Köyhyyden ja äärimmäisten sääilmiöiden kierre uhkaa Tyynenmeren saarivaltioiden kaupunkeja ja taajamia, erityisesti rannikkoalueilla.
Alueen kaupungit ovat kasvaneet tällä vuosisadalla sellaisella vauhdilla, ettei hallintojen kaupunkisuunnittelu ole pysynyt perässä. Hallitukset ovat kuitenkin alkaneet parantaa niiden epävirallisten asuinalueiden oloja, joilla valtaosa suurimpien kaupunkien väestöstä elää.
– Uhka on vakava ja pahenee koko ajan. Toistuvat tulvat, äärimmäinen kuumuus ja vauriot rakennuskannassa ajavat kotitaloudet kierteeseen, josta toipuminen jää kesken. Ilman kohdennettuja toimia ilmastonmuutos juurruttaa kaupunkiköyhyyttä entistä syvemmälle, sanoo alueellisen kehitysjärjestön Pacific Communityn (SPC) ilmastonmuutosasiantuntija Pasha Carruthers.
80 prosenttia maailman väestöstä asuu kaupungeissa. Tyynenmeren saarilla vastaava osuus on noin 30 prosenttia, mutta kaupungistuminen on maailman keskiarvoa nopeampaa.
Kaupungit vetävät puoleensa, mutta suunnittelu ei pysy mukana
Muutto kaupunkeihin on kiihtynyt erityisesti nuorten keskuudessa, ja sitä ovat vauhdittaneet itsenäistymisen jälkeisten hallitusten modernisaatiopyrkimykset. Kaupungit lupaavat työpaikkoja, tuloja, pääsyn terveydenhuoltoon ja korkeakoulutukseen sekä houkuttelevamman elämäntavan.
Kehittyvillä saarivaltioilla on kuitenkin ollut vuosikymmeniä niukat budjetit, rajalliset resurssit ja vain vähän asiantuntemusta kaupunkisuunnitteluun. Edullisten asuntojen puute, rakentamisen korkeat kustannukset sekä tonttimaan ja kunnallistekniikan niukkuus ovat johtaneet siihen, että epäviralliset asuinalueet ovat kasvaneet nopeasti. Pienituloisille ne ovat usein ainoa mahdollinen asuinpaikka.
Samaan aikaan asukkaat elävät epävarmassa asemassa. Heillä ei useinkaan ole laillista oikeutta maahan, jolla he asuvat, ja joissain tapauksissa he asuvat valtion tai perinteisten maanomistajien mailla ilman lupaa. Monilta alueilta puuttuvat myös sähkö, vesi, viemäröinti ja jätehuolto. Nämä puutteet täyttävät slummin määritelmän.
Papua-Uuden-Guinean kansallisen tutkimusinstituutin mukaan pääkaupunki Port Moresbyssa rakennettiin vuosina 2010–2020 yli 23 000 uutta rakennusta epävirallisille asuinalueille, mutta virallisille asuinalueille vain 6 500. Arviolta puolet kaupungin asukkaista elää hökkelikylissä.
Ilmastonmuutoksen etulinjassa elävät kaikkein haavoittuvimmat
Monet epäviralliset asuinalueet sijaitsevat alavilla tai muuten haavoittuvilla alueilla, joilla ilmastokatastrofien riskit ovat suuret. Arvioiden mukaan lounaisella Tyynellämerellä trooppisten myrskyjen kokonaismäärä saattaa vähentyä, mutta niiden keskimääräinen voimakkuus kasvaa. Samalla rankkasateet voimistuvat, ja merenpinnan nousu pahentaa rannikkotulvia.
Vanuatun pääkaupungissa Port Vilassa tämä nähtiin kolme vuotta sitten, kun trooppiset myrskyt Judy ja Kevin iskivät kaupunkiin. Ne jättivät jälkeensä tuhoutuneita teitä, vaurioituneita rakennuksia ja syvenevää köyhyyttä.
