Salvadorilainen automekaanikko Manuel de Jesús Medina pidätettiin tammikuussa 2023. Hänen väitetään kuuluneen rikollisjengiin.
– En ole kuullut pojastani mitään kolmeen ja puoleen vuoteen. Se on valtava vääryys, sillä hän on syytön, Ana Silvia Medina sanoo.
Manuel de Jesúsin tapaus kertoo El Salvadorin jakautuneesta todellisuudesta. Presidentti Nayib Bukelen hallitus on parantanut maan turvallisuutta merkittävästi murskaamalla jengien vallan. Samalla noin 90 000 ihmistä on pidätetty poikkeustilan nojalla.
Viranomaiset ovat sallineet noin 8 000 pidätetyn jatkaa oikeusprosessejaan vapaudessa.
Silti ihmisoikeusjärjestöt raportoivat mielivaltaisista pidätyksistä, oikeusturvan heikentymisestä ja vankilakuolemista.
Poikkeustila alkoi verilöylyn jälkeen
Bukele nousi valtaan kesäkuussa 2019. Häntä ylistetään presidenttinä, joka vapautti El Salvadorin jengeiltä. Samaan aikaan häntä arvostellaan autoritaarisesta hallintotavasta.
El Salvadorin parlamentti hyväksyi poikkeustilan maaliskuussa 2022. Päätöstä edeltäneenä viikonloppuna jengit murhasivat 87 ihmistä. Se oli yksi väkivaltaisimmista jaksoista sitten Salvadorin sisällissodan päättymisen vuonna 1992.
Bukelen hallitus julisti sodan jengejä vastaan, aloitti joukkopidätykset ja vangitsemiset. Tätä varten hallitus rakennutti tammikuussa 2023 megavankilan, Terrorismin eristämiskeskus Cecotin.
Poikkeustila antoi poliisille ja armeijalle poikkeuksellisen laajat valtuudet. Käytännössä pidätettyjä ei tarvitse tuoda tuomarin eteen 72 tunnin kuluessa, vaan heitä voidaan pitää vangittuina 15 päivää ennen oikeuden käsittelyä. Pidätetyillä ei myöskään ole oikeutta saada heti tietoa pidätyksen syistä tai oikeudellista apua. Lisäksi heidän viestintäänsä rajoitetaan.
Hallituspuolueen hallitsema parlamentti on jatkanut poikkeustilaa 51 kertaa peräkkäin. Viimeisin päätös jatkosta hyväksyttiin keskiviikkona 27. toukokuuta. Tilapäiseksi esitetystä hätäkeinosta on tullut Bukelen hallituksen tärkein turvallisuuspoliittinen väline.
Jengit hallitsivat arkea
Ennen poikkeustilaa jengit hallitsivat laajoja alueita El Salvadorin kaupungeissa ja maaseudulla. Valtaosa salvadorilaisista eli vuosikymmenten ajan uhkausten, kiristyksen, murhien ja jengien määräämien rajoitusten alla. Tärkeimmät jengit olivat Mara Salvatrucha eli MS-13 sekä Barrio 18 -jengin kaksi haaraa.
El Salvadorin henkirikosmäärät olivat