Viime kevään Rakennusliiton valtuuston kokouksessa päätettiin luopua poliittisista tunnuksista seuraavissa liittovaaleissamme. Asiasta käytiin kovaa keskustelua ja päätös syntyi äänestyksen kautta. Mielestäni tunnuksista luopuminen oli suuri edistysaskel.
Näkemykseni on syntynyt kokemuksen kautta. Kun itse menin maalareiden osastotoimintaan mukaan, minun olisi pitänyt valita osaston ulko-ovella jompikumpi jäsenkirja. Ihmettelin, mitä tekemistä puoluejäsenkirjalla on maalareiden edunvalvonnan kanssa. Pidin pääni enkä ottanut jäsenkirjaa.
Rakennusliiton tärkein tehtävä on rakentajien edunvalvonta. Meillä Rakennusliiton jäsenillä pitää olla mahdollisuus päästä oman ammattikuntamme edunvalvontaan ilman minkäänlaista poliittista mandaattia. Tällä tavoin Rakennusliitto saa parhaat edunvalvojat, eikä vain parhaat poliittisesti valitut edunvalvojat.
Mikään ei estä työntekijöitä sopimasta minimityöehtoja paremmin.
Toinen asia on sitten, että joillekin, kuten minulle, edunvalvonta on niin suuri sydämen asia ja sen johdattamana olen liittynyt vasemmiston riveihin. Puolueen kautta pääsen vaikuttamaan poliittisiin päätöksiin. Kaikki Rakennusliiton edunvalvojat eivät aktivoidu poliittisten puolueiden jäseniksi, heille riittää rakentajien edunvalvonta Rakennusliitossa.
Käyttäisin tätä samaa johtoajatusta myös keskusteluissa SAK:n sisällä vallitsevasta puoluepolitiikasta. SAK on keskusjärjestö, jonka tärkein tehtävä on palkansaajien edunvalvonta. Mielestäni sen tärkeimmässä tehtävässä ei tällä hetkellä toteudu demokratia. Paikat on jaettu SDP:n ja Vasemmistoliiton kesken. Päätökset tehdään niiden edunvalvojien kesken, joilla on SDP:n jäsenkirja. Minusta tämä on suuri epäkohta ja vääryys.
Kyseenalaistan SAK:n tämänhetkisen voiman edunvalvojana. Niin kauan kuin SAK:ssa paikat jaetaan poliittisten voimasuhteiden mukaisesti, parasta edunvalvojajoukkuetta ei ole jalkeilla.
SAK:n valta vahvistuisi, jos se yhtenäistyisi sisältä kaikkien palkansaajien edunvalvontajärjestöksi. Tämän päivän sekasortoinen työelämä tarvitsisi jämerän järjestön, joka tekisi päättäväisiä aloitteita ja yhteiskunnallinen keskustelu olisi sen vahvassa otteessa.
Jos SAK luopuisi poliittisista voimasuhteista, sehän antaisi SAK:lle mahdollisuuden ottaa aloitteen omiin käsiinsä ja tehdä kaikkia palkansaajia koskevaa edunvalvontapolitiikkaa. Sen ei tarvitsisi odotella demaripuolueen eteisessä, mitä sen kabinetista käsketään tehdä. Vai onko niin, että tällä hetkellä SAK:ssa toimivat demarijäsenet eivät uskalla ottaa edunvalvonnallista vastuuta vai eikö heillä ole riittäviä työelämätaitoja siihen?
Lopuksi vielä ihmettelen vasemmistoryhmää, joka tyytyy istumaan katsomossa, vaikka sielläkin olisi edunvalvojia, jotka mahtuisivat kentälle pelaamaan. Minun vasemmistolainen oikeudentajuni ei tällaista epädemokraattista toimintaa hyväksy. Jos olisin SAK:n jossakin edustajistossa, minä alkaisin toimimaan demokratian puolesta enkä kuluttaisi voimiani piipittämällä käytävillä ja toisten selkien takana voimasuhteista.
uutiskirje 
