Runoilija Aila Meriluoto (1924–2019) sai suuren huomion ja maineen Lasimaalaus-ensikokoelmallaan vuonna 1946. Kriitikot kiittivät ja yleisö osti. Mutta Ailan tielle nousi luonnonmullistus nimeltä Lauri Viita, avioliitto ja neljä lasta, ja hänen kirjoittamisensa tyrehtyi pitkäksi aikaa. Miten ja milloin hän onnistui palauttamaan itsekunnioituksensa ja palaamaan taiteeseen?
Näytelmä Tältä kohtaa – Aila luo pienimuotoisen intiimin kuvan Aila Meriluodosta. Virpi Haatainen ei ole kirjoittanut ja ohjannut elämäkertaa, vaan esittää rajattuja kaistaleita runoilijan elämästä. Kysymys on puuttuvan itsenäisyyden ja rohkeuden etsinnästä, siitä miten sovinnaisen kasvatuksen ja dominoivien miesten ote kirpoaa.
Meriluodon oma polku alkaa löytyä irtoamalla mahtimiehistä. Näyttämölle heistä loihditaan hienosti V.A. Koskenniemen ja Lauri Viidan hahmot, edellinen kipsipään ja jälkimmäinen suruhunnun avulla.
Piisaa kuitenkin muita miehiä, joiden kavalkadia kommentoidaan suoraan, mainion humoristisestikin. Näytelmästä välittyy Meriluodon elämännälkä ja elämännäkemys. Hän piti miehiä hyvinkin nautinnollisina ja välttämättöminä kapistuksina, mutta useimmiten siihen rajaan asti, että pystyi itse hallitsemaan tilanteita. Vastakkaisia esimerkkejäkin esityksessä on.
Matka häpeästä häpeämättömyyteen? Aidoimmassa mielessä kyllä. Opettajapariskunnan tytär oli koulittu henkisfyysiseen pienuuteen, kaikin puolin alistuvaksi niiailijaksi. Irtipääsy vei pitkään ja ehkei ikinä täysin toteutunutkaan. Vapautuminen maksoi joukon addiktioita, joiden kanssa Meriluoto läpi elämänsä rimpuili.
Erotiikkaa ja seksiä Meriluoto pui itse usein ja kursailematta, etenkin Peter Peter -romaanissaan (1971) ja päiväkirjoissaan. Aistillisia iloja ei näytelmässäkään unohdeta, mutta hivenen ylimalkaiseen lauseiden pintaan jääden. Se miltä kenties tuntuu, ei aina täysin välity katsomon puolelle.
Puhe on ihmisoikeuksista ja vapauksista, jotka ovat hyvin yksityistä laatua, kuitenkin kaikille itsestään kuuluvia.
Hupaisan valaiseva on kohtaus, jossa kirjailija ja kustannustoimittaja mittelevät Peter Peterin (tuolloin rohkeista) sanavalinnoista. Esimerkiksi, että saako kirjoittaa kuukautisista? Kustantaja varoo ja varoittelee.
Näytelmän ilmiasu on yhtä aikaa kepeä ja mieleenjäävä. Lavastus, äänimaailma ja visuaaliset efektit luovat esitykseen otollisia tunnelmia.
Ella Pyhältö ottaa luontevasti Aila Meriluodon paikan. Herkkäkeinoisena näyttelijänä hän osaa ilmentää päähenkilön mielentiloja, päällimmäisenä myönteistä iloa. Virpi Haatainen vakuuttaa paitsi ohjauksellaan myös tyynellä tavallaan, jolla hän vetää viittä erilaista roolia. Näyttelijöiden yhteispeli luistaa.
Tältä kohtaa – Aila valottaa erään kirjailijan elämän suuntia ja mutkia. Muttei yksinomaan niitä, sillä kaiken aikaa voimme aistia kattavammankin kysymyksen ja vaatimuksen. Puhe on ihmisoikeuksista ja vapauksista, jotka ovat hyvin yksityistä laatua, kuitenkin kaikille itsestään kuuluvia.
Näytelmä on hieno huomionosoitus sata vuotta sitten syntyneelle Aila Meriluodolle.
Tältä kohtaa – Aila. Teatteri Avoimet Ovet. Virpi Haataisen käsikirjoittama ja ohjaama näytelmä Aila Meriluodosta. Näyttelijöinä Ella Pyhältö ja Virpi Haatainen. Esityksiä 30.11. saakka.
uutiskirje 
