Ydinaseet ovat palanneet kansainvälisen politiikan ytimeen tavalla, jota harva vielä vuosikymmen sitten piti mahdollisena. Puhe ydinaseista on normalisoitunut, eikä niiden leviämisen estämisestä enää puhuta. Samalla ovat murentuneet myös suurvaltojen väliset sopimukset.
– Nythän tuomiopäivän kello on kaikkein lähinnä keskiyötä, tiivistää Helsingin yliopiston Aleksanteri-instituutin emeritusprofessori Markku Kivinen KU:lle.
Tuomiopäivän kellolla tarkoitetaan ydinfysiikan tutkijoiden ylläpitämää symbolista kellotaulua, jossa puoliyö tarkoittaa maailmanloppua.
Kivinen on seurannut suomalaista keskustelua ydinaseista huolestuneena. Suomen hallitus haluaa muuttaa ydinenergialakia, jotta Suomeen voitaisiin tuoda ydinaseita. Hallitus ja tasavallan presidentti ovat painottaneet, että Suomeen ei olla rauhan aikana tuomassa ydinaseita. Kyseessä on kriisiaikoja koskeva kirjaus.
Kivinen nostaa esiin Vladimir Putinin johtaman Venäjän ajattelumallin. Suomen Nato-jäsenyys ei ollut Venäjälle järkytys, mutta se on osa kehitystä, jossa Nato laajenee ja samalla uusia asejärjestelmiä tuodaan yhä lähemmäksi Venäjää. Sodan skenaarioissa se merkitsee reaktioajan lyhenemistä ja ennalta ehkäisevän iskun riskiä.
Nyt Suomi on muuttamassa suhtautumistaan ydinaseisiin. Vaikka niitä ei olla Suomeen tuomassa, Venäjä tulee varautumaan myös kriisiajan mahdollisuuteen ja ennalta ehkäisevän iskun vaara kasvaa.
– Vakavin muutos on se, että se lisää ydinaseiden käyttöön liittyvää riskiä, Kivinen sanoo.
Kauheista aseista pitää puhua
Suomen hallitus ei ole perääntynyt kohua herättäneestä esityksestään. Pääministeri Petteri Orpo on puhunut parlamentaarisesta julistuksesta, jossa todettaisiin, että Suomeen ei rauhan aikana tuoda ydinaseita.
Kivinen hämmästelee, kuinka suomalaisesta keskustelusta puuttuvat kokonaan ydinaseisiin liittyvät riskit. Lakimuutos tulee lisäämään jännitteitä entisestään. Venäjällä on Suomen lähellä pohjoisessa Kuolan niemimaalla sijaitsevat tukikohdat, joissa on myös ydinaseita. Toinen tärkeä alue Suomen lähellä on luonnollisesti Pietari.
Kivinen nostaa esiin ristiriidan sotilaallisessa keskustelussa. Venäjä nähdään valtavana uhkana koko Euroopalle, mutta se ei ole monen vuoden sodan jälkeen edes lähellä Ukrainan valtaamista valtavista tappioista huolimatta.
Toinen puoli kolikkoa on sitten Venäjän ydinasedoktriini, joka Kivisen mukaan on muuttunut koko ajan aggressiivisemmaksi. Venäläisessä keskustelussa on väläytetty jopa ydinasein tehtävää varoitusiskua Eurooppaan. Kivinen huomauttaa, että se ei edusta valtavirtaa Venäjällä, mutta kertoo maan sisäisestä ilmapiiristä.
– Ydinaseisiin liittyvät skenaariot ovat todella kauheita, mutta juuri siksi niistä pitää puhua, Kivinen sanoo.
Kivinen lähtisi hakemaan ratkaisua toisesta suunnasta eli jännitteitä lieventämällä. Ensimmäinen askel tässä olisi pitää laki nykyisellään.
– Sen lisäksi tehtäisiin julistus, jossa todettaisiin, että Suomeen ei tule ydinaseita. Lisäksi sanottaisiin, että ydinaseista on ylipäätään pyrittävä eroon.
– Minun mielestäni kannattaisi myös sanoa, että meillä ei ole kahdenvälisiä ongelmia Venäjän kanssa. Suomi tuomitsee Venäjän hyökkäyssodan ja auttaa kykyjensä mukaan Ukrainaa, mutta pyrkii rauhaan ja jännityksen lieventämiseen.
Putinismi on vallassa pysymistä
Nykyinen Venäjä kulminoituu Putiniin. Kivinen kuvaa Putinin Venäjää järjestelmäksi, joka ei ole ideologinen.
– Se on turvallisuuspalvelun käytäntöihin nojaava vallassa pysymisen järjestelmä, Kivinen sanoo.
Eliitin sisällä turvallisuuspalveluilla on väkivallan monopoli. Kansalle on tarjolla ikuisuuspolitiikkaa, veriuhria ja kuoleman taloutta.
Venäjällä menneisyys on valjastettu oikeuttamaan nykyisyyttä. Menneisyydestä ammentava järjestelmä on rakennettu kääntymällä konservatiivisemmaksi, ja samalla on kasvatettu ortodoksisen kirkon valtaa.
Putinin Venäjällä kelpaa niin Stalinin voitot kuin Napoleonista 1800-luvulla saadut voitot, joista ammensi myös Stalin itse. Avainsana on kansallismielisyys, joka ei sinänsä ole uusi asia Venäjällä.
– Kansallismielisyys oli itse asiassa bolsevikkipuolueen sisällä 1930-luvulta lähtien, Kivinen huomauttaa.
Venäjän täysimittainen sota Ukrainassa on nyt kestänyt pitempään kuin Neuvostoliiton ”suuri isänmaallinen sota” natsi-Saksaa vastaan. Sen aikana sorto Venäjällä on kiristynyt huomattavasti, Kivinen sanoo.
Helmikuussa 2022 85 prosenttia Venäjän tiedeakatemian jäsenistä oli sotaa vastaan. Sen jälkeen johto vaihdettiin. Kivinen antaa kuvaavan esimerkin myös oikeusjärjestelmästä, jota vielä 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä yritettiin uudistaa. Nyt sekin on valjastettu poliittiseksi aseeksi..
– Poimitaan heidät, jotka vähän uskaltavat nostaa päätään. Jos menee mielenosoitukseen, rätkäistään 14 vuotta linnaa, Kivinen kuvaa sortokoneiston toimintaa.
Kivinen huomauttaa, että Venäjällä myös kielletään nyt länsimaisia klassikoita, joita jopa Neuvostoliitossa julkaistiin.
Venäjän kuolemantalous
Yli neljä vuotta kestäneen sodan aikana Venäjä on kehittänyt tietynlaisen kuolemantalouden. Sotilaita värvätään köyhiltä alueilta, ja heille maksetaan elintasoon nähden valtavia palkkoja.
Jos sotilas sitten kuolee sodassa, saavat omaiset vielä ison korvauksen päälle. Kuolema sodassa on omaisille taloudellisesti kannattavaa.
Kivisen mukaan Venäjä kykenee jatkamaan sotaa niin kauan, kun sota pysyy poissa Pietarin ja Moskovan keskiluokan elämästä.
Hän haluaa palauttaa keskusteluun sodan mielettömyyden. Ukraina ei voi lopettaa sotimista, mutta Kivinen haluaa muistuttaa, että vasemmiston tehtävänä on muistuttaa sodan irrationaalisuudesta.
Tämä tuo keskustelun takaisin myös ydinaseisiin. Sotilaiden näkökulmasta ydinasestrategian luominen voi olla suoraviivaista. Mutta miten suunnitelma toimii kriisiaikana?
– Kuka kontrolloi sitä eskalaatiota? Mistä me tiedämme, että joku toimii tilanteessa rationaalisesti? Venäjällä divisioonatason päätöksentekijät voivat tehdä päätöksen taktisen ydinaseen käytöstä. Voimmeko me luottaa siihen, että siellä joku ei keksi, että minä ratkaisen taistelun tällä, Kivinen pohtii.
Kivinen kaipaa ensisijaisesti pyrkimystä poliittiseen ratkaisuun.
– Eikä niin, että itse eskaloimme, johon vastustaja varmasti vastaa eskalaatiolla.
Sana anti-imperialismista
Venäjä on Kiviselle pitkän akateemisen uran pohjalta läpeensä tuttu. Nyt hän huomannut, kuinka Venäjän täysimittaisen hyökkäyksen jälkeen liberaalit tutkijat ovat paenneet Venäjältä. Vanhoja tuttuja tulee nykyään Helsingissä vastaan.
Hän haluaa lopuksi muistuttaa vasemmistolaisia, että Venäjä on imperialistinen voima, ja sitä tulee käsitellä sellaisena.
– Minusta on järjetön ajatus pitää Venäjää anti-imperialistisena.
Toinen asia on se, että Suomelle Venäjä on ja on aina ollut erityiskysymys. Mutta Venäjällä Suomi ei koskaan ole itsessään erityiskysymys, Kivinen sanoo.
– Suomi on aina ollut Venäjälle tärkeä vain osana suurempaa kokonaisuutta.
lehti 