Mediayhtiö Sanoman ilmoitus lopettaa tai vähentää voimakkaasti Suomen Tietotoimiston palveluiden käyttöä on aloittanut vilkkaan mediakeskustelun. Se ei ole aina ollut kovin kaunista katsottavaa.
Syylliseksi STT:n tilaan on nostettu pääomistaja Sanoma, joka toki ilmoituksellaan ajoi tietotoimiston uuteen kriisiin. Oikeasti syyllisten penkille pitäisi nostaa koko suomalainen mainosrahoitteinen media, jonka juhlapuheissa moniäänisyys on kunniassa, mutta toiminta täysin toista.
STT pysyy elossa, jos muut mediayhtiöt niin haluavat. Vaikuttaa ilmeiseltä, etteivät halua. Nyt omat kädet pestään purkamalla omia Sanoma-traumoja ja kaatamalla kaikki syy yhden yhtiön niskaan. STT:n kurimus on suomalaisen mediakentän luomus, ei yksin Sanoman.
Sanomasta tuli vuonna 2018 pakon edessä STT:n suurin omistaja 75 prosentin omistusosuudella. Silloin tietotoimisto pelastettiin omistusjärjestelyillä ja sillä, että Yle pakotettiin palaamaan sen tekstipuolen asiakkaaksi. Mitään tarvetta Ylellä ei tuolloin STT:lle enää ollut. Jo silloin STT oli joutunut tekemään merkittäviä leikkauksia asiakkaiden vähentymisen vuoksi.
Sanomasta on kuoriutunut kansainvälinen pörssiyhtiö, joka tekee pitkälti rahansa eri puolille Eurooppaa myytävillä oppimateriaaleilla. Suomenkielinen media alkaa olla taloudellisesti sivutuote, joskin hyvin näkyvä sellainen. Ei ole vaikea kuvitella kokousta, jossa yhtiön johto ihmettelee 75 prosentin omistusosuutta uutistoimistossa.
Alan kriisistä
Toimittajille STT:n kohtalo on luonnollisesti tärkeä. Toimittajia irtisanotaan melkein jatkuvasti, alan työtilanne on kauniisti muotoiltuna hyvin haastava, eikä pelastavaa rengasta talousvaikeuksiin ole oikein missään. Kun ala ei kasva, pitää kasvavat kustannukset kattaa jollain tavalla – se tarkoittaa jatkuvaa säästämistä.
STT on ollut olemassa 138 vuotta. Se on ihan kiva juttu, mutta ei sillä ole mitään merkitystä. Yrityksen pitkä ikä ei tarkoita, että sen pitäisi jatkossa olla olemassa.
STT:n katoaminen jättäisi aukon suomalaiseen mediakenttään, se on selvää. Mutta aukkoja sinne on jo syntynyt, tämä olisi seuraava askel. Ruotsinkielinen uutistoimisto on kuopattu, monttuun on kannettu muutkin uutistoimistot monien sanomalehtien lisäksi.
Pelkästään väestöennusteiden valossa voi sanoa, että aika piankin edessä on lukuisia lehtikuolemia. Tämä uhka koskee myös viimeisiä puoluelehtiä. Uutiserämaiden määrä kasvaa ja paljon.
Kaikkein tärkein opetus STT:n kohdalla on käsittää, että kaikki ympärillämme olevat instituutiot voivat kadota. Eivät ne ole ikuisia, kuten mikään ihmisen luoma ei ole.
Jos suomalainen mediakenttä ei halua pelastaa STT:tä, se voi kuolla. Ikävä kyllä jos-sanan voisi hyvin korvata sanalla kun.
Kirjoittaja on KU:n päätoimittaja, joka on aikoinaan työskennellyt STT:llä.
lehti 