Monet Latinalaisen Amerikan maat ovat viime vuosina kiristäneet kansalaisjärjestöjä koskevaa lainsäädäntöä vaikeuttaakseen niiden toimintaa ja lisätäkseen valvontaa, varoittaa Amnesty International.
Amnestyn Amerikan-alueen johtajan Ana Piquerin mukaan kyse ei ole yksittäisistä toimista vaan laajemmasta kehityksestä Latinalaisessa Amerikassa, missä kansalaisjärjestöillä on keskeinen rooli: ne dokumentoivat valtion väärinkäytöksiä, auttavat uhreja oikeudessa, puolustavat alkuperäiskansojen maaoikeuksia, tukevat väkivallan uhreja, edistävät avoimuutta ja seuraavat vaaleja ja oikeusprosesseja.
– Kansalaisjärjestöihin kohdistuvat lait kertovat autoritaaristen käytäntöjen vahvistumisesta, kun kriittisiä ääniä vaiennetaan ja valtaa keskitetään hinnalla millä hyvänsä, Piquer sanoo.
Amnestyn mukaan Ecuador, El Salvador, Nicaragua, Paraguay, Peru ja Venezuela ovat vuosina 2024–2025 hyväksyneet tai uudistaneet lakeja, jotka asettavat kansalaisjärjestöille suhteettomia rajoituksia.
Lakien taustalla toistuu sama kaava
Lakien säätämistä ovat eri maissa edeltäneet kampanjat, joissa viranomaiset ovat leimanneet kansalaisjärjestöjä ja ihmisoikeuksien puolustajia ”sisäisiksi vihollisiksi”, ”ulkomaisiksi agenteiksi” tai ”epäisänmaallisiksi”.
Paraguayssa keskusteluun on liittynyt myös rasistisia ja naisvihamielisiä puheenvuoroja, mikä on lisännyt itsesensuuria.
Lakeja on perusteltu läpinäkyvyyden nimissä ja talousrikosten torjunnalla. Lakien nopea läpivienti, heikot perustelut ja vaikutusarvioiden puute viittaavat siihen, että niiden todellinen tavoite on lisätä valtion kontrollia.
Lakeihin on kirjattu tulkinnanvaraisia käsitteitä, kuten ”yleinen järjestys”, ”poliittinen toiminta”, ”yhteiskunnallinen etu” ja ”tavoitteiden vääristyminen”. Tämä mahdollistaa lakien valikoivan soveltamisen järjestöihin, jotka kritisoivat valtiota.
Järjestöt velvoitetaan rekisteröitymään, ja niiden toiminta sidotaan viranomaisten hyväksyntään ilman selkeitä määräaikoja tai kriteerejä. Lisäksi niiltä vaaditaan toistuvasti laajoja talous- ja toimintaraportteja sekä ennakkoilmoituksia varojen käytöstä.
Lait velvoittavat myös luovuttamaan yksityiskohtaisia tietoja lahjoittajista, avunsaajista ja henkilöstöstä ilman riittäviä tietosuojan takeita.
Amnestyn mukaan tämä altistaa ihmisoikeuspuolustajat, seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt, väkivallan uhrit ja alkuperäiskansat aiempaa suuremmalle vainon ja valvonnan riskille.
Rahoituksen valvonta uhkaa järjestöjen toimintaa
Rahoituksen hallinta on keskeinen keino kontrolloida järjestöjä. Kansainvälisen tuen rajoitukset, kohtuuttomat verot – esimerkiksi El Salvadorissa – sekä ennakkoehdot varojen vastaanottamiselle ovat vaikeuttaneet monien järjestöjen toimintaa.
Lisäksi lakeihin sisältyy ankaria sanktioita, kuten kohtuuttomia sakkoja, pankkitilien jäädyttämistä, omaisuuden takavarikointia ja rikosoikeudellisia seuraamuksia.
Nicaraguassa lainsäädäntö on jo johtanut tuhansien järjestöjen lopettamiseen. Ecuadorissa järjestöjen toimintaa on keskeytetty ja tilejä jäädytetty painostuskeinona.
uutiskirje 
