Mapuche-kielen ja -kulttuurin opettaja María Eugenia Cañumir työskentelee Taiñ Folil -lastentarhassa Lo Pradossa, Santiagon luoteisella laidalla.
– Kerron uusille lapsille kivistä, lehdistä ja kasveista, ja puhun heille aina mapudungunia. Kolmantena päivänä he jo tapailevat sanoja. On liikuttavaa nähdä, miten nopeasti lapset oppivat, Cañumir kertoo.
96 haavoittuvista oloista tulevaa lasta käy Taiñ Folilin päiväkotia, missä he saavat ilmaiseksi varhaiskasvatuksen sekä päivittäisen aterian. Kysyntä on suurta, ja maaliskuussa 2026 alkavaa lukuvuotta varten jonottaa 53 lasta.
Mapuche-kansan kielen, mapudungunin, opettaminen alle nelivuotiaille lapsille on uusi keino pitää alkuperäiskieli elossa ja edistää monikielisyyttä. Päiväkoteihin perustettiin vuoden 2025 aikana niin sanottuja kielipesiä, joiden tarkoituksena on turvata alkuperäiskansojen kielten puhuminen jo varhaiskasvatuksessa
Santiagon alueella kolmessatoista päiväkodissa ja lastentarhassa on käynnissä kielipesäkokeilu, joka koskettaa yhteensä 1 710 esikouluikäistä lasta. Yhdessätoista keskuksessa työskentelee mapuche-opettajia ja kahdessa ketšua-opettajia. Molemmat kielet ovat vaarassa kadota, minkä vuoksi tilanteeseen puuttuminen on kiireellistä. Chilessä puhutut aimara ja rapanui ovat myös uhanalaisia.
Hanketta toteuttavat valtiollinen alkuperäiskansojen virasto Conadi yhdessä alkuperäiskansojen järjestöjen ja yhteisöjen kanssa.
– Haluamme, että lapset ovat suorassa vuorovaikutuksessa kielen puhujien kanssa ja oppivat kommunikoimaan kieltä elävien kielen ja kulttuurin tuntijoiden kanssa, sanoo Conadin Santiagon toimiston johtaja Ximena Montecinos Antiguay.
Hän korostaa, että kielten elvyttäminen on suunnattava uusiin sukupolviin.
– Kielipesät tuovat kielen puhujat suoraan kouluihin ja mahdollistavat oppimisen aidosti kommunikoimalla, hän sanoo.
Rapanuin kieltä puhuu alle kymmenen pikkulasta
Chilessä on 18,4 miljoonaa asukasta, joista noin 2,1 miljoonaa kuuluu johonkin yhdestätoista virallisesti tunnustetusta alkuperäiskansasta. Suurin ryhmä ovat mapuchet (1,6 miljoonaa), joita seuraavat aimarat (178 000), diaguitat (153 000), ketšuat (46 000) ja atacameñot (36 000). Rapanui-kansaa on vain noin 6 000, ja he asuvat pääosin Pääsiäissaarella, 3 700 kilometrin päässä mantereesta.
– Kielemme alkoi kadota, kun johtajamme vietiin orjiksi 1800-luvun lopulla ja meitä jäi jäljelle vain 111, kertoo Jackeline Rapu Tuki, Rapa Nuin kielen ja kulttuurin akatemian Umana Hatu Re’o puheenjohtaja.
Hänen mukaansa Pääsiäissaarella alle kymmenen 0–4-vuotiasta lasta puhuu rapanuin kieltä.
– Koulutus on ollut täysin kolonialistista ja lähes kaikki lapset puhuvat espanjaa. Rapanuin puhujat ovat pääosin yli 60-vuotiaita, hän sanoo.
Pääsiäissaaren kielipesissä aloitti aluksi 20 lasta, mutta määrä kaksinkertaistui nopeasti.
– Kieli on moottori, joka säilyttää kulttuurin, Rapu Tuki painottaa.
Kaupungistuminen ja pelko kuihdutti kielen
Chilen alkuperäiskielten puhujat ovat usein maaseutualueiden vanhuksia. Nuorten kielitaidottomuus uhkaa kielten säilymistä, erityisesti mapuchejen puhumaa mapudungunia, jonka nimi tarkoittaa ”maan kieltä”.
Myös Taiñ Folil -lastentarhan opettaja Cañumir on syntynyt ja kasvanut mapuche-yhteisössä Lonquimayssa, reilu 700 kilometriä Santiagosta etelään. Nuoremmat sukupolvet sen sijaan elävät pääosin kaupungeissa ja puhuvat vain espanjaa, joka hallitsee heidän arkeaan. Santiagon metropolialueella asuu yli kolmannes mapuchejen jälkeläisistä, noin 545 700 ihmistä.
Taiñ Folilin koordinaattori Sayén Paillalin mukaan mapudungunin katoamiseen liittyy syrjintää.
– Monet mapuchet muuttivat nuorina maaseudulta Santiagoon töihin, jossa he kokivat syrjintää. Vaikka he osasivat puhua mapudungunia, opettivat he lapsilleen vain espanjaa, koska pelkäsivät, hän sanoo.
Kasvatusta monikulttuurisuuteen
Kielipesissä mapudungunia puhuvat perinteiset kasvattajat kommunikoivat lasten kanssa omalla kielellään, jotta lapset tottuvat sen äänteisiin ja sanoihin. Opetus perustuu pedagogiseen työpariin, jossa kaksi kielen puhujaa toimii lasten kanssa. Samalla lapset oppivat perinteitä ja seremonioita. Montecinosin mukaan kulttuurin siirtäminen on mahdotonta ilman omaa kieltä. Kielipesien tavoitteena ei ole vain kielen oppiminen, vaan myös kasvaminen kunnioittamaan monimuotoisuutta ja kulttuurien välistä yhteyttä.
– Keskeistä on kasvattaa lapsia, jotka jo pienestä pitäen elävät vuorovaikutuksessa muiden kulttuurien kanssa, sanoo Sebastián Oyarzo, kaupunkiympäristössä toimivan Mapuche-kielen ja -kulttuurin akatemia Almacun puheenjohtaja.
Myös Taiñ Folil -lastentarhan opettaja Cañumir uskoo, että lapsista kasvaa avarakatseisia.
– He ymmärtävät, että on olemassa muita kansoja, kieliä ja viisautta.
Valtion rooli
La Fronteran yliopiston vuonna 2024 julkaisema raportti kuvailee Chilen alkuperäiskansojen kielien tilannetta hälyttäväksi. Se korostaa kiireellisten ja koordinoitujen toimien tarvetta ja ehdottaa itsenäisen valtiollisen instituution perustamista alkuperäiskielten elvyttämiseksi.
– Tilastot osoittavat, että alkuperäiskielet katoavat nyt nopeammin kuin 20 vuotta sitten, sanoo María Hueichaqueo, mapuche-yhdistys Tain Adkimnin puheenjohtaja.
Hueichaqueon mukaan hallitus kuuntelee alkuperäiskansojen järjestöjä kielten elvyttämisen tärkeydestä, mutta kielikysymys ei ole kovinkaan korkealla maan poliittisella agendalla.
Kielipesissä kannustetaan myös vanhempia osallistumaan oppimiseen, ja kiinnostus on kasvussa koulun ulkopuolisissa tapahtumissa.
– On tärkeää, että lapset kuulevat mapudungunin äänteitä, mutta myös näkevät, että kieli elää kodeissa ja perheissä, Hueichaqueo sanoo.
Taiñ Folil -päiväkodissa toivotaan, että perinteiset kasvattajat tunnustetaan virallisesti osaksi koulutusjärjestelmää ja että heidän tietonsa ja osaamisensa tunnustetaan valtion tasolla.
uutiskirje 