Taina Haahti on aiemmissa jännäreissään kirjoittanut suuren luokan globaalista eriarvoisuudesta. Ex-toimittaja Mara Nuutinen on niissä tutkinut laitonta jätebisnestä Hongkongissa ja vihreän siirtymän kääntöpuolta Kapkaupungissa.
Uuden sarjan avaava Koti on mahdollisimman kaukana näistä kuvioista. Se sijoittuu Nurmijärven uneliaaseen kirkonkylään. Lähtökohta on Suomen tyypillisin henkirikos, juoppojen kesken tapahtunut puukotus. Poikkeuksellista on vain se, että puukosta saaneen Aapo Tammiston sisar Lydia tapettiin 40 vuotta aiemmin. Voiko kaksi samanlaista tragediaa osua samaan perheeseen?
Kriminalisti Lauri ”Lare” Kivelä on tehnyt pitkän kierroksen Pohjois-Amerikassa. Torontossa nykyisin asuva Lare lupautuu auttamaan kouluaikaista ystäväänsä rikoskomisario Arto ”Arska” Mäkelää Aapon surmajutussa.
Lare on tullut pitkästä aikaa Nurmijärvelle katsomaan kahdeksankymppistä isäänsä, koska on saanut viestin, että tämä on huonossa kunnossa. Pertti Kivelä ei suostu lääkäriin. Hänen vaimonsa ja tyttärensä ovat kuolleet syöpään. Pertti ei halua tietää kohtaloaan.
Lare ja Arska ovat kohta kuusikymppisiä. Niin ovat myös entiset koulutoverit, joita Lare tapaa ja jututtaa Lydian viimeisestä illasta. Viimeinen havainto hänestä on, kun Lydia oli alamaissa ja poistui aikaisin kotibileistä.
Lydian murha selvisi heti, mutta on ilmeistä, että sen tunnustanut vähän henkisesti jälkeen jäänyt mies teki väärän tunnustuksen. Tutkinnassakin hutiloitiin. Aapon murha saa Laren paneutumaan uudelleen Lydiankin tapaukseen.
Koti on nostalginen kotiseutudekkari. Siellä Taina Haahtikin asui teininä ja kirjoitti ylioppilaaksi Nurmijärven yhteiskoulusta vuonna 1979. Kun Lare kulkee pitkin muistojensa reittejä, samoja on kulkenut Haahtikin. Nyt he näkevät lakkautettujen pankkien rakennuksia, lakkautettuja kauppoja eikä linja-autoasemallakaan ole enää elämää. Kauppa on keskittynyt nurmijärveläisiä ennen isosti työllistäneen Perloksen tehtaan paikalle rakennettuun markettiin.
Marketissa pitää Ceccerit-juhlatavaraliikettä Laren nuoruuden rakastettu Tiina, nyt eronnut nainen ja aikuisen tyttären äiti. Nostalgiaa on tarjolla myös ihmissuhteissa, ja vanhan suolan janoa.
Koti on dekkari, jonka tunnelma on lämmin, mutta ei cozy crimelle tyypillisellä tavalla, jossa puuhakkaat ja ylienergiset henkilöt ratkaisevat rikoksia amatööripohjalta. Haahdin henkilöt ovat tavallisia.
Lämpimimmillään teos on Haahdin kuvatessa Laren ja hänen isänsä välejä. Etäisyyttä on paljon, mutta ei niin paljon, etteikö sitä ehtisi vielä rakentaa uudelleen. Osat ovat vaihtuneet. Poika huolehtii isästään, mutta vain sen verran mihin tämä suostuu. En mä vielä ole kuollut, Pertti-isä äyskähtää pojalleen.
Harvoin jos koskaan suomalaisessa dekkarissa on kuvattu näin syvällisesti ja viisaasti kahden sukupolven uutta yhteiseloa ja lähentymistä. Jutut ruokapöydässä ja saunassa ovat arkisia, mutta aina välissä lipsahtaa joku sana tai lause, joka kertoo, että välitän.
Aapon surman, ja Lydian, tutkinta etenee verkalleen. Lare saa käsiinsä Lydian murhan vanhan tutkintakansion. Hän kirjoittaa itselleen muistilappuja, joita liimaa vanhan huoneensa seinille jääneisiin jääkiekkojulisteisiin. Muistilappuja eri järjestykseen sekoittamalla hän yrittää saada kiinni jostakin.
Larea työllistää myös hänen isänsä hyvän ystävättären talokauppaan liittyvä epäselvyys. Vanha talo on myyty kosteusvaurioisena. Nyt kahdeksankymppiseltä eläkeläiseltä perätään jättisummaa sen remontointiin, vaikka kosteusvaurio oli tiedossa.
Tarina etenee hiljalleen, mutta Haahdilla on sellaista kerronnallista voimaa, että tylsää ei ole hetkeäkään. Koti suorastaan imaisee mukaansa hyvässä tasapainossa olevilla osasillaan, joissa vaihtelevat arki, menneisyyden muistot ja kahden rikoksen selvittely.
Koti aloittaa Nurmijärvi Noir -sarjan. Noiria teoksessa ei kylläkään ole ollenkaan. Siihen se on – onneksi – liian lämminhenkinen tavallisten ihmisten tarina. Ratkaisukin on enemmän Agatha Christietä kuin noiria. Lopulta Lare saa muistilappunsa järjestykseen ja ratkaisee molemmat murhat älykkään päättelyn ja oveluutensa avulla.
Taina Haahti: Koti. 384 sivua, CrimeTime 2026.
uutiskirje 
