Yli 85 vuotta kadoksissa ollut Cheljoen käärmeenpääkala (Channa amphibeus) on palannut Itä-Himalajan ekosysteemiin. Laji löydettiin uudelleen länsibengalilaisen pikkukylän lähellä virtaavasta Cheljoesta, joka on Tistajoen sivujoki.
Viimeksi harvinainen kalalaji tavattiin siirtomaa-ajan Intiassa vuonna 1938. Sen jälkeen sitä ei lukuisista etsinnöistä huolimatta löydetty ennen syyskuuta 2024.
– Kuulin tästä lajista ensimmäisen kerran vuonna 2007 opiskellessani kalataloustiedettä. Pidin sitä joko myyttinä tai toisen lajin harvinaisena muotona, kertoo käärmeenpääkalan löytänyt tutkija Praveenraj Jayasimhan.
Jayasimhan on löytänyt useita kadonneita kalalajeja ja 19 uutta lajia. Vaikka hän on tutkinut intialaisia kaloja vuodesta 2015, osoittautui Cheljoen käärmeenpääkala erityisen haastavaksi.
Vuoden 2024 läpimurto tapahtui, kun Jayasimhan sai ystävältään videon, jossa näytti esiintyvän kadonnut kala. Paikan jäljittäminen oli hankalaa ja aluksi tutkijat epäilivät videon aitoutta. Sinnikkään työn ja paikallisten haastattelujen avulla Jayasimhan tiimeineen onnistui lopulta paikantamaan kalan esiintymisalueet Cheljoen läheisyydestä.
Kala ei todellisuudessa kadonnut, vaan kyseessä on piilossa viihtyvä laji, joka kaivautuu maahan ja on havaittavissa ainoastaan monsuunikauden aikana. Jayasimhanin mukaan hävinneeksi luullun kalalajin löytyminen paljastaa ihmisen rajallisen ymmärryksen luonnosta.
– Käärmeenpääkalaa ei ollut yritetty tosissaan löytää enää vuosikymmeniin, koska tämän tyyppistä tutkimusta ei rahoiteta. Löytö osoittaa, että Himalajan alue on yhä suurelta osin tuntematon ja sieltä voidaan edelleen löytää lajeja, kunhan tutkimukseen panostetaan, Jayasimhan sanoo.
Innostunut tutkijatiimi
Viisihenkinen tiimi käytti tutkimuksissaan monipuolisia tunnistusmenetelmiä. Syyskuussa 2024 kerätyistä elävistä näytteistä otettiin kuvia värityksen taltioimiseksi. Osa kaloista säilöttiin etanoliin ja formaliiniin jatkotutkimuksia varten. Tutkijat laskivat suomujen ja evien määrän verratakseen niitä vuoden 1938 kuvauksiin. Lisäksi kalojen dna:ta tutkittiin ensimmäistä kertaa, ja röntgenkuvilla määritettiin nikamien määrä. Tavallisesti kuukausia vievä prosessi saatiin tiimin innostuksen ansiosta päätökseen kuukaudessa.
Jayasimhanin mukaan Tistajoen ja sen sivujokien kuten Cheljoen biodiversiteetti on aliarvioitu. Hän on huolissaan Himalajan jokien kalalajien kattavan luettelon ja pieniä piilottelevia lajeja koskevan tutkimustiedon puutteesta.
– Alueella voi olla jopa 600 kalalajia, mikä ylittää nykyiset arviot, Jayasimhan sanoo.
Ruoka- ja akvaariokala
Paikallisilla yhteisöillä on keskeinen rooli lajien suojelussa. Cheljoen käärmeenpääkala on paikallisten arvostama ruokakala, joka on perimätiedon mukaan oivaa ravintoa etenkin raskaana oleville naisille. Asukkaat eivät ole tietoisia sen suojelustatuksesta, mutta vähäisen pyynnin vuoksi Jayasimhan ei kuitenkaan näe lajia uhattuna. Lisäksi tutkijoiden haastattelut viittaavat kalan runsaisiin esiintymiin monsuunikaudella. Hänen mielestään on kuitenkin tärkeätä lisätä paikallisten tietoisuutta harvinaisista lajeista.
– Olemme jakaneet tietoa paikallista suojelua varten ja pyytäneet tietoja kalan elinkiertoon liittyen. Olemme myös neuvoneet lajin kestävää pyyntiä horrostamisen aikana, Jayasimhan sanoo.
Kasvava kiinnostus akvaariokaloihin kuten erilaisiin käärmeenpääkaloihin, saattaa uhata luonnonvaraisia lajeja, jos niitä ylikalastetaan. Tällä hetkellä Tistajoesta kerätään muutamia lajeja akvaariokalakauppaan. Jayasimhan ei usko keräämisen uhkaavan käärmeenpääkalaa, päinvastoin, akvaarioharrastus on auttanut monia luonnosta kadonneita kalalajeja säilymään edes vankeudessa.
– Tutkimuslaitoksien tulee ryhtyä viljelytoimiin käärmeenpääkalan suojelemiseksi, mikä turvaisi lajin säilymisen vankeudessa, Jayasimhan sanoo.
Kalastuksen tai akvaarioharrastuksen sijaan Jayasimhan näkee käärmeenpääkalan uhkana hiekan louhinnan, rautatie- ja tiehankkeet, vesistöjen saastumisen ja teeplantaaseilta tulevat päästöt.
– Ihmisen toiminta, kuten patojen, moottoriteiden ja talojenrakentamisen aiheuttamat elinympäristöjen tuhoutumiset uhkaavat Himalajan vesieliöstöä merkittävästi. Lajit voivan kutenkin säilyä pienillä, syrjäisillä alueilla, Jayasimhan sanoo.
Tutkijan mukaan Intian hallitus voisi tehostaa uhanalaisten lajien suojelutoimia Tistajoella perustamalla viljely- ja elinympäristöjen ennallistamisohjelmia sekä tekemällä säännöllistä istutusta.
– Kalat tulee asettaa etusijalle samalla tavalla kuin selkärankaiset. Saastuminen ja hiekan louhinta on estettävä, ja tutkimuslaitosten tulee kasvattaa omia paikallisia kalalajejaan ja tehdä säännöllistä istutusta, Jayasimhan sanoo.
Cheljoen käärmeenpääkalan uudelleen löytäminen merkitsee paljon tulevaa tutkimusta ja suojelua alueella. Jayasimhan korostaa paikallisten yhteisöjen, tutkijoiden ja kansalaisten yhteistyön merkitystä biodiversiteetin säilyttämisessä. Lisäksi digitaalisen teknologian aikakaudella sosiaalinen media voi uusien ja vieraslajien havaintojen raportoinnissa olla arvokas tutkijoita auttava työkalu.
lehti 