Kymmenen vuotta sitten sodat ja kriisit velloivat erityisesti Syyriassa, Irakissa ja Afganistanissa. Miljoonat ihmiset pakenivat, ja Eurooppaankin heitä saapui ennätysmääriä. Kansainvaellus oli vuoden polttavimpia puheenaiheita.
EU-maista haki turvapaikkaa vuonna 2015 kaikkiaan yli 1,2 miljoonaa ihmistä. Suomen osuus oli reilut 32 000, noin kymmenkertaisesti normaalivuosiin verrattuna. Suurin osa, reilut 20 000, oli irakilaisia.
Yksi heistä oli Karim Aldulaimi. Hän pakeni Yhdysvaltojen hyökkäystä seurannutta Irakin sisällissotaa ja kaaosta ensin useaksi vuodeksi Malesiaan ja sieltä Suomeen.
– Halusin olla turvassa. Monet ystäväni ja sukulaiseni ovat kuolleet Irakin levottomuuksien vuoksi. Koko maan tilanne oli hullu, Aldulaimi kertoo.
Maisterin tutkinto it-alalta ja työ yliopistossa Malesiassa auttoivat Aldulaimia. Kriisimaista tuleville ei yleensä myönnetä viisumia Eurooppaan, mutta Aldulaimi sai työmatkan perusteella viisumin Suomeen. Tänne lennettyään hän teki turvapaikkahakemuksen.
– Olin onnekas, koska monet tulevat veneillä Välimeren yli. Matka on raskas ja riskialtis, monia on kuollut. En halunnut ottaa sitä riskiä, Aldulaimi toteaa.
Vastaanottokeskuksessa oli tungosta.
– Jokaisessa pienessä huoneessa asui 4–6 ihmistä.
Sittemmin Aldulaimi pääsi asumaan suomalaisen perheen kotiin ja sai joitakin suomalaisia ystäviä, vaikka tottuminen suomalaisten jäyhään mielenlaatuun vei aikansa.
Asenteet kiristyivät
Maahanmuutto jakoi suomalaisia, mutta ilmapiiri oli aluksi suhteellisen vastaanottavainen.
– Järjestettiin hätämajoitusta, seurakunnat avasivat oviaan, yksityismajoitus lisääntyi, muistelee tutkija Eveliina Lyytinen Siirtolaisuusinstituutista.
Silloinen pääministeri Juha Sipilä (kesk.) ilmoitti voivansa majoittaa turvapaikanhakijoita tyhjillään olleeseen taloonsa. Hän perui kuitenkin aikeensa, koska asian saaman runsaan julkisuuden vuoksi asukkaiden turvallisuutta ei olisi voitu taata.
Maahanmuuttoon liittyvää vastakkainasettelua alkoikin näkyä yhä enemmän. Pahimmillaan koettiin väkivallan uhkaa. Vastaanottokeskuksiin tehtiin polttopulloiskuja.
Kun turvapaikanhakijoiden tulo jatkui syksyn edetessä ja seuraavan vuoden alussa, asenteet kiristyivät Euroopan laajuisesti.
– Äkkiä ruvettiin katsomaan, millä välineillä muuttoliikettä pystytään hillitsemään ja hallitsemaan, kuvailee Helsingin kaupungin tietopalvelujen erikoistutkija ja Helsingin yliopiston dosentti Pasi Saukkonen.
Rajojen valvontaa tehostettiin ja jopa Schengen-maiden välisille rajoille tuli rajatarkastuksia. EU ja Turkki solmivat sopimuksen Turkin kautta EU-maihin pyrkivien pakolaisten pitämiseksi Turkin puolella.
”Se oli kriisi pakolaisille, ei niinkään suomalaiselle yhteiskunnalle.”
Kaisa Korhonen
Vastuunjakosopimuksilla turvapaikanhakijoita jaettiin tasaisemmin EU-maiden kesken. Suomi vastaanotti sisäisinä siirtoina noin kaksituhatta ihmistä, valtaosin syyrialaisia ja eritrealaisia.
Keskustan, kokoomuksen ja perussuomalaisten muodostama Juha Sipilän hallitus teki ulkomaalaislakiin useita kiristyksiä. Muun muassa perheenyhdistämistä vaikeutettiin, humanitaarisen suojelun kategoria lakkautettiin kokonaan, oikeusavun saantia heikennettiin, ja uusintahakemusten tutkittavaksi ottamisen kriteerejä kiristettiin. Moni jo suojelua saanutkin tippui kaikkien oleskelulupien ulkopuolelle, ja paperittomien maassa olijoiden joukko alkoi kasvaa.
Suomi sai vastaanoton kuntoon
Useissa maissa tuskailtiin, miten turvapaikanhakijoiden vastaanotosta selvitään. Vaikeinta oli Kreikassa, jonka saarille perustettujen pakolaisleirien kapasiteetit eivät riittäneet säällisten olosuhteiden luomiseen. Saksassa, josta haki turvapaikkaa vuonna 2015 yli 440 000 ihmistä, liittokansleri Angela Merkel vakuutti: ”Wir schaffen das” – ”Me pystymme siihen”. Kyllä he pystyivätkin, vaikka sosiaalisilta ongelmilta ei vältytty ja maahanmuuttovastaiset voimat saivat lisää tuulta purjeisiinsa.
Pasi Saukkonen arvioi, että Suomessa turvapaikanhakijoiden vastaanotto pystyttiin hoitamaan lopulta suhteellisen hyvin, vaikka tilanteeseen ei ollut alkujaan varauduttu riittävästi.
– Organisointia helpotti se, että Suomeen tulo pohjoista reittiä myöten Ruotsin kautta oli suhteellisen yksinkertaista ja reitille pystyttiin luomaan vastaanottojärjestelyt.
Tornioon ja Ouluun perustettiin erityiset järjestelykeskukset, jonne tulijat saatiin ensi hätään suojaan.
Päätöksiä odoteltiin jopa vuosia
Vaikka tuolloisia tapahtumia muistellaan yhä ”pakolaiskriisinä”, mihinkään todelliseen kriisiin Suomi ei ajautunut.
– Näkisin, että se oli kriisi pakolaisille, ei niinkään suomalaiselle yhteiskunnalle, sanoo Amnesty Internationalin Suomen osaston asiantuntija Kaisa Korhonen.
– Suomessa saatiin aika hyvin ja nopeasti vastaanottoa koskevat rakenteet toimimaan. Virheitä tehtiin esimerkiksi turvapaikkapäätösten laadussa, kun työntekijöitä rekrytoitiin lisää kovalla kiireellä.
Turvapaikkahakemusten ja niiden ratkaisuista tehtyjen valitusten käsittely ruuhkautui siltikin ja käsittelyajat venyivät. Pakolaisneuvonnan toiminnanjohtaja Pia Lindfors toteaa tämän viivästyttäneen maahantulijoiden kotoutumista huomattavasti.
– Erityisesti kun tuomioistuimista on palautettu asioita uudelleenkäsittelyyn Migriin (Maahanmuuttovirastoon), Migri on saattanut päästä vasta kahden vuoden kuluttua käsittelemään niitä uudelleen.
Ilman oleskelulupaa maassa olevat eivät pääse kotoutumistukien ja -palvelujen piiriin. Heidän kotoutumisensa on Lindforsin mukaan ollut paljolti kansalaisyhteiskunnan ja tavallisten ihmisten varassa.
– On syntynyt verkostoja, ja he ovat oppineet suomen kieltä, kun on ollut suomalaisia ystäviä ja tuttuja.
Karkotuksen vaara stressasi
Lähes 400:n vuonna 2015 Suomeen saapuneen turvapaikkahakemus on yhä käsittelyssä Migrissä tai hallinto-oikeudessa. Syyskuussa julkisuudessa kerrottiin irakilaisperheestä, jota oltiin kielteisen turvapaikkapäätöksen myötä karkottamassa, vaikka perheen lapset ovat syntyneet Suomessa.
Migrin tilastojen mukaan Suomeen vuonna 2015 saapuneista 32 000 turvapaikanhakijasta noin 14 000 on saanut turvapaikan tai muun oleskeluluvan. Noin 11 700 on saanut kielteisen päätöksen tai heidän hakemuksensa on jätetty tutkimatta, ja 6 700 on perunut hakemuksensa tai poistunut Suomesta.
”Koin joka päivä stressiä, kun pelkäsin, että minulle soitetaan ja kerrotaan karkotuksesta.”
Karim Aldulami
Karim Aldulaimi kuvaa turvapaikkaprosessiaan hyvin vaikeaksi. Hän sai kahdesti negatiivisen päätöksen.
– Oli lähellä, että minut olisi karkotettu Irakiin. Koin joka päivä stressiä, kun pelkäsin, että minulle soitetaan ja kerrotaan karkotuksesta.
Oleskelulupa järjestyi lopulta työssäkäynnin perusteella. Sittemmin Aldulaimi sai myös Suomen kansalaisuuden.
Lukuisia heikennyksiä
Kymmenen vuoden aikana Suomen turvapaikka- ja pakolaispolitiikkaa on kiristetty lukuisia kertoja. Taukoa oli vain Antti Rinteen (sd.) ja Sanna Marinin (sd.) hallitusten aikana (2019–2023). Tuolloin valmisteltiin turvapaikanhakijoita ja maahanmuuttajia koskevan lainsäädännön kokonaisuudistusta.
– Uudistuksessa olisi selkeytetty lainsäädäntöä ja pyritty tekemään se ihmisoikeusperusteisesti. Mutta sillä hallituskaudella ehdittiin tehdä vain esiselvitys, kertoo Amnestyn Kaisa Korhonen.
Petteri Orpon (kok.) ja Riikka Purran (ps.) oikeistohallitus keskeytti uudistuksen ja ryhtyi jälleen heikentämään maahanmuuttajien asemaa. Se on tehnyt jo 16 ulkomaalaislakeja kiristävää muutosta, joilla muun muassa oleskelulupien saamista on eri tavoin kiristetty ja perheenyhdistämisiä jälleen vaikeutettu.
– Kun on tehty hyvin paljon muutoksia, ei ole yhtään arvioitu, mikä näiden kaikkien muutosten vaikutus ihmisten oikeuksiin tulee yhdessä olemaan, Korhonen kritisoi.
Jos nykyinen lainsäädäntö olisi ollut voimassa Karim Aldulaimin hakiessa turvapaikkaa, hänkään ei olisi saanut jäädä Suomeen. Vuonna 2024 voimaan tulleet lakimuutokset nimittäin estävät turvapaikkaa hakenutta saamasta oleskelulupaa työn perusteella.
Oma lukunsa on itärajaa koskeva käännytyslaki, joka käyttöön otettaessa estäisi monilta turvapaikan hakemisen kokonaan. Lukuisat asiantuntijat pitävät sitä niin kansainvälisen oikeuden kuin Suomen perustuslainkin vastaisena.
Kaksijakoista kehitystä
Niin asiantuntijat kuin asianosainenkin, Karim Aldulaimi, näkevät vuoden 2015 jälkeisen kehityksen kaksijakoisena. Ensinnäkin maahanmuuttajista on tullut yhä näkyvämpi ja hyväksytympi osa suomalaista yhteiskuntaa. Erityisesti pääkaupunkiseudulla, jossa maahanmuuttajia on paljon, suhtautuminen on Aldulaimin mukaan pääosin positiivista.
– Suomalaiset pikku hiljaa näkevät sen hyvänä juttuna, että Suomeen tulee erilaisia ihmisiä, jotka auttavat rakentamaan maata.
Jos nykyinen lainsäädäntö olisi ollut voimassa Karim Aldulaimin hakiessa turvapaikkaa, hänkään ei olisi saanut jäädä Suomeen.
Samaan aikaan pakolaispolitiikka on kiristynyt ja maahanmuuttovastaisuus ja rasismi ovat voimissaan. Aldulaimi törmää siihen erityisesti sosiaalisessa mediassa.
– Olen huomannut, että viime ja tänä vuonna rasismi on kasvanut, hän arvioi.
Työnsaanti on edelleen maahanmuuttajille vaikeaa – jo vierasperäinen nimi voi olla este. Korkeasti koulutettu Aldulaimikin lähetteli alkuaikoinaan Suomessa satoja työhakemuksia ennen kuin tärppäsi.
Kotouttamisesta leikataan
Maahanmuuttajien työttömyys ja syrjäytyminen altistavat etenkin nuoria myös rikollisille poluille. Katujengejäkin on, mutta Suomessa ne ovat toistaiseksi marginaalinen ilmiö. Esimerkiksi Saksassa ja Ruotsissa ongelmien mittaluokka on aivan eri.
Pasi Saukkonen antaa Ruotsille tunnustusta siitä, että se on ottanut vastaan paljon ihmisiä hankalista oloista: Somaliasta, Afganistanista, Irakista ja Syyriasta.
– Mutta mittakaava on ollut jo niin iso, että onhan se väistämättä tuottanut ruotsalaiselle yhteiskunnalle melkoisia haasteita. Käsitykseni on, että ihan loppuun asti ei ajateltu, mitä tämä tarkoittaa ja kuinka paljon pitäisi resursoida siihen, että nämä ihmiset pääsevät yhteiskuntaan kiinni.
Suomessa oikeistohallitus vähentää resursseja maahanmuuttajien kotouttamisesta. Ristiriita on melkoinen, kun perussuomalaiset samaan aikaan lietsovat maahanmuuttajien heikkoon integroitumiseen liittyviä pelkoja. Valtion kunnille maksamia kotoutumiskorvauksia leikattiin tänä vuonna 58 miljoonalla, ja ensi vuodeksi on suunnitteilla uusi 30 miljoonan leikkaus.
– Kotouttamisen edistäminen pitäisi nähdä investointina. Sieltä leikkaaminen suurella todennäköisyydellä aiheuttaa enemmän kuluja jossain muualla, kun koulutukseen pääsy vaikeutuu, kielikoulutuksen taso heikkenee ja ihmisten tarpeiden selvittämisen mahdollisuus pienenee, Saukkonen kommentoi.
Nuorisotyölle suuri tarve
Hallitus leikkaa rajusti myös sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuksia, joiden turvin edistetään maahanmuuttajienkin kotoutumista ja hyvinvointia.
Tärkeässä osassa on nuorisotyö. Nuorisotyöntekijä Moha Siwash Turun NMKY:stä kertoo, että niin kielitaidon puutteet kuin kulttuurieroista johtuvat ongelmat usein helpottavat nuorten yhteisessä, ohjatussa toiminnassa. Hän kohtaa työssään myös nuoria, joilla ei ole vanhempia tai ketään sukulaisia Suomessa. He tarvitsevat erityistä tukea.
– Jotkut eivät ole jopa kymmeneen vuoteen saaneet oleskelulupaa. Osa on voinut elää paperittomana. Moni kokee syrjintää ja rasismia.
Siwashin mukaan on tärkeää lisätä maahanmuuttajien tietoisuutta tarjolla olevasta nuorisotoiminnasta ja madaltaa kynnystä hakeutua sinne. Tätä edistetään esimerkiksi sosiaalisessa mediassa tiedottamalla sekä jalkautuvalla nuorisotyöllä.
Ukrainalaisista ei kriisitunnelmia
Enemmän ihmisiä kuin vuonna 2015 Suomeen on saapunut vuodesta 2022 alkaen Ukrainasta. Sisäministeriön heinäkuisen tiedon mukaan ukrainalaiset ovat jättäneet Suomessa yhteensä noin 84 000 tilapäisen suojelun hakemusta, ja tällä hetkellä heitä on täällä 46 000.
Enemmän ihmisiä kuin vuonna 2015 Suomeen on saapunut vuodesta 2022 alkaen Ukrainasta.
Heidät on otettu vastaan huomattavasti ystävällisemmin ja yksituumaisemmin kuin Lähi-idästä tulleet. EU:n tilapäisen suojelun direktiivin perusteella heille myönnetään helposti ja nopeasti suojelua ilman hakemusten pitkällistä, yksilöllistä käsittelyä. Siirtolaisuusinstituutin Eveliina Lyytinen kuvaa eroa räikeäksi.
– On ensiarvoisen tärkeää, että suomalaiset tukevat ja auttavat ukrainalaisia. Ihmisiä ei kuitenkaan voi arvottaa sen mukaan, mistä he tulevat ja kuinka lähellä heitä me koemme historiallisesti ja kulttuurisesti olevamme, Lyytinen muistuttaa.
Monet ulkomaalaislain kiristykset ja palvelujen leikkaukset toki vaikuttavat myös Ukrainasta tulleisiin, mikä on jäänyt maahanmuuttopoliittisissa debateissa vähälle huomiolle. Lisäksi ukrainalaisia on joutunut työelämässä huijausten ja riiston uhreiksi monien muiden maahanmuuttajien tavoin.
Stand up -komiikka auttoi kotoutumaan
Karim Aldulaimi on tyytyväinen nykyiseen elämäänsä Suomessa. Hän työskentelee koulunkäynninohjaajana vantaalaisessa peruskoulussa. Harrastuksesta, stand up -komiikasta, on tullut hänelle henkisesti tärkeä sivutyö. Keikkoja on takana jo yli 200.
Esiintymisissään Aldulaimi käsittelee myös ulkomaalaistaustaisten asemaa Suomessa huumorin keinoin.
– Vitsien kautta on helpompi puhua vakavista aiheista.
Stand up -koomikon rooli on ollut Aldulaimille tärkeä hänen kotoutumisessaan.
– Se muutti elämääni positiivisesti. Kun olen lavalla ja kerron vitsejä, jengi unohtaa, että olen irakilainen maahanmuuttaja. Silloin olen koomikko Karim. Se on iso ero.
uutiskirje 
