Nälkäteatteri kiertää parhaillaan Suomen vankiloita Kylmäkosken vankien Jere Niemisen ja Juha Heinosen teksteihin perustuvilla näytelmillä Kuningaskahle ja Antti Kristian Hautamäki, joka on monologi. Jälkimmäisen Nälkäteatteri esitti sunnuntaina 10.4. Valkeakosken kaupunginteatterissa lähes täydelle salille, joka selvästikin ihastui Tomi Alatalon tulkinnasta.
Alatalo esitti Antti Kristian Hautamäkeä, jonka elämää vankilan muurien sisällä kannattelee metallimusiikki ja varsinkin norjalainen Burzum -yhtye. Alatalon suoritus nuorena vankina on konstailematon ja osuu maaliin. Hauraat unelmat omista biiseistä, omasta äänestä ja omasta levy-yhtiöstä törmäävät tiiliseiniin, mutta eivät silti tuhoudu.
Musiikki on Hautamäen vapaus. Musiikissa näkyy hänen tapansa olla vanki.
Vankilasta löytyy esitettävää, jota voidaan esittää kenelle vaan.
Vain puolisen tuntia kestäneen esityksen jälkeen Alatalo ja esityksen ohjaaja Juha Hurme jäivät keskustelemaan yleisön kanssa.
Hurme kertoi pari vuotta kestäneestä kirjoitusprojektista Kylmäkosken kahden vangin kanssa.
– Jere Nieminen alkoi kirjoitustehtävien mukaan laittaa minulle kirjeitä, joissa hän kertoi omista ajatuksistaan. Huomasin jossain vaiheessa, että ne kirjeet on se juttu, Hurme kertoi.
Siitä alkoi käsikirjoitusvaihe ja dramaturginen yhteistyö muusikko-näyttelijä Tomi Alatalon kanssa. Monologin laulut ovat Niemisen runoja, jotka Alatalo on säveltänyt.
Hurme kysyi valkeakoskelaiselta yleisöltä, moniko tunsi Burzumin musiikkia. Kuusi kättä nousi. Itsekin hän tutustui Burzumiin vasta vankiladraaman aikana.
– Kerroin sitten jossain vaiheessa Niemiselle, että minusta Burzumin uusin levy on aivan loistava, Hurme tarinoi monologista mukavasti lämmenneelle yleisölle.
Vankilassa ja vankilan ulkopuolella
Kolmen vuoden aikana Hurme ja Alatalo aikovat kiertää Nälkäteatterin monologin kanssa kaikki Suomen vankilat. Samalla vieraillaan myös mahdollisimman monissa teattereissa.
– Erilaiset yleisöt tarkoittavat esittäjän näkökulmasta sitä, että on kaksi esitystä. Toinen vankilan ulkopuolella, toinen sisällä, Alatalo kertoo keikkakokemuksistaan.
Reaktio vankilassa poikkeaa jo siksi, että nauruun kohdistuu siellä kova sosiaalinen kontrolli kovat jätkät eivät naura -tyyliin.
– Vankilan sisällä esityksessä puhutaan todellisesta kokemuksesta, vankien arjesta. Siihen suoraan kokemukseen meillä, jotka emme elä vankilassa, on eri näkökulma. Se on fantasiaa, Alatalon kuvailee peruseroa.
Vankila kiinnostaa teatterintekijöitä
Vankilasta on viime aikoina haettu aiheita useampaankin näytelmään. Mistä ilmiössä on kyse?
– On lähdetty miettimään laajemminkin sitä, mitä tämä rangaistusmuoto tarkoittaa, Hurme aloittaa.
Olennaista hänen mukaansa on niin vankeusrangaistukseen tuomituille kuin muillekin kysymys siitä, miten muurin yli tullaan eli miten vankilasta tullaan takaisin yhteiskuntaan.
Teatterillisten muotojen vienti vankilaan on Hurmeen mukaan osa laajempaa keskustelua siitä, mitä tarkoittaa olla vankilassa.
Toisaalta soveltavan teatterin koulutus on laajentanut teatteritoiminnan käyttöä myös terapeuttisiin tarkoituksiin. Tämä taas on Hurmeen mukaan rohkaissut teatterintekijöitä hakemaan uusia käyttökohteita ammattitaidolleen.
Alatalo korostaa, että Nälkäteatterin vankilateksteissä ei kuitenkaan ole kyse mistään terapiasta.
Lopuksi Hurme paljastaa tulevia projektejaan sen verran, että Nälkäteatteri aikoo jatkaa vankilateatteria isommalla tekijäryhmällä, johon hän on jo houkutellut mukaan myös Valkeakosken kaupunginteatterin kesällä jättävää Kati Sireniä.
– Tärkeää on, että vankilasta löytyy esitettävää, jota voidaan esittää kenelle vaan, Hurme sanoo.
lehti 