Suomen kilpailukyky perustuu edellytyksiä luovaan kehittämiseen, jossa kaikilla alueilla, myös maaseudulla ja pienillä keskuksilla on tärkeitä tehtäviä. Kullakin paikallisyhteisöllä on oikeus kehittyä omista lähtökohdistaan. Edellytyksiä luovan kehittämisen tuloksena Suomi menestyy monimuotoisesti eheänä kansakuntana.
Suomea on rakennettava alhaalta ylöspäin. Hallinnon ja markkinoiden ehdoilla tehtävät ratkaisut eivät palvele kansalaisten parasta vaan keskittävät tarpeettomasti palveluita ja nakertavat erityisesti maaseudun asukkaiden hyvän elämän edellytyksiä. Paikallisyhteisöjen orpoontuminen ei saa enää jatkua. Yhteiskunnan on huolehdittava nykyistä paremmin maaseudun seutu- ja yhdysteiden kunnosta. Maaseudulle on myös rakennettava riittävän tehokkaiden kiinteiden laajakaistayhteyksien runkoverkko. Kaupalliset operaattorit eivät tästä huolehdi.
Lainsäädäntöön on kirjattava yhteiskunnallisiin päätöksiin liittyvä sitova aluevaikutusten arviointi. Tätä kautta estetään kansalaisten asuinpaikkaan perustuva syrjintä. Oikeudenmukaisuus edellyttää alueittain eriytettyjä ratkaisuja. Kainuun hallintokokeilun kaltaiset maakunnalliset sovellutukset on sallittava myös maan muissa osissa.
Maaseudun kytkeytyminen osaksi suomalaisen yhteiskunnan kilpailukyvyn kasvattamista edellyttää laaja-alaisen maaseutupolitiikan vahvistamista. Maatalouden toimintaedellytysten turvaaminen on kansallisesti tärkeää, mutta maaseudun kaikkien mahdollisuuksien valjastaminen Suomen parhaaksi edellyttää monipuolista näkökulmaa maaseudun palvelujen ja uusien yrittäjyyden muotojen kehittämiseen.
Ajatukset pääkaupunkiseudulle keskittyvästä metropolivaltiosta tai muutaman innovaatiokeskittymän varaan rakentuvasta Suomesta eivät vastaa maantieteellistä todellisuuttamme. Suomi on pienten keskusten, suuren maaseudun ja mosaiikkimaisen aluerakenteen maa. Näihin lähtökohtiin pohjautuu myös jatkossa Suomen menestys.
Kaupunkipolitiikan on perustuttava epärealististen suurkaupunkiutopioiden sijasta pääkaupunkiseudun erityisyyden huomioon ottamiseen sekä vahvaan maakuntakeskusten ja maaseutukaupunkien kehitysedellytysten turvaamiseen. Hajautettu korkeakouluverkosto on edellytyksiä luovan valtion keskeinen menestystekijä. Kapea huippuyliopistoajattelu ei sovi Suomen kaltaiseen yhteistyön ja oikeudenmukaisuuden yhteiskuntaan.
Suurentuneissa kunnissa tarvitaan toimivaltaista kunnanosahallintoa, jonka kautta järjestetään kansalaisten lähipalvelut. Kuntalain uudistuksessa on määriteltävä aidon lähidemokratian periaatteet. Ohjelmaperustaisesta kankean byrokraattisesta kehittämisestä on siirryttävä joustavaan ja tuloksia tuottavaan yksilöperustaiseen kehittämiseen. Sen avulla taataan yrittäjiksi haluaville yksilöille edellytykset kehittyä omien kotiseutujensa työllistäjiksi.
On lähdettävä paikallistasolta rakentamaan uusiutuvia energialähteitä käyttäviä pienvoimaloiden mikroverkkoja. Erilliset mikroverkot voidaan yhdistää ja muodostaa niistä ”virtuaalivoimalaitos”, johon kytkeytyneiden satojen pienvoimaloiden toimintaa keskitetysti säätelemällä pystytään syöttämään tasaista energiavirtaa jopa kantaverkkoon asti. Tällaisen tekniikan hallitseminen synnyttäisi tuhansia uusia työpaikkoja erityisesti maaseudulle ja avaisi laajoja vientimarkkinoita. Mikroverkkoihin perustuvat energiaratkaisut voisivat jatkossa olla myös osa Suomen kehitysyhteistyötä.
Oikeudenmukaisen aluekehityksen edistäjät, liittykää yhteen.
lehti 