Ulla-Leena Alppi on tehnyt vaalikirjan, Elämän omat äänet, johon hän on koonnut pääosin jo muualla julkaistuja kirjoituksiaan viime vuosilta.
Kirjan esipuheessa hän korostaa, että yhtäkään teksteistä ei ole kirjoitettu vaaleja varten. Juuri tämän vuoksi hän toivoo kirjan kertovan millainen ehdokas oikeasti on.
Tekstit käsittelevät vaikeuksissa olevien perheiden lapsia ja lastensuojelua. Niissä kuuluu muun muassa sijaisäidin, nuorten tukihenkilön ja sijaisvanhempien kouluttajan ääni.
Ensimmäiseksi Alppi kuitenkin esittelee elämänsä huoneentauluja. Yksi niistä on Claes Anderssonilta ja se kuuluu: ”Riistäkää häneltä kaikki mahdollisuudet – katsokaa miten omituisesti hän käyttäytyykään!”
Alppi kertoo ripustaneensa tämän lauseen seinälleen, jotta hän muistaisi joka päivä sen, miten eriarvoisin lähtökohdin ihmiset elämänsä elävät.
Viimeisin lisäys kokoelmaan on viime syksyltä. Kyse on maailman muuttamista koskevasta, alunperin Mahatma Gandhin mietelmästä, jonka Nelson Mandela sanoo ytimekkäästi: ”Ole muutos jota etsit.”
Lapsivaikutukset arvioitava
Kirjassa käydään läpi monia lasten ja nuorten asemaan liittyviä epäkohtia ja korjausehdotuksia. Alppi vaatii esimerkiksi varhaista puuttumista silloin, kun nuori on masentunut tai hänellä on ongelmia.
Hän kertoo myös jo Porvoossa tekemästään valtuustoaloitteesta, joka esittää lapsivaikutusten arvioinnin ottamista käyttöön kaikessa päätöksenteossa. Pitäisi siis selvittää, lisääkö kyseinen päätös lasten turvallisuutta ja hyvinvointia vaiko turvattomuutta ja epäluottamusta aikuisiin. Esitys on yhäkin hyvin ajankohtainen.
Maahanmuuttajakeskusteluun liittyen Alppi muistuttaa, että osattomuus ja juurettomuus ovat kasvualustana niin lasten kuin perheidenkin ongelmille. Siksi hänen mielestään olisi hyvä, jos Porvoon Gammelbackassa toimivan perhepaikka Familin tyylisiä lapsiperheiden ja lasten pareissa työskentelevien ammattilaisten yhteisiä alueellisia yhteisöjä olisi tarjolla muillekin.
Tässä yhteydessä Alppi tarttuu myös suvaitsevaisuus -sanaan, josta hän ei pidä, koska se viittaa, että joku on jonkun toisen yläpuolella suvaitsemassa jotakin ja määrittelemässä mikä sopii, mikä ei.
”Parempi on puhua ihmisten tasavertaisesta kohtelusta. Se on yksi sivistysvaltion perusperiaatteista”, Alppi kirjoittaa.