Bruttokansantuote, budjettivaje, valtion velka, inflaatio… Tällaisia asioita tulee taloudesta puhuttaessa monelle ensinnä mieleen. Kauppatieteiden ja taloustieteen maisteri, väitöskirjatutkija Anni Marttinen haluaa laajentaa taloustieteen ja talouspolitiikan näköaloja. Hänen oma kiinnostuksensa talouteen kumpuaa juuri siitä, miten moninaisiin ja olennaisiin asioihin se vaikuttaa.
– Talous liittyy kaikkeen: sosiaalipolitiikkaan, ympäristöpolitiikkaan, teollisuuspolitiikkaan, hyvinvointipolitiikkaan. Se monikytköksisyys ja kompleksisuus on kiinnostavaa, Marttinen kertoo KU:lle.
Erityisesti vuonna 2008 alkanut kansainvälinen finanssikriisi sai tuolloin lukio-opiskelujaan aloittaneen Marttisen kiinnostumaan taloudesta. Samoja asioita oli käsitelty Euroopan nuorten parlamentissa, jonka keskusteluissa Marttinen oli mukana.
– Heräsi kysymyksiä siitä, miten voi olla tällainen järjestelmä, jossa ihmisiltä lähtee kodit alta ja samaan aikaan pelastetaan pankkeja.
Opinnot ohjaavat uusliberalismiin
Syksyllä ilmestyneessä Hattaratalous-kirjassaan Marttinen kritisoi niin valtavirtaista taloustiedettä kuin talouspolitiikkaakin. Marttisen mukaan vallitseva uusklassinen taloustiede käsittelee taloutta ja markkinoita abstraktisti, ikään kuin suljettuna laatikkona, luontaisesti tasapainoon hakeutuvana järjestelmänä. Tällaisten mallien rajoitteita ei usein huomioida riittävästi.
Uusklassiseen tasapainomalliin perustuvat sovellukset ovat Marttisen mukaan saaneet liian hallitsevan aseman talouden ohjaamisessa. Yksi tällainen sovellus on valtiovarainministeriön KOOMA-malli, jota käytetään talouden ennustamiseen ja politiikkatoimien vaikutusarviointien laadintaan.
Uusklassinen taloustiede käsittelee taloutta ja markkinoita abstraktisti.
Uusklassisen taloustieteen oppien kapeakatseinen omaksuminen johtaa helposti myös uusliberalistisiin ajatuksiin yhteiskunnasta. ”Tutkimusten mukaan opetus, joka on rakennettu uusliberaalien oppien, rationaalisesti omaa etuaan tavoittelevan ihmisen ja yritysten voiton maksimoinnin pohjalle, myös muuttaa taloustieteen opiskelijoiden maailmankatsomusta”, Marttinen kirjoittaa.
Marttinen kertoo huomanneensa uusliberalistiset piirteet kansantaloustieteessä omissakin opinnoissaan.
– Mieleen tuli vasta-ajattelu, että missä on se taloustiede, joka pyrkii vähentämään köyhyyttä ja eriarvoisuutta ja ratkaisemaan ilmastokriisin?
Taloustiede moniarvoisemmaksi
Valmistuttuaan Marttinen työskenteli Euroopan Keskuspankissa Frankfurtissa ja tutustui siellä monenlaisiin ekonomisteihin.
– Monet olivat ajatelleet samalla tavalla kuin minä, että olisi mukavaa, jos omassa taloustieteen opetuksessa olisi huomioitu erilaisia koulukuntia.
Marttiselle tuli tutuksi myös kansainvälinen Rethinking Economics -järjestö, jossa opiskelijat ja taloustieteilijät pyrkivät moniarvoistamaan taloustieteen opetusta ja tuomaan siihen oikeudenmukaisempaa ihmiskuvaa ja maailmankuvaa.
Marttinen toi järjestön Suomeen vuonna 2020. Rethinking Economics Suomi järjestää muun muassa keskustelutilaisuuksia ja kursseja. Yhtenä tavoitteena on talouskeskustelun demokratisointi, johon Marttinen myös helppotajuisella Hattaratalous-kirjallaan pyrkii. Marttinen korostaa, ettei talous saa jäädä vain ekonomistien asiaksi.
Marttisen mukaan finanssikriisin jälkeen talouskeskustelussa on tapahtunut uudelleenheräämistä ja monipuolistumista.
