Latinalaisen Amerikan yhteisöradiot ovat yhä ahtaammalla puolustaessaan alkuperäisasukkaiden sananvapautta. Toimintaa vaikeuttavat kansainvälisen kehitysavun leikkaukset, hallinnon kovenevat otteet ja yhä ammottava digikuilu.
– Yhdysvallat leikkasi yhdessä yössä viisi miljoonaa dollaria tuestaan sananvapaudelle Keski-Amerikan pohjoisessa kolmiossa, elsalvadorilainen Oscar Pérez Maailman yhteisöradioliitosta (Amarc) kertoo.
Pérez muistuttaa, että radioiden tärkein tukija ovat aina olleet paikalliset alkuperäisyhteisöt. Sen lisäksi taloutta on pönkitetty mainos- ja palvelukaupalla sekä ulkomaanavulla.
Järjestöön kuuluu noin 1 500 yhteisöradiota Latinalaisen Amerikan ja Karibian alueelta. Pérezin mukaan ulkomainen tuki on auttanut radioita ”strategisissa hankkeissa” eli välttämättömien ja kalliiden laitteiden, kuten lähettimien ja antennien, hankinnassa.
Leikkaukset ovat kiihtyneet tänä vuonna presidentti Donald Trumpin ryhdyttyä ajamaan alas kehitysapuvirasto Usaidia.
– Radioita pitkään tukeneet eurooppalaiset valtiot ovat seuranneet esimerkkiä ja kasvattaneet sotilasmenojaan kehitysavun kustannuksella, Pérez jatkaa.
Ukrainan sota vaikuttaa
El Salvadorin Usulutánissa toimiva Izcanal-radio on menettänyt Usaidin sekä Norjan ja Espanjan tuen. Radion toiminta kattaa sata kuntaa ja vuosibudjetti on ollut noin 100 000 euroa. Ahdinko koskee muitakin El Salvadorin, Guatemalan ja Hondurasin yhteisöradioita, Izcanalin johtaja Alcides Herrera sanoo.
Hänen mukaansa El Salvadorin valtio teki aiemmin yhteistyötä yhteisöradioiden kanssa käyttämällä niitä ilmoituskanavanaan. Se on loppunut vuonna 2019 alkaneella Nayib Bukelen presidenttikaudella.
Kehitysapuleikkaukset kurittavat myös Perun Piurassa toimivaa Radio Cutivalúa, joka on ohjelmillaan edistänyt sukupuolten tasa-arvoa ja yhteisön kehitystä, toimitusjohtaja Wilmer Fernández sanoo.
Radio sai aiemmin tukea uskonnollisilta järjestöiltä useista Euroopan maista, ”mutta niiden resurssit heikkenevät nyt, kun Eurooppa käyttää yhä enemmän rahaa sotiin.”
– Boliviassa yhteisöradioilla on rakenteellisia ongelmia, sillä moni niistä syntyi valtion tuella tai eurooppalaisten uskonnollisten järjestöjen avulla. Valtio ei tue enää, ja Euroopan apua verottavat kriisit, kuten Ukrainan sota, radioiden Erbol-verkoston johtaja Inés González kertoo.
Kun Erbol menetti valtion ilmoitukset ja tuen, toimintaa laajennettiin digimediaan suuremman yleisön ja uusien resurssien toivossa.
– Sinnittelemme hengissä, González kuvaa.
”Vaaditaan paavin allekirjoitus”
Hallinnon kasvava autoritaarisuus on arkea monissa alueen maissa, mikä kahlitsee myös yhteisöradioiden toimintaa.
Nicaraguan hallitus peruutti jo kesällä 2022 toimiluvan feministiseltä Radio Vosilta ja kahdeksalta muulta yhteisöradiolta. Sen lisäksi radioilta on takavarikoitu omaisuutta ja niiden toimittajia on karkotettu maasta, jopa riistämällä heiltä kansallisuus, Pérez listaa.
Panamassa on helpotettu kaupallisten radioasemien avaamista ja ne valtaavat parhaat taajuudet.
– Paikalliset kertovat, että yhteisöradion avaamiseksi ei riitä vähempi kuin paavin allekirjoitus, hän vinoilee.
Izcanalin Herrera valittaa, että myös El Salvadorissa suositaan kaupallisia radioita, mutta yhteisöradiot ovat tarkassa syynissä. Niitä rekisteröivät ja valvovat televiranomaisten ohella työministeriö, valtiovarainministeriö ja syyttäjänvirasto. Toimintaa säätelee lisäksi laki ulkomaisista agenteista.
– Piiritystilamme selittyy sillä, että olemme kriittisiä hallituksen toimia kohtaan. Hallinto korostaa, kuinka kaunis pääkaupunkimme San Salvador on, kun taas me kerromme köyhyydestä, katujen huonosta kunnosta tai palvelujen puutteesta.
Fernándezin mukaan Perussakin autoritaarisuus voimistuu. Kehitysapua säätelevää lakia uudistettiin vastikään siten, että varojen käytön valvonta kiristyy entisestään.
– Radio Cutivalússa olemme ihmisoikeuksien puolella. Valtion viranomaiset osoittivat hiljan voimaan tulleella armahduslailla – joka koskee terrorismin vastaisen taistelun aikana rikoksista syytettyjä – että heidän toimintansa on ihmisoikeuksien vastaista. Vaikka meitä painostetaan itsesensuuriin, pidämme kiinni kriittisestä kannastamme.
Sensuuria ja itsesensuuria
Monissa alueen maissa, kuten Argentiinassa, El Salvadorissa, Nicaraguassa ja Venezuelassa, vallanpitäjät suhtautuvat entistä penseämmin hallitusta arvostelevaan mediaan, niin kaupalliseen kuin yhteisölliseenkin.
Vähemmän tunnettua on, että vasemmistolaisena pidetyn Evo Moralesin presidenttikausilla (2006–2019) Boliviassa Erbol-verkostoa nimitettiin ”valheiden kartelliksi”.
Venezuelassa toimivan kansainvälisen Fe y Alegría (Usko ja ilo) -verkoston radioasemat ovat myös menettäneet Euroopasta saamaansa tukea. Verkosto on osallistunut kehitysyhteistyöhankkeisiin Orinocon alueen warao-intiaanien ja Guajiran niemimaan wayúu-kansan parissa. Se on muun muassa jakanut tuhat aurinkovoimalla toimivaa radiota waraoille, jotka elävät ilman sähköä Orinocon valtavalla suistoalueella.
Vuosina 2002–2024 Venezuelassa on rekisteröity yli 300 radioaseman sulkeminen. Joukkoon mahtuu niin kaupallisia kuin yhteisöllisiäkin radioita. Useimmiten sulkeminen on tapahtunut lisenssien uusimatta jättämisen kautta. Kriittisiksi katsottuja asemia tai ohjelmia on vaiennettu myös epäiltyihin sääntörikkomuksiin vedoten.
Venezuelassa, kuten muissakin alueen maissa, sulkemiset lisäävät sensuuria ja itsesensuuria.
”Kaikki sänkyyn tai kaikki lattialle”
YK:n kulttuurijärjestön Unescon ajatus, että mediakentässä pitää olla niin yksityisiä, julkisia kuin yhteisöllisiäkin toimijoita, on vieras monille hallituksille aatetaustasta riippumatta.
Pérez muistuttaa, että yhteisöradiot eivät vaadi etuoikeuksia vaan tasa-arvoa mediakentälle: ”Joko kaikki sänkyyn tai kaikki lattialle.”
Haastateltavat eivät pelkää uusien teknologioiden vyöryä ja vauhtia tai somevaikuttajia kilpailijoinaan. Heitä huolestuttaa se, että digikuilu pitää yhä yhteisöradioiden yleisöt takapajulassa.
Vaikka internet ja kännykät ovat levinneet vallankumouksellisesti, maaseudulla ja kaupunkien laitamilla on yhä yhteisöjä, joille radio on tärkein tietokanava. Siksi yhteisöradioiden tekijöille pitäisi saada koulutusta.
– Monella on yhä päässään kasetti, vaikka se pitäisi vaihtaa siruun, Pérez pohtii.
Teknologia vaatii rahaa.
– Jos haluamme kokeilla vaikkapa videoita, tarvitsemme tehokkaamman verkon, joka maksaa noin 400 euroa kuussa, elsalvadorilaisen Izcanalin Herrera huomauttaa.
– Uudet teknologiat ja läsnäolo sosiaalisessa mediassa eivät tuo meille taloudellista tuottoa, mutta voimme lisätä ne pakettitarjouksena mainontaamme. Lisäksi ne parantavat uskottavuuttamme nuorten silmissä, Bolivian Erbol-verkoston González toteaa.
uutiskirje 