YK:n ympäristökokous UNEA on asettanut maailmalle tavoitteen, että vuoteen 2030 mennessä vähintään 30 prosenttia maapallon maa- ja meriluonnosta olisi suojattuna (30×30-tavoite). UNEA:n seitsemännessä kokoontumisessa joulukuussa Nairobissa julkistettiin luonnon monimuotoisuuden varjelun rahoituksesta tutkimus, joka paljastaa rahavirtojen jäävän miljardien Yhdysvaltain dollarien päähän tavoitteesta.
Tutkimuksen tekijä Michael Owen konsulttiyhtiö Induforista kertoo, että luonnonsuojelun kansainvälisiä rahavirtoja ei tähän mennessä ole juurikaan julkisesti ruodittu. Lahjoittajien läpinäkyvyys vaihtelee ja tiedot rahoituksesta ovat levällään eri lähteissä, joten todellisen kehityksen jäljittäminen on vaikeaa.
Miljardien vajeita
Kehittyviä maita auttamaan tarkoitettu kansainvälinen luonnonsuojelurahoitus on kyllä kasvanut vuosikymmenessä 150 prosenttia viime vuoden runsaaseen yhteen miljardiin Yhdysvaltain dollariin. Rahaa on silti 4 miljardia vähemmän kuin suojelutavoitteiden saavuttamiseen tarvittaisiin vuosittain.
– On selvä tarve kasvattaa meriluonnon suojelun rahoitusta etenkin pienille kehittyville saarivaltioille, joiden osuus vastaa vain murto-osaa muille alueille suunnatusta rahoituksesta, Brian O’Donnell sanoo. O’Donnell on kansalaisjärjestö Campaign for Naturen johtaja, ja järjestö puolestaan on yksi tutkimuksen rahoittajista.
Koko maailmassa kulutetaan planeettamme maiden ja merien varjeluun vuosittain 24 miljardia Yhdysvaltain dollaria. Jotta 30×30-tavoitteeseen yllettäisiin globaalisti, pelkästään jo olemassa olevien suojelualueiden hoito ja laajentaminen vaatisi O’Donnellin mukaan 103–178 miljardia dollaria vuosittain.
Vain muutamia suuria rahoittajia
Maapallon suojelemattomat ja samalla luonnoltaan monimuotoisimmat alueet sijaitsevat maissa, joiden niukoista valtion budjeteista kilpailevat monet muutkin kehitystarpeet. Kansainvälinen rahoitus on siksi välttämätöntä, jotta tavoitteet saavutetaan reilusti ja tehokkaasti.
Vuodesta 2022 lähtien Saksa, EU, Maailmanpankki, Global Environment Facility -rahasto ja Yhdysvallat ovat rahoittaneet 54 prosenttia kaikista jäljitetyistä suojelualuekorvauksista 30×30-tavoitteen saavuttamiseksi. Rahoittajien pieni määrä saattaa rahoituksen avaintoimijoiden poliittisten suunnanmuutosten ja prioriteettien muuttumisen armoille.
Afrikka saa kansainvälisestä luonnonsuojelurahoituksesta 48 prosenttia, kun taas pienet kehittyvät saarivaltiot vain 4,5 prosenttia. Meriekosysteemit ylipäätään saavat kansainvälisestä rahoituksesta 14 prosenttia, vaikka ne muodostavat 71 prosenttia koko planeetasta.
Valtaosa, 82 prosenttia kansainvälisestä rahoituksesta menee olemassa olevien suojelualueiden vahvistamiseen ja vain suhteellisen vähän suunnataan suojeltujen alueiden laajentamiseen.







