Työttömyys nousi Suomessa viime vuoden loppupuolella korkeammaksi kuin kertaakaan 1990-luvun laman jälkeen. Tilastokeskuksen mukaan työttömiä oli marraskuussa 276 000 ja työttömyysasteen trendiluku oli 10,6 prosenttia. Työnvälityksen tilastoissa työttömiä työnhakijoita oli tätäkin enemmän, 318 700.
Työttömyys on noussut vuodesta 2023 alkaen. Alimmillaan luvut olivat helmi-maaliskuussa 2023 vain 6,8 prosenttia.
Marraskuussa 2025 Suomen työttömyysaste nousi EU-maiden korkeammaksi, kun Suomi ohitti synkässä tilastossa. Espanjan Vaikka Venäjän hyökättyä Ukrainaan kansainvälisessäkin taloudessa on ollut epävarmuutta ja kuluttajahintojen nousu on heikentänyt ostovoimaa, muualla Euroopassa työttömyys on pysynyt verraten matalana.
– Herää kysymys, miksi Suomessa työttömyys kasvaa, mutta tilanne ei näytä samanlaiselta muualla Euroopassa, pohtii SAK:n ekonomisti Tatu Knuutila.
– On kiistatonta, että hallituksen leikkauspolitiikalla on ollut tähän vähintäänkin jonkinlainen vaikutus. Itse uskon, että vaikutus on ollut kohtalaisen suuri, Knuutila vastaa kysymykseensä.
Kun esimerkiksi työttömyysturvasta ja asumistuesta on leikattu, ihmisten ostovoima on heikentynyt entisestään. Rahat ovat suoraan poissa talouden kierrosta, koska pienituloisimmat yleensä käyttävät kaikki liikenevät rahansa päivittäiseen kulutukseen. Tämä heijastuu koko kansantalouteen ja työllisyyteen.
Työllisyysvaikutukset tyhjän päällä
Petteri Orpon oikeistohallituksen tavoitteena on työllisyyden lisääminen sadallatuhannella hallituskauden aikana. Marraskuussa, jolloin kaksi ja puoli vuotta hallituskaudesta oli kulunut, työllisiä oli 43 000 vähemmän kuin hallituskauden alussa. Pyrkimyksenä on ollut patistaa ihmisiä töihin sosiaaliturvaa heikentämällä.
– Kun suhdanne ei ole ollut vahva, on vaikea nähdä, että ihmisten työllistyminen olisi heistä itsestään kiinni, Knuutila kommentoi.
Valtiovarainministeriö on laskenut hallituksen toimille huomattavia työllisyysvaikutuksia. Sosten (Suomen sosiaali ja terveys ry) pääekonomisti Otto Kyyrönen näkee laskelmissa merkittäviä heikkouksia.
– Ensinnäkin arviot koskevat rakenteellista työllisyyttä. Heikommassa kysyntätilanteessa ne työpaikat eivät realisoidu. Toiseksi niissä on tehty aika isoja johtopäätöksiä vähän puutteellisen tutkimusnäytön pohjalta. Niissä ei myöskään ole huomioitu kysyntävaikutuksia: kun leikataan pienituloisten sosiaalietuuksia, se vähentää kokonaiskysyntää moninkertaisesti ja saattaa vaikuttaa heikentävästi työvoiman kysyntään, Kyyrönen luettelee.
Kyyrönen teki vuoden 2024 lopulla yhdessä Ralf Sundin kanssa Kalevi Sorsa -säätiölle selvityksen, jossa todettiin valtiovarainministeriön laskelmissa useita puutteita ja epävarmuustekijöitä. Selvityksen mukaan todellinen työllisyyden lisäys saattaisi olla vain murto-osa arvioidusta. Ja todellisuudessa työllisyys on päinvastoin vähentynyt.
– Ei ole osattu ennustaa finanssipolitiikan vaikutusta talouteen, Kyyrönen summaa.