– 1990-luvun loppupuolelta lähtöisin oleva kohtuutalous on saanut uutta pontta alleen. Feministinen talous on tarjonnut ratkaisuja kuripolitiikkaan ja tuottoa maksimoivaan, pelkästään kasvua ajavaan talouteen. Hyvinvointitalous on pyrkinyt muuttamaan talouden ohjausta, ja monia valtioita on lähtenyt sen ajatuksiin mukaan. Myös EU on ottanut kasvun jälkeisen ajan paradigmoista omiin päätelmiinsä ajatuksia siitä, että pelkästään bruttokansantuote ei voi olla talouden ohjaava mittari.
Valtavirtaa on silti ollut talouskuripolitiikka, jota harjoitettiin koko Euroopassa taantumankin aikaan 2010-luvulla.
– Finanssikriisistä ei ole välttämättä opittu niin paljon kuin voisi, Marttinen arvioi.
Leikkauksien syynä intressikamppailu
Suomessa keskeisellä sijalla talouskeskustelussa on ollut jo pitkään valtion velka, vaikka Suomen velkaantumisaste on EU-maiden keskitasoa ja luottoluokitus hyvä.
– Media ja poliitikot pelottelevat velkaantumisella eivätkä tuo esiin sen mahdollisuuksia. Velalla voidaan myös muuttaa yhteiskunnan suuntaa, Marttinen sanoo esimerkiksi sosiaalisiin ja ekologisiin investointeihin viitaten.
Velan määrää tai bruttokansantuoteosuutta olennaisempi asia ovat Marttisen mukaan velanhoitokustannukset, joita kannattaa kyllä tarkkailla.
Marttinen tuo kirjassaan esiin, kuinka lukuisat ekonomistit Sixten Korkmanista alkaen ovat suhtautuneet kriittisesti Petteri Orpon (kok.) hallituksen leikkauslinjaan.
– Massiiviset leikkaukset ja hyvinvointiyhteiskunnan alasajo rapauttavat yhteiskuntaa, talouskasvua ja tasa-arvoa, Marttinen arvioi.
Kyse ei olekaan välttämättömyyksistä vaan arvoista ja intressikamppailuista.
– Se, että leikataan köyhimmiltä ja samaan aikaan korotetaan arvonlisäveroa, mikä vaikuttaa eniten pieni- ja keskituloisiin, on ideologista, omia äänestäjiä palvelevaa politiikkaa. Keskustelu ja toimenpiteet voisivat olla monipuolisempia ja osua enemmän eri tuloryhmiin.
Vasemmistoliiton ehdotusta miljonääriverosta Marttinen pitää kiinnostavana.
– Miljonäärien korvaan se ei kuulosta hyvältä eikä se siksi asetu oikeistopuolueiden poliittiseen agendaan.
Terveyserot kuormittavat talouttakin
Marttiselle olennaisia suuntauksia ovat hyvinvointitalous ja kohtuutalous. Hyvinvointitaloutta on kehitetty SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry:ssä, jossa Marttinen työskenteli aiemmin pääekonomistina. Siinä sosiaalinen ja ekologinen hyvinvointi asetetaan etusijalle pelkän talouskasvun sijaan ja myös tulevat sukupolvet huomioidaan. Panostamalla asioihin, jotka parhaiten mahdollistavat ihmisten ja ympäristön hyvinvoinnin kasvun pitkällä aikavälillä, ehkäistään pitemmän päälle myös julkista taloutta rapauttavia kustannuksia.
”Pelkällä vihreällä kasvulla emme pysty pelastamaan planeettaa.”
Esimerkiksi Suomen terveydenhuollon epätasa-arvoisuus ja pitkät hoitojonot ovat OECD:n arvion mukaan yksi syy työttömyyteen ja sen pitkittymiseen. Sosioekonomisten terveyserojen poistaminen toisi 1,5–2 miljardin euron vuotuiset säästöt terveydenhuollon menoista ja sairauspäivärahapäivät vähenisivät 1,3 miljoonalla. Lisäksi OECD on arvioinut, että heikentyneen mielenterveyden vuosikustannukset Suomelle ovat 11 miljardia euroa eli noin 5,3 prosenttia bruttokansantuotteesta.
Sanna Marinin (sd.) hallituksen kaudella hyvinvointitaloutta edistettiin sosiaali- ja terveysministeriön puitteissa erityisessä jaostossa, jossa Marttinenkin oli mukana. Jaosto julkisti hallituskauden lopulla maaliskuussa 2023 toimintaohjelman, jossa linjattiin hyvinvointitalouden ohjausmallin edistämistä julkisessa hallinnossa.
