Rakennusalalla itsekin töissä oleva espoolainen Outi Hongisto on tarttunut kahdessa edellisessä dekkarissaan Gryderi ja Verkosto alalla piileviin väärinkäytöksiin. Tai mitä sitä kaunistelemaan: rikollisuuteen.
Ensimmäisessä osassa grynderi hankki tonttimaata rikollisin keinoin. Erityisen onnistuneessa Verkostossa kuvattiin häikäilemätöntä välistävetoa uusien asuntojen takuukorjauksissa. Uskonnollistaustaisten rakennusliikkeiden verkosto vaikuttaa kirjan perusteella suomalaiselta versiolta mafiasta.
Sarjan kolmas osa Järjestely on Hongiston jälkisanojen perusteella mahdollisesti sen viimeinen. Nyt taustalla on Helsingin yritys rakentaa asuntoja Stansvikin luontoalueelle. Hongisto on siirtänyt samanlaisen tilanteen Espoon Mustalahteen, jonka kaavoitus on parhaillaan käynnissä.
Hongiston kahdessa aiemmassakaan dekkarissa ei juhlita henkilökuvauksella eikä juuri jännitykselläkään. Niiden voima on hänen asiantuntemuksessaan rakennusalan epäkohdista. Oman alan mätäpaiseiden puhkominen tuntuisi vaativan mittavaa kansalaisrohkeutta.
Järjestelyssä Outi Hongisto on kuitenkin pitkälle unohtanut oman valttikorttinsa. Mustalahden tapaus jää taustalle ennen kuin se keritään hätäisen tuntuisesti kasaan kirjan loppupuolella. Etualalle nousee kahden murhan selvittäminen. Sarjan toiselta päähenkilöltä sairauseläkkeellä olevalta rikosylikonstaapeli Hans Järvelältä se käy luonnottoman helposti.
Suolistosyöpää sairastava Hans löysi Grynderissä uuden yhteyden toimittajatyttäreensä Venlaan. Nyt he asuvat yhdessä Espoon Leppävaarassa kolmantena Venlan pikkupoika Leo. Entinen poliisi ja nykyinen toimittaja muodostavat tehokaksikon, joka on selvittänyt edellisten osien jutut.
Hans joutuu kahden murhan loukkuun, kun hän on luvannut tutkia entisen tutkintasihteerinsä Pia Valkosen veljen seitsemän vuoden takaista kuolemaa. Ville Valkonen puukotettiin kuoliaaksi 15-vuotiaana. Juttu jäi selvittämättä. Sitten Hansille soittaa KRP:n rikostutkija Kim Vähäsalo työmatkalta Yhdysvalloista. Hänen vaimonsa Maria on kateissa. Poliisi tutkii tapausta, mutta voisiko Hanskin katsoa sitä?
Arkkitehtinä työskennellyt Maria on saanut potkut arkkitehtitoimisto Pilvilaivasta vuosi sitten. Hetken itseään keräiltyään hän on perustanut ystävänsä kanssa yrityksen, joka flippaa asuntoja.
Jo komisario Palmu tiesi, että dekkarin, silloin puhuttiin salapoliisiromaaneista, ainoa kestävä aihe on murha. Ei siis ole yllätys, että Hans löytää Marian kuolleena tämän eräänlaisesta kakkosasunnosta, jossa tämä on tavannut rakastajaansa.
Olen allerginen dekkareille, joissa sivullinen, usein täysi amatööri, selvittää rikoksen, johon poliisi ei kaikista resursseistaan huolimatta pysty. Hans Järvelä ei ole amatööri ja vanhentuneen poliisikortin ahkera vilauttelu avaa hänelle ovia. Mutta ei vaan mene läpi, että hän löytää Marian ruumiin muutamassa tunnissa toisin kuin poliisi.
Rikosromaanina Järjestelyssä on samat heikkoudet kuin Grynderissä ja Verkostossa: kaikki käy liian helposti. Järjestely on lisäksi kerronnaltaan monotoninen. Hans saa idean, ajaa autolla tapaamaan asiasta tietäviä, jotka ovat aina heti tavoitettavissa. Seuraa 2-3 sivua dialogia, jonka jälkeen Hans ajaa Leppävaaraan makustelemaan kuulemaansa.
Molemmat murhat selviävät lopulta käden käänteessä. Marian murhaajan arvaa heti, Villessä on enemmän pureskeltavaa.
Kun kirjan lopulla päästään kunnolla käsiksi Mustalahteen, ollaan kiinni arvokkaan ranta-alueen kaavoitukseen liittyvässä vilunkipelin mahdollisuudessa ja talousrikollisuudessa. Siinä Hongisto pääsee elementtiinsä, mutta liian myöhään.
Nostin Verkoston viime syksynä vuoden kuuden parhaan kotimaisen dekkarin joukkoon. Siihen nähden Järjestely oli pettymys.
Outi Hongisto: Järjestely. 291 sivua, Myllylahti.
uutiskirje 