Port Vilan laitamilla sijaitsevalla noin 12 000 asukkaan Freswotan alueella kaikkein heikoimmat talot romahtivat ja osasta irtosi katto tai seinä. Lisäksi monet asukkaat kärsivät tulvista ja menettivät toimeentulonsa. Myös puhtaan veden saatavuus heikkeni entisestään.
– Kun myrsky iskee, kaikkein haavoittuvimpia ovat vanhukset, sairaat ja muuten heikkokuntoiset sekä ne, joilla ei ole sukulaisia tukenaan, yhteisöjohtaja Chief Ken Hivo kertoo.
Lähes kaksi vuotta myöhemmin Freswotan asukkaat joutuivat jälleen katastrofin keskelle, kun keskellä sadekautta Port Vilan lähistölle iski 7,3 magnitudin maanjäristys. Ihmisiä kuoli ja loukkaantui. Koteja, kouluja, sairaaloita sekä teitä sortui tai vaurioitui.
– Kahden viime vuoden aikana olemme kokeneet paljon tulvia ja sateita – ja jopa maanjäristyksen. Koteja ja rakennuksia vaurioitui, yrityksiä jouduttiin sulkemaan, ja monet menettivät toimeentulonsa. Olemme yhä traumatisoituneita ja yritämme rakentaa elämäämme uudelleen, Ken Hivon vaimo Cathy Hivo sanoo.
Asukkaat halutaan mukaan ratkaisuihin
Carruthersin mukaan hallitusten täytyy kiireellisesti tunnustaa epäviralliset asuinalueet viralliseksi osaksi kaupunkisuunnittelua, ilmastonmuutokseen sopeutumista ja katastrofiriskien hallintaa. Tämä tarkoittaa käytännössä esimerkiksi varoitusjärjestelmien kehittämistä sekä peruspalveluiden, kuten vedenjakelun ja viemäröinnin, laajentamista myös näille alueille.
– Lisäksi yhteisöjen itse tekemä riskikartoitus, selkeä polku talojen hallintaoikeuteen sekä osallistavat suunnitteluprosessit ovat välttämättömiä. Näin varmistetaan, että asukkaat ovat mukana ratkaisuissa eivätkä vain niiden kohteina.
Poliittista tahtoa kestävään kaupunkikehitykseen on Carruthersin mukaan nähtävissä useissa Tyynenmeren saarivaltioissa. Vanuatun hallitus on käynnistänyt hankkeen, jonka tavoitteena on parantaa maankäyttöä ja elinoloja yli 20 asuinalueella Port Vilassa. Hankkeessa kehitetään muun muassa kuivatusjärjestelmiä, tieverkkoa, vedenjakelua, sanitaatiota ja jätehuoltoa.
Myös maapolitiikkaa on uudistettava, jotta edullista asumista voidaan lisätä. Tämä tarkoittaa maanomistuskysymysten sovittamista yhteen kaupunkien kasvun kanssa sekä asuinalueiden ja infrastruktuurin hallittua laajentamista.
Carruthersin mukaan tarvitaan lisää kunnallistekniikan piirissä olevaa maata yhteistyössä perinteisten maanomistajien kanssa. Lisäksi on panostettava ilmastonmuutosta kestävään sosiaaliseen asuntotuotantoon sekä olemassa olevien asuntojen asteittaiseen parantamiseen.
Myös Papua-Uudessa-Guineassa valmistellaan merkittäviä uudistuksia. Port Moresbyssa, Eight Milen asuinalueella vuosi sitten käynnistyneen Settlement to Suburb -hankkeen tavoitteena on muuttaa epäviralliset asuinalueet virallisiksi kaupunginosiksi, joissa on toimiva infrastruktuuri ja tasavertaiset peruspalvelut. Kyseessä on noin 25 000 asukkaan laaja yhteisö Papua-Uuden-Guinean pääkaupungin koillislaidalla.
– Suunnittelemattomia asuinalueita on ollut olemassa liian pitkään, ja tämän vaiheen täytyy päättyä. Ihmisemme ansaitsevat paremman elintason ja hyvän elämänlaadun, Port Moresbyn pääkaupunkialueen kuvernööri Powes Parkop sanoo.
lehti 