Kohtuus ja hyvinvointi sopivat yhteen
Entä kohtuutalous? Siinä pyritään irti jatkuvan talouskasvun tavoittelusta.
– Ajatus lähtee siitä, että pelkällä vihreällä kasvulla emme pysty pelastamaan planeettaa ekokatastrofilta, Marttinen toteaa.
Kohtuutalous on Marttisen mukaan hyvin yhdistettävissä hyvinvointitalouteen, vaikka se voikin vaatia aineellisesta kulutuksesta tinkimistä.
– Otetaan huomioon jokaisessa määrärahassa sen vaikutukset ekologisiin, planetaarisiin rajoihin ja sitä kautta hyvän elämän mahdollisuuksiin, Marttinen määrittelee.
Niin hyvinvointi- kuin kohtuutaloudessa kyseenalaistetaan bruttokansantuotteen asema keskeisenä talousmittarina, koska se mittaa vain rahallista toimeliaisuutta. Sen rinnalle on kehitetty vaihtoehtoisia indikaattoreita, joissa huomioidaan niin ihmisten hyvinvointi kuin ekologinen kestävyys. Nyt bruttokansantuotteelle on annettu Marttisen mukaan niin suuri painoarvo, että talouskasvun tavoittelu ajaa inhimillisyyden, ympäristön kantokyvyn ja ihmisoikeuksien yli.
Hyvinvointi- ja kohtuustalouden pohdinnoissa myös sukupuolten tasa-arvo on keskeinen teema. Bruttokansantuote ei huomioi esimerkiksi palkattoman hoivatyön merkitystä – jota useimmiten tekevät naiset. Tilastokeskus kylläkin mittaa myös palkatonta hoivaa. Sen laskeminen mukaan kasvattaisi bruttokansantuotetta noin 40 prosenttia. Aliarvostus näkyy myös palkallisen hoitotyön palkkatasossa.
Marttinen muistuttaa kirjassa, että hoitotyö on ratkaisevan tärkeää ”virallisenkin talouden” tuottavuudelle: ”Esimerkiksi lasten ja iäkkäiden perheenjäsenten hoitaminen mahdollistaa muiden osallistumisen työmarkkinoille.”
Talouden ohjaus uusiksi
Marttinen työskentelee täyspäiväisesti hyvinvointi- ja kohtuutalouden teemojen parissa. Hän valmistelee Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa väitöskirjaansa, jossa hän selvittää mahdollisuuksia muuttaa talouden ohjausta hyvinvointilähtöisemmäksi ja huomioimaan paremmin ekologisia reunaehtoja.
– Olen mukana myös Strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittamassa SISU-hankkeessa, jossa etsitään kohtuuratkaisuja Suomelle ja rakennetaan ekologista makrotalousmallia.
Hattaratalous-kirjansa lopuksi Marttinen esittelee alustavasti uutta hyvinvointitalouden ohjausmallia, jonka kehittelytyö hänellä on yhä meneillään. Mallissa nostetaan päätöksenteon keskiöön talouspolitiikan hyvinvointivaikutusten arviointi. Hyvinvointia mitattaisiin monipuolisella ”indikaattorikorilla”, jossa huomioitaisiin perustarpeet, osallistuminen yhteiskunnassa, ekologinen kestävyys, sosiaaliset suhteet ja elämänlaatu. Hyvinvointitalous läpäisisi koko valtionhallinnon. Kansalaisyhteiskunta olisi päätösten valmistelussa vahvasti mukana.
Marttinen epäilee, että tämä on joidenkin mielestä pelkkää höttöä ja hattaraa. Ihmisten terveydentilan ja hyvinvoinnin inhimilliset ja taloudelliset vaikutukset ovat kuitenkin kovia faktoja, samoin talouden ekologiset reunaehdot.
Marttinen kannustaa kaikkia hahmottelemaan oikeudenmukaisempaa ja kestävämpää maailmaa.
– On jännä, miten utopioista ja visionäärisestä ajattelusta on tullut oikeiston silmissä pahe. Jos kansalaiset, aktivistit, päättäjät tai tutkijat ajattelevat parempaa ja tasa-arvoisempaa yhteiskuntaa, vallanpitäjät ja rikkaimmat kokevat sen uhaksi.
– Jokainen voi harjoittaa omaa aktivismiaan antamalla itselleen mahdollisuuden ajatella parempaa maailmaa.
Anni Marttinen: Hattaratalous. Kustantamo S&S, 2024. 184 s.
uutiskirje 