee ikkunalla.
Molemmissa asiat tapahtuvat hitaasti.
– Niissä ei ole mitään ikävää eikä väkivaltaista, vaan ne ovat kesyjä ja kilttejä, toivottavasti eivät kuitenkaan imeliä tai kiiltokuvamaisia, Lehtonen sanoo.
Lehtosen työt ovat Kaupin sairaalaa varten räätälöityjä. Töiden sisällön määrää silti taiteelliset pyrkimykset sekä Lehtosen arkkitehtikoulutuksen antama näkökulma.
– Arkkitehdin tehtävä on tehdä tiloja ja paikkoja, jotka palvelevat ihmistä. Sellainen taiteilijuus, joka perustuu itseilmaisuun tai -terapiaan, on näistä lähtökohdista helppo laittaa sivuun, Lehtonen sanoo.
Jatkorahoitusta etsitään
LiikKUVAT -videotaideprojektin ensimmäistä vaihetta toteuttamassa ja rahoittamassa oli Tampereen nykytaiteen museo, Pirkanmaan taidetoimikunta, Tampereen kaupungin Kulttuurikaari -hanke, Tampereen kaupungin laitoshoito sekä Jyllin hoitokoti Ikaalisissa.
Kuvataideintendentti Sirpa Joenniemi Tampereen nykytaiteen museosta kertoo, että parhaillaan hankkeelle etsitään jatkorahoitusta.
– Henkilökunnalta on tullut hyvää palautetta. Videotaide tuo vaihtelua laitoksen arkeen.
Moni vanhus ei Joenniemen mukaan jaksa enää seurata television hektistä ohjelmatarjontaa.
– Eivätkä television kerronnalliset ominaisuudetkaan välttämättä mene enää perille, kun on monenlaisia rajoitteita. Liikkuva kuva voi silti herättää tuttuja mielikuvia ja muistoja.
Ulos luontoon pääsy voi laitosten vanhuksille olla vaikeaa. Joenniemi arvelee, että liikkuva kuva voi tulevaisuudessa tuoda luonnon taas lähemmäksi vanhusta.
– Tekniikka kehittyy koko ajan. Niinpä liikkuvalla kuvalla voidaan jatkossa luoda elämyksellisiä tiloja.
Liikkuvan kuvan mahdollisuudet näyttävät siis mittavilta myös hoitokäytössä. Nyt Pirkanmaalla pyörivässä hankkeessa otetaan kuitenkin vasta ensimmäisiä askelia pienillä resursseilla.
Elämyksellisten tilojen toteutuminen vaatii laitehankintoja ja siis rahallista panostusta.
lehti 