Uudessa työelämässä informaatioteknologioiden ja sosiaalisen median osaamisesta (koodaajista käyttäjiin) on tulossa välttämättömyys samalla tavoin kuin pankkitilin omistaminen on välttämätöntä palkanmaksun kannalta. Yhä useampi arkinen askare hoidetaan netissä. Yhteiskunta on monilta osin muuttumassa internetperustaiseksi.
Yksityinen kulutus ja harrastuneisuus ovat kuitenkin käytännössä ainoa tie pysyä työvälineiden ja elinympäristön kehityksen perässä. Lisäksi koska ”nuorena on vitsa väännettävä”, mahdollisuus oppia kotona uusien teknologioiden käyttöä ja rakentelua vaikuttaa suoraan työllistymismahdollisuuksiin ja elämänhallintaan. Huonoimmassa asemassa ovat ne, joille pääsy koneelle ja nettiin on mahdollista vain koulussa tai kirjastossa.
Uuden työn yrityksissä sosiaalisen median käyttöä ei välttämättä niinkään rajoiteta, vaan odotetaan, että työntekijä levittää organisaationsa brändiä verkostoissa. Myös yrityksen sisäistä yhteistyökulttuuria rakennetaan sosiaaliseen mediaan.
Vasemmiston on luonteva toimia avoimen netin ja tiedon puolesta.
Mahdollisuus ”leikkiä” uusimman sukupolven kännykällä on tasa-arvokysymys.
Kaikenlaiset kulutusverot haittaavat myös teknologioiden kohdalla pienituloisten toimintaedellytyksiä yhteiskunnassa. Hyvä esimerkki on niin sanottu hyvitysmaksu, jota ollaan nyt laajentamassa uusiin tallennusmedioihin, kuten muistitikkuihin, mp3-soittimiin ja ulkoisiin kovalevyihin.
Vasemmiston kanta hyvitysmaksuun ei ollut oikea. Vasemmisto oli huolissaan siitä, ettei tätä tasaveroluonteista maksua uloteta tarpeeksi laajalti uusiin tallennusvälineisiin, vaikka olisi pitänyt asettua kategorisesti sitä vastaan. Näin jo siksikin, että uudet teknologiat ovat luonteeltaan, monikäyttöisiä, eivätkä suinkaan rajoitu vain taiteellisten teosten tallentamiseen.
Erään mielenkiintoisen aloitteen on tehnyt Ruotsin vasemmisto, joka on ehdottanut kirjastojen muuttamista julkisiksi tiedostonjakokeskuksiksi, joissa tehtävien latausten perusteella maksettaisiin korvauksia suoraan taiteilijoille. Korvaukset rahoitettaisiin budjetista, kuten itse asiassa jo nykyään tehdään Norjassa. Rahoitus kerättäisiin näin progression kautta.
Toisenlainen esimerkki on Tampereen vasemmiston valtuustoryhmän esitys, että kaupunki ottaisi käyttöönsä kouluissaan Linuxille perustuvan LTSP-pohjaisen asiakaspääteratkaisun. Jos aloite menee läpi, se tarkoittaa huomattavia säästöjä koulutoimelle.
Linux-ratkaisu mahdollistaa ohjelmistojen keskittämisen yhdelle palvelinkoneelle, jonka ympärille tarvitaan vain kevyitä päätelaitteita. Nämä voivat olla esimerkiksi muuten jo käyttökelvottomia koneita. Säästöjä syntyy myös ylläpidon keskittämisestä ja lisenssikustannusten poisjäämisestä.
Jyväskyläläisen rehtorin raportti viime vuodelta kertoo, että varovaisestikin arvioiden Jyväskylä saavuttaisi Linux-järjestelmällä vähintään 200 000 euron säästöt. LTSP:n tarjoamat palvelut ovat myös laadukkaampia ja vakaampia kuin vastaavat Windows-ratkaisut erilaisista räätälöinti- ja laajentamismahdollisuuksista puhumattakaan.
Linux-ratkaisu tarkoittaisi, että koululaiset pääsisivät käyttämään koulun laajaa ja kehittynyttä ohjelmistopakettia etäyhteydellä myös kotoaan. Samalla piilokoulutettaisiin Linux-osaajia kasvaville markkinoille. Tämä olisi demokraattinen vastaisku sille, että Microsoft lobbaa hallintoamme päinvastaisiin valintoihin.
Vasemmiston tulisi ottaa edistyksellinen rooli uusien teknologioiden esitaistelijana sekä toimia johdonmukaisesti kulutusveroja vastaan ja itsensä kehittämisen puolesta. Vasemmiston on luonteva toimia avoimen netin ja tiedon puolesta monopolisoitua tietoa vastaan.
lehti 