Sosiaaliturvan leikkausten lisäksi työttömyyttä on pahentanut – ja luultavasti tulee vielä jatkossakin pahentamaan – monien hyvinvointialueiden talousahdinko. Siinäkin on kyse valtion rahoituslinjasta. Useilla hyvinvointialueilla on käyty yt-neuvotteluja ja vähennetty väkeä.
63 000 työtöntä johti hätätilaan
Viime marraskuussa tuli kuluneeksi 50 vuotta siitä, kun presidentti Urho Kekkonen julisti Suomeen suuren työttömyyden vuoksi kansallisen hätätilan ja nimitti hätätilahallituksen. Työttömiä oli tuolloin 63 000. Nyt heitä on yli 300 000, mutta minkäänlaisesta hätätilasta ei puhuta. Ei tosin puhuttu myöskään 1990-luvun laman aikaan, jolloin työttömiä oli pahimmillaan yli 500 000. Laman jälkeenkin työttömyys jäi pysyvästi huomattavasti aiempaa korkeammalle tasolle.
Hallituksen ja pääomapiirien suunnasta on kuultu työttömyyttä vähätteleviä arvioita. Niin valtiovarainministeriön kuin esimerkiksi Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen (Etla) edustajat ovat hakeneet työttömyysluvuille selityksiä, jotka tekisivät tilanteesta vähemmän vakavan: esimerkiksi ulkomaalaisten merkittävä osuus työnhakijoista, työn tarjonnan kasvaminen ja niin sanotun laajan työttömyyden vähäisempi kasvu.
Blogikirjoituksessaan viime lokakuussa Sosten Otto Kyyrönen kävi tällaiset väitteet tarkasti läpi. Hän osoitti tilastojen avulla, että työttömyyden kasvu selittyy suurimmaksi osaksi suomalaisten eikä ulkomaalaisten työttömyydellä eikä työvoimaan kuuluvien osuus työikäisistä ole kasvanut siten, että tämä selittäisi merkittävästi työttömyyden kasvua.
Palveluihin pääsy on vaikeutunut
Niin sanottu laaja työttömyys, johon luetaan myös työllistymistä edistävissä palveluissa olevat, on kyllä kasvanut vähemmän kuin varsinainen työttömyys, koska palveluihin on päässyt entistä harvempi. Siitä huolimatta myös laaja työttömyys on selkeästi kasvanut. Marraskuussa työttömien työnhakijoiden ja palveluissa olleiden yhteismäärä oli 409 800, mikä oli 12 300 enemmän kuin vuotta aiemmin.
– Näkisin myös, että kyllä työvoimapoliittiset palvelut ihan oikeasti edistävät työttömän tilannetta ja aktivoivat heitä. Niillä on muitakin kuin vain tilastollisia vaikutuksia. On todella iso ongelma, että ihmiset eivät ole päässeet palveluihin yhtä hyvin kuin aiemmin, Kyyrönen toteaa.
Tässäkin ovat taustalla hallituksen rahoitusleikkaukset. Niin sanottuun aktivointiasteeseen laskettavissa palveluissa olevien määrä on vähentynyt vuodessa yli 14 000:lla. Myös työvoimapalveluiden järjestämisvastuun siirtäminen valtiolta kunnille vuoden 2025 alussa on monin paikoin heikentänyt palveluiden saatavuutta.
– Kun kuntakenttä eli työllisyysalueet ovat nykyään mukana työttömyysetuuksien rahoituksessa, siitä tullut lasku on ollut kuntakentässä suurempi kuin oletettiin. Sekin on osaltaan syönyt resursseja mitä muuten voisi käyttää työllisyyspalveluihin, toteaa SAK:n Tatu Knuutila.
Miksi vähätellään?
Työttömyyden kasvua on vähätelty silläkin perusteella, että työttömyyskorvauksia saavien määrä on kasvanut vain vähän. Knuutila kommentoi, että siinäkin luvussa on kuitenkin kasvua kahdessa vuodessa yli 15 prosenttia.
– Meillä on monta erilaista mittaria, millä voidaan katsoa työttömien tai työllisten määrän kehitystä, mutta ne ovat tässä suhteessa aika johdonmukaisia. Kun katsoo pitempää aikaväliä, niin käytännössä kaikilla mittareilla tarkasteltuna työttömyys on kasvanut.
Se, että työttömyyskorvauksissa kasvu on ollut vähäisempää kuin muilla mittareilla, voi Knuutilan mukaan selittyä osittain hallituksen sosiaaliturvaleikkauksilla.
– Työttömyysturvaetuuksille pääseminen on tehty aiempaa vaikeammaksi.
Miksi sitten työttömyystilanteen vakavuutta pyritään vähättelemään? Yksinkertainen selitys on tietysti se, että hallitus tukijoineen ei halua myöntää epäonnistumistaan. Hallituksen talous- ja yhteiskuntapolitiikka on paljolti työnantajien ja elinkeinoelämän kynästä lähtöisin.
– Jos se epäonnistuu, sehän ei ole hyvä elinkeinoelämälle ja heidän intresseilleen tulevaisuudessa, kommentoi Otto Kyyrönen.
Lisäksi on talousteoreettisia erimielisyyksiä.
– Tietyissä taloustieteen koulukunnissa ajatellaan, että kokonaiskysynnällä ei ole juuri merkitystä pitemmällä aikavälillä. Se on aika usein tehty teoreettinen oletus, joka on nähdäkseni harhaanjohtava. Oma kantani on, että kysyntätekijät vaikuttavat pitemmälläkin aikavälillä työvoiman kysyntään, talouteen ja kasvuun, Kyyrönen pohtii.
Jääkö pitkäaikaistyöttömyys päälle?
Huolestuttavinta nykyisessä työttömyystilanteessa on pitkäaikaistyöttömien suuri määrä. Keha-keskuksen työllisyyskatsauksen mukaan yli vuoden yhtäjaksoisesti työttömänä olleita oli marraskuussa 133 400, mikä on 30 800 enemmän kuin vuotta aikaisemmin. Lukema on jo samaa luokkaa kuin 1990-luvun lamassa. Tuolloin pitkäaikaistyöttömiä oli enimmillään 143 000.
Laman jälkeen pitkäaikaistyöttömyys hellitti hitaasti. Sama vaara on nytkin.
– On iso riski, että se ei sula, vaikka koittaisi paremmat ajat ja kasvu lähtisi käyntiin, toteaa Tatu Knuutila.
Ihmiset menettävät työkykyään, heidän osaamisensa vanhenee, ja uuden työn saaminen on noususuhdanteessakin vaikeaa. Näin suhdannetyöttömyys muuttuu rakennetyöttömyydeksi, joka ei enää ratkeakaan pelkällä talouskasvulla.
Pääekonomisti Pasi Sorjonen Akavasta arvioi, että vuoden työttömyys ei vielä johda ammattitaidon menetykseen.
– Mutta jos se kovin paljon pitkittyy ja ollaan useampia vuosia poissa työelämästä, varmasti se rupeaa olemaan ongelma. Siksi olemme Akavassa ehdottaneet, että työttömät saisivat opiskella vapaammin ja ylläpitää työkykyään ja taitojaan, jotta työllistymisen mahdollisuudet olisivat paremmat, kun ajat tästä paranevat.
Työllistymiseen vaikea saada apua
Pitkäaikaistyöttömyyden viimeaikainen kasvu selittyy paljolti työllistymistä edistävien palveluiden vähenemisellä. Palvelujen piirissä olevia ei tilastoida työttömiksi, ja niiden avulla nimenomaan pitkäaikainen työttömyys on perinteisesti katkaistu. Siinä mielessä tilanne ei ole aivan yhtä paha kuin 1990-luvulla, jolloin palvelujen piirissä olevia oli huomattavasti enemmän ja laaja työttömyys siten isompi.
Työttömien keskusjärjestön toiminnanjohtaja Jukka Haapakosken mukaan työpaikkojen puutteen lisäksi juuri palvelujen heikko saatavuus on nykyisessä työttömyystilanteessa yksi keskeinen ongelma.
– Pitkäaikaistyöttömien aktivointiaste eli palveluosallisuus on Keha-keskuksen mukaan tällä hetkellä vain 6,2 prosenttia. Vaikka kaikki kuntien palvelut eivät välttämättä näy tässä luvussa, suurin osa pitkäaikaistyöttömistä on varmasti vailla mitään tukea työllistymiseensä.
Työllistymistä edistäviä palveluita ovat muun muassa työvoimakoulutus, työnhakuvalmennus, kuntouttava työtoiminta, työkokeilu ja omaehtoinen opiskelu.
Jo ennen viimeaikaisia leikkauksia Suomi on panostanut työvoimapalveluihin pohjoismaisittain hyvin niukasti. OECD:n tuoreimman tilaston mukaan vuonna 2023 niiden rahoitustaso suhteessa bruttokansantuotteeseen oli Ruotsissa yli kaksinkertainen ja Tanskassa kolminkertainen Suomeen verrattuna. Työttömien määriin suhteutettuna erot ovat jopa 8–9-kertaisia.
– Ihmettelen, miksi Suomessa suhtaudutaan työllisyyspalveluihin näin penseästi, Knuutila sanoo.
Esimerkiksi palkkatuen lisääminen olisi Knuutilan mukaan tärkeää. Akavan tavoin SAK ajaa myös työttömien opiskelun helpottamista.
Vain osa-aikaiset työt lisääntyvät
Jonkinlaisena valopilkkuna nykytilanteessa voi pitää sitä, että työttömyyden kasvusta huolimatta työllisyysaste ei ole jatkanut alenemistaan syksyn 2024 jälkeen, vaan pysynyt suunnilleen ennallaan. Avoimien työpaikkojen määrä on silti vähentynyt. Lisäksi niiden laatu on heikentynyt: entistä suurempi osa on määräaikaisia tai osa-aikaisia. Otto Kyyrösen mukaan lisäys juontuu kuntien ja hyvinvointialueiden työllistämisestä – yksityisen sektorin työllisyystilanne on yhä heikentynyt.
– Kunnilla ja hyvinvointialueilla on ollut mahdollisuuksia palkata henkilöstöä, mutta näyttää siltä, että uudet työsuhteet ovat paljolti osa-aikaisia. Alueet ovat isoissa sopeutuspaineissa, kun niille ei ole haluttu antaa lisäaikaa alijäämien kattamiseen. Se todennäköisesti johtaa siihen, että niidenkin työllisyystilanne heikkenee taas jossain kohtaa.
Tatu Knuutila toteaa, että esimerkiksi opiskelijoiden paine saada lisätuloja on kasvanut opinto- ja asumistukien heikennysten vuoksi.
– Heille osa-aikaiset työt voivat olla hyvä ratkaisu. Mutta enemmistö varmaan tarvitsisi riittävän hyvin palkattua vakituista, säännöllistä työtä.
Moni nuori valmistuu työttömäksi
Työttömyys koskee nyt monia aiempia taantumia enemmän myös korkeasti koulutettuja. Taustalla on monenlaisen suunnittelutyön väheneminen sekä virkamieskunnan ja ylipäänsä julkisen sektorin henkilöstön karsiminen.
– Korkeasti koulutettujen työttömyyden kasvu on vähän hidastunut viime vuoden loppupuolella, mutta mitään pysähtymisen merkkejä ei ole, sanoo Akavan Pasi Sorjonen.
Valoisa puoli on Sorjosen mukaan se, että korkeakoulutetuilla myös työllisyys on kasvanut, toisin kuin vähemmän koulutetuilla.
– Työmarkkinat muuttuvat koko ajan siihen suuntaan, että korkeakoulutusta vaativia työpaikkoja on aiempaa enemmän. Korkeakoulututkinnot ovat aiempaa tavallisempia, ja sen myötä huonon suhdanteen aikana työllisyys ja työttömyys voivat kasvaa samaan aikaan.
Etenkin vastavalmistuneille, olipa koulutustaso mikä tahansa, työllistyminen on nyt vaikeaa. Vuoden sisällä valmistuneita oli lokakuun lopussa työttömänä reilut 18 000 henkilöä, mikä on runsaat 4 500 enemmän kuin vuotta aiemmin. Heidänkin kohdallaan työttömyyden venyminen voi näkyä myöhemmässä urakehityksessä ja palkkatasossa. Asiasta on tutkimusnäyttöä 1990-luvun laman aikaan valmistuneiden osalta.
Työttömien keskusjärjestön Jukka Haapakoski muistuttaa, että työttömyyden inhimilliset vaikutukset voivat muutenkin olla pitkäaikaisia.
– Työttömyyskokemus on sellainen, että se jää jonnekin takaraivoon. Se syrjäytymisen kokemus on todella vahva. Vaikka pääsisikin takaisin työelämään, epävarmuus jyllää takaraivossa ihan eri tavalla kuin niillä ihmisillä, jotka eivät ole kokeneet vastaavaa tilannetta.
Investointeja elpymiseen
Ennusteiden mukaan Suomen talous on kääntymässä ensi vuonna nousuun, mutta elpyminen on hidasta – etenkin pitkäaikaistyöttömyyden torjumisen kannalta liian hidasta. Jukka Haapakoski korostaa työ- ja toimintakykyä ylläpitävien palveluiden lisäämistä pitkäaikaistyöttömille.
– Asioiden tekeminen yhteistyössä toisten kanssa, vertaistuen saaminen, kaikki tällainen on todella tärkeää muutenkin varsin huolestuttavana aikana. Syrjäytymisestä ei hyvää seuraa.
Otto Kyyrönen vauhdittaisi työllisyyden elpymistä julkisella investointipaketilla.
– Julkiset investoinnit elvyttäisivät myös yksityistä sektoria, sen investointeja ja työvoiman kysyntää.
Leikkaamisen sijasta tiettyihin sosiaalietuuksiin voisi Kyyrösen mukaan tehdä määräaikaisia korotuksia kotimaisen kysynnän vahvistamiseksi. Näin tehtiin koronapandemian aikaan.
Kyyrönen antaisi myös hyvinvointialueille lisää aikaa kattaa alijäämiään, jotta ne eivät joutuisi vähentämään väkeä, ja peruisi sote-järjestöjen valtionavustusten leikkaukset. Järjestöt joutuvat leikkausten vuoksi vähentämään henkilöstöään, ja lisäksi heikennykset osuvat haavoittuvassa asemassa oleviin palvelujen käyttäjiin, joiden hyvinvoinnista ja sitä kautta työkyvystä on myös kysymys.
Kyyrönen huomauttaa, että korkea työttömyys ja etenkin pitkäaikaistyöttömyyden kasvu heikentävät myös talouskasvun mahdollisuuksia tulevaisuudessa ja siten vaikeuttavat valtion velkaantumisen taittamista. Tästä syystä työvoiman kysyntää ylläpitävät julkiset panostukset tulisivat lopulta halvemmiksi.
Tatu Knuutila näkee toivoa siinä, että tälle vuodelle kohdistuu vähemmän hallituksen leikkaustoimia kuin viime vuodelle.
– Jos talous lähtee vihdoin nousuun, tämä voi tehdä vähän otollisemmat olosuhteet sille, että työttömyyskin lähtisi vähän supistumaan.
Talous- ja työllisyyspolitiikka tarvitsisi kuitenkin Knuutilankin mukaan todellisen suunnanmuutoksen.
uutiskirje 
