Senegalin Dakarissa järjestettiin elo-syyskuun vaihteessa Afrikan ruokajärjestelmäfoorumi, jonka keskiössä tänä vuonna oli maanosan nuoriso.
Winnie Wambui, 24, tähyilee lavalla mikrofoni kädessään, haravoi katseellaan huonetta, kunnes huomaa maatalousyrittäjistä, tutkijoista ja sijoittajista koostuvan yleisön joukossa pystyyn kohotetun käden. Hän osallistuu kansainvälisen hyönteisfysiologian ja ekologian keskuksen Icipen organisoimaan paneelikeskusteluun.
Häneltä kysytään, kuinka opiskelijan harjoitteluprojektista kehkeytyi kaupallinen yritys? Wambui johtaa Harcourt Agri-Eco Farm -yritystä, joka kierrättää eloperäistä jätettä ja muuttaa sen mustien sotilaskärpästen toukkien avulla karjan rehuksi.
– En silloin alussa tiennyt, että siitä tulisi liikeyritys, Wambui tunnustaa.
Hän aloitti kokeilunsa vuonna 2022, jolloin opiskeli insinööriksi Jomo Kenyattan maatalous- ja teknologiayliopistossa. Tällä hetkellä yrityksessä työskentelee kahdeksan ihmistä ja se prosessoi noin 30 tonnia jätettä kuukaudessa tuhannen euron voitolla. Kenialaisittain yritys menestyy ihan kohtuullisesti.
Nuoret voisivat ruokkia koko maailman
Winnie Wambui kuuluu innovatiivisten maatalousyrittäjien uuteen sukupolveen, jota Afrikan hallitukset ja investoijat ovat luvanneet tukea. Yksi ruokajärjestelmäfoorumin tarkoituksista oli nimenomaan nuorten yrittäjien ja rahoittajien yhteen saattaminen. Nuorison tärkeyttä ilmentää symbolisesti myös nuorten pääsy foorumin avajaislavalle valtionpäämiesten rinnalla.
Koko Afrikassa on tällä hetkellä lähes 400 miljoonaa alle 35-vuotiasta ihmistä.
– Vuoteen 2050 tullessa joka kolmas maailman nuori on afrikkalainen. Jos heille annetaan maata, rahoitusta, teknologiaa ja markkinoita, nuoret voivat ruokkia ei vain Afrikan, vaan koko maailman, sanoo YK:n Afrikan talouskomission pääsihteeri Claver Gatete.
Siihen on kuitenkin käytännössä vielä pitkä matka. Afrikan kehityspankin mukaan Afrikassa on noin 60 prosenttia maailman viljelemättömästä viljelykelpoisesta maasta, mutta sen hyödyntämistä haittaavat kehno infrastruktuuri, rahoituksen niukkuus ja ilmastoshokit.
Maanosan maataloustuotannon lisääminen olisi tärkeää siksikin, että Afrikkaan tuodaan vuosittain ruokaa noin 50 miljardin euron arvosta. Lisäksi Keniankin kaltaiset, naapureihinsa verrattuna suhteellisen kehittyneet maat ajautuvat ajoittain ruokakriiseihin. Vuoden alussa Maailman ruokaohjelma arvioi, että noin kaksi miljoonaa kenialaista kärsii akuutista nälästä.
Pankit kaihtavat maataloutta
Afrikan unionilla on vuoteen 2035 ulottuva maatalouden kehittämisstrategia, jonka puitteissa maanosan pitäisi saada liikkeelle 100 miljardin euron investoinnit, kohottaa maatilojen tuottavuutta 45 prosenttia, puolittaa sadonkorjuun jälkeiset tappiot, kolminkertaistaa maanosan sisäinen maatalouskauppa – ja asettaa nuorten mukaan ottaminen Afrikan ruokatulevaisuuden ytimeen.
Rahoitus on suuri ongelma. Liikepankit ja sijoittajat kaihtavat maataloussektoria. Liikepankkien lainoista vain 3–4 prosenttia annetaan maatalouteen. Avustukset täyttävät kuilua maatalousyrittäjän tarpeen ja tyydytyksen välillä. Riippuvuus avustuksista puolestaan tekee maataloudesta entistäkin vähemmän houkuttelevaa investoijille. Noidankehää on vaikea rikkoa.
Päämäärän ja todellisuuden välinen kuilu
Ruokajärjestelmäfoorumi tarjosi tilaisuuden nuorille maatalousyrittäjille esitellä projektejaan, löytää mentoreita ja kohdata muuten ulottumattomissa pysytteleviä sijoittajia.
Foorumin käytännön anti nuorille oli kuitenkin vähäinen. Parhaimman hyödyn saivat vastaavanlaisissa tilaisuuksissa aiemminkin käyneet, jotka olivat jo luoneet suhteita rahoittajiin ja muihin yhteistyökumppaneihin. Maatalouden kehittämisstrategian 100 miljardin euron investointipäämäärän ja todellisuuden välinen kuilu on lavea.
– Tämä on nähty ennenkin: kokouksessa annetaan suuria lupauksia, mutta saadaan vain vähän selvyyttä siitä, millaiset summat lopulta päätyvät nuorille ja pienviljelijöille – jotka ovat afrikkalaisen ruuantuotannon selkäranka, senegalilainen ruokajärjestelmäasiantuntija Famara Diédhiou toteaa.
– Ilman vastuullisuutta ja kaikkien asianosaisten osallistamista näistä foorumeista uhkaa tulla vain näyteikkunoita vailla käytännön seuraamuksia.
Hämmennystä
Winnie Wambuin kaltaisille nuorille yrittäjille foorumin tarjoamat mahdollisuudet tuntuvatkin etäisiltä. Kohtauspaikoiksi tarkoitetuista tiloista huolimatta Wambui joutui itse etsimään kontaktinsa. Hän ei myöskään ollut tietoinen Afrikan unionin maatalouden kehittämisstrategiasta.
– Kuulen siitä vasta nyt sinulta. Jos sen pitäisi ohjata Afrikan ruokatulevaisuutta, miksei missään ole selkeitä materiaaleja tai ohjelmia, joihin voisi tutustua ja joita voisi käyttää? Ilman niitä me poistumme foorumista tietämättä, mitä tukia työllemme on, Wambui sanoo.
Sujuvien sijoittajakohtaamisten sijaan Wambui onkin kohdannut hämmennystä. ”
– e etsimme sijoittajia ja sijoittajat etsivät meitä, mutta me emme kohtaa. Sopimukset riippuvat edelleen henkilökohtaisista suhteista. Siksi tulin Dakariin.
Wambuin tilanne on silti poikkeus järjestelmässä, joka tuntuu olevan viritetty hänen kaltaisiaan vastaan. Hänen yrityksensä tuottaa riittävästi, jotta sillä on rahaa palkkoihin, veroihin ja lainan lyhennyksiin. Wambui myös saa pankista lisälainaa.
lehti 