Kirjan alaotsikko on Kymmenen oivallusta sonnasta, ja oivalluksia se totisesti lukijalleen tarjoaa.
Joka päivä 5 000 lasta kuolee ihmisulosteiden saastuttaman veden aiheuttamiin sairauksiin, kertoo Anu Valven Paskajuttu (Like 2010).
Joka ikinen päivä!
Pohjoisen vauraat maat kuluttavat valtaosan maailman makeasta vedestä.
Eikä tämä ole suinkaan kirjan ainoa paskamainen juttu. Se saa myös tuntemaan itsensä idiootiksi asioidessaan vesiklosetissa, eritoten kun lukee rinnakkain Anja Portinin toimittamaa Kirjaa vedestä (Into-kustannus 2010).
Se osoittaa, että maapallon kestokyvyn rajat makean veden käytön suhteen ovat tulleet vastaan.
Ja me teemme tarpeemme puhdistettuun veteen!
Piilovesi virtaa etelästä pohjoiseen
Kaikki tuotanto edellyttää makeaa vettä. Tämä on ajanut meidät vesikriisiin; tilanteeseen, jossa vesi ei kerta kaikkiaan riitä.
Kirja vedestä kertoo, miten kriisi näkyy ihmisten jokapäiväisessä elämässä. Mahdollisuudet käyttää vettä jakautuvat hyvin epätasaisesti maailman ihmisten kesken. Samoin veden liiallisen kulutuksen seuraukset.
Pohjoisen vauraat maat kuluttavat valtaosan maailman makeasta vedestä ja veden puutteesta kärsivät eniten ne, jotka eivät saa ääntään kuuluviin veteen liittyvässä päätöksenteossa.
Eivätkä suomalaiset voi suinkaan pestä käsiään vesikriisistä. Me syömme runsasvetisessä kotimaassamme kasviksia, jotka on tuotettu niukkavetisissä etelän maissa. Näin meille virtaa piilovettä.
Tappava kakkakatastrofi
Anu Valve perehtyy kirjassaan ihmisten jokapäiväisten tuotosten, virtsan ja ulosteen, mahdollisuuksiin ja historiaan. Kaikkien on päästävä pissalle ja kakalle. Joka päivä, johonkin.
Vauraassa lännessä ne huuhdotaan kalliisti jalostetulla vedellä joidenkin muiden puhdistettaviksi.
Toisaalta kolmasosa maailman ihmisistä elää ilman käymälää, ja huono sanitaatio on maailman suurin ja tappavin katastrofi.
Aiheesta enemmän perjantaina 14.1.2011 ilmestyneessä Viikkolehdessä.
uutiskirje 