Vihreät kontit on leimattu kiinalaisilla kirjoitusmerkeillä. Niitä näkyy kaikkialla, kun ajaa läpi Itä-Kuuban sokeriruokopeltojen reunustamia maalaisteitä. Konteissa lepää Kiinasta tuotuja aurinkopaneeleja.
Tahti, jolla Kiina on viime aikoina rakentanut aurinkovoimaa ympäri Kuubaa, on hengästyttävä. Pelkästään viime vuonna saarella polkaistiin käyntiin 32 uutta, pääosin kiinalaisrahoitteista aurinkovoimalaa. Lisäksi Kiina rahoittaa pian avattavaa Herradura-megatuulipuistoa.
Uusiutuvan energian hankkeet Kuubassa ovat osa Kiinan tarkkaan hiottua suunnitelmaa Latinalaisessa Amerikassa. Vuosituhannen vaihteen jälkeen Yhdysvaltojen huomio kääntyi entiseltä takapihaltaan muualle. Se sopi Kiinalle, joka alkoi kasvattaa jalansijaansa alueella.
Parissakymmenessä vuodessa Kiinasta on tullut suurin rahoittaja Latinalaisen Amerikan energia- ja infrastruktuurihankkeissa, maataloudessa ja jopa avaruusteollisuudessa. Vuonna 2024 Kiinan ja alueen maiden välisen kaupan arvo nousi ennätyslukemiin – yli 500 miljardiin dollariin.
Vaikka Yhdysvallat pitää edelleen kärkeä koko alueen tärkeimpänä kauppakumppanina, Etelä-Amerikassa Kiina on pyyhältänyt ohi. Esimerkiksi Chilen viennistä lähes puolet nojaa Kiinaan.
Beijing on pyrkinyt Latinalaisen Amerikan maiden suosioon myös myöntämällä avokätisesti lainoja. Innokkain lainanottaja on ollut Venezuela, jolle Kiinan kehityspankki on myöntänyt lähes 95 miljardia dollaria öljyyn sidottua lainaa.
Silti Kiina on pysytellyt varsin hiljaa, vaikka Yhdysvaltojen presidentti Donald Trump sieppasi tammikuussa Venezuelan presidentin Nicólas Maduron ja otti haltuunsa maan öljyteollisuuden sekä on uhitellut ottavansa seuraavaksi Kuuban.
Kiina on tehnyt niin siksi, että se uskoo Trumpin impulsiivisen tykkivenediplomatian kääntyvän vielä sen omaksi edukseen.
Kiinan pehmeä valta vakuuttaa
Kiina on jo toistakymmentä vuotta varautunut rakentamaan kauppasuhteita maailmaan, joka ei riipu Yhdysvalloista, kertoo Kiinaan erikoistunut globaalin kehitystutkimuksen yliopistotutkija Taru Salmenkari Helsingin yliopistosta.
– Kiina tavoittelee multipolaarista maailmaa, jossa kaikki tiet vievät Kiinaan, Salmenkari sanoo.
Sellaista maailmaa Kiina on rakentanut vuodesta 2013 asti ”Vyö ja tie” -kehityshankkeellaan, jossa se sitoutui investoimaan 900 miljoonaa dollaria infrastruktuurihankkeisiin 65 maassa.
Viimeksi kuluneiden kahdeksan vuoden aikana yli kaksikymmentä Latinalaisen Amerikan maata on liittynyt mukaan. Kiina on sittemmin rakentanut Peruun uuden megasataman, joka avasi sille suoran merireitin Tyynenmeren yli, sekä rahoittanut Kolumbian pääkaupungin Bogótan metrojärjestelmän.
Eniten Kiinaa kiinnostavat kuitenkin alueen runsaat mineraalivarat, joita se tarvitsee oman teknologian sekä energiajärjestelmänsä kehittämiseen. Latinalaista Amerikkaa puolestaan houkuttelee Kiinan halukkuus investoida isosti, sillä sellaisia summia ei Yhdysvalloista tai Euroopasta toistaiseksi heru.
Kiinan investoinnit kuuluvat maan pehmeän vallan strategiaan eli vaikutusvallan lisäämiseen avun, investointien ja kaupan kautta. Latinalaisessa Amerikassa tällaiset pyrkimykset hyväksytään, sillä moni maa näkee Kiinassa mahdollisuuden monipuolistaa kauppasuhteitaan.
Kiina ei myöskään Euroopan tai Yhdysvaltojen tavoin holhoa esimerkiksi ympäristöasioissa, eikä sen puheissa kuulu imperialistinen kaiku.
– Kiina painottaa etelä–etelä-yhteistyötä, eli kauppasuhteita ja kehityshankkeita, joista on etua myös kumppanimaille, Salmenkari sanoo.
Kiina riensi Kuuban apuun
Kiinan aurinkovoimadiplomatia historiallisen pahasta energiakriisistä kärsivässä Kuubassa on esimerkki sen pyrkimyksistä luoda reilun kumppanin imagoa.
Vieraillessamme Itä-Kuuban maaseudulla tammikuussa valtaosa paikallisista ihmisistä suhtautui kiinalaisiin uusiutuvan energian hankkeisiin varsin toiveikkaasti.
Herraduran kylässä palmun alla hevoskärryssään taukoa pitänyt maanviljelijä Roberto kertoo uskovansa, että parin kilometrin päässä rakenteilla oleva kiinalaisrahoitteinen megatuulipuisto tulee vähentämään sähkökatkoja.
– Hanke hyödyttää meitä tavallisia ihmisiä. Kiinalainen yhtiö auttaa myös kunnostamaan paikallisia teitä, hän sanoo.
Kuuba on kärsinyt jo pitkään valuutanpuutteesta johtuvasta öljypulasta, mikä on aiheuttanut säännöllisiä sähkökatkoja ja puutetta elintarvikkeista. Energiakriisi paheni, kun Yhdysvallat painosti Venezuelaa lopettamaan saarelle öljytoimitukset ja uhkasi muita Kuubaan öljyä toimittavia maita sanktioilla.
Maaliskuussa saarella tapahtui kolme koko saaren pimentänyttä sähkökatkosta. Sittemmin Yhdysvallat on höllentänyt sanktioita, ja maaliskuun lopussa venäläinen öljytankkeri pääsi tuomaan saarelle raakaöljyä ensimmäistä kertaa kolmeen kuukauteen.
Kuuban hallitus linjasi helmikuussa taklaavansa öljypulaa vahvistamalla uusiutuvan energian järjestelmäänsä.
Maan tavoitteena on rakentaa vuoteen 2028 mennessä 92 aurinkovoimalaa, jotka Kiina on luvannut rahoittaa. Kiinalaisyhtiöt ovat rakentaneet maahan myös tällä hetkellä pysähdyksissä olevan, sokeriruo’on massasta päästötöntä sähköä tuottavan, voimalan sekä valmisteilla olevan Herraduran tuulipuiston.
Toistaiseksi maan kokonaisenergiasta vain noin ydheksän prosenttia tulee uusiutuvasta energiasta ja sekin pääosin aurinkovoimasta.
Vajaa vuosi sitten Camagüeyn maakuntaan valmistuneen aurinkopuiston tekninen insinööri Raúl sanoo, että vaikka uuden energiajärjestelmän kehittäminen vie oman aikansa, pitkällä tähtäimellä aurinkovoima tulee vähentämään maan riippuvuutta öljystä.
– Kiina on siitä malliesimerkki, se tuottaa jo nyt suurimman osan sähköstään aurinkoenergialla, hän sanoo.
Trump vastustaa
Trumpin hallitusta Kiinan kasvanut läsnäolo Latinalaisessa Amerikassa ei miellytä.
Joulukuussa Yhdysvallat julkaisi uuden kansallisen turvallisuuden strategiansa, niin sanotun Donroe-opin, jossa se linjaa palauttavansa läntisen pallonpuoliskon haltuunsa. Sen keskeinen teesi on Kiinan etenemisen pysäyttäminen Latinalaisessa Amerikassa.
Kiinan nousu alueella on kuitenkin pitkälti seurausta Trumpin ensimmäisen presidenttikauden kovistelusta Latinalaisen Amerikan maille. Trumpin sanktiot Kuuballe, Nicaragualle ja Venezuelalle sekä avun leikkaaminen monilta Keski-Amerikan mailta lähensivät niitä Kiinan kanssa.
Alueen maista Yhdysvaltojen kanssa perinteisesti kaikkein läheisimmän Meksikon Trumpin protektionistinen kauppapolitiikka sai lyöttäytymään yhteen Kiinan kanssa: maiden välinen kauppa yli satakertaistui vuosien 2011 ja 2021 välillä.
Myös oikeistomaat, kuten Chile ja Argentiina, haluavat Kiinan jäävän. Vaa’alla painavat etenkin Kiinan massiiviset investoinnit Andien mineraalirikkaille alueille.
Chilen tuore presidentti, oikeistokonservatiivi Antonio Kast, kiemurteli Trumpin painostuksen alla ja sanoi, että vaikka maa vaalii ystävyyttä Yhdysvaltojen kanssa, Kiina pysyy sen tärkeimpänä kauppakumppanina. Myös Argentiinan Javier Milei julisti tammikuussa, että kauppasuhteet Kiinaan jatkuvat ”molemminpuolisen hyödyn hengessä”.
Trumpin yhä aggressiivisemmaksi käyvä uhittelu sekä edelleen jatkuvat sotilasoperaatiot Karibianmerellä saavat luultavasti monet alueen maista takertumaan tulevaisuudessa Kiinaan vieläkin tiukemmin.
Juttua varten on haastateltu myös Kiinan energia-asioiden asiantuntijaa Kevin Tuta Agora Energiewende -instituutista.
Tämän jutun tekemiseen on saatu tukea Pulitzer Centeriltä.
uutiskirje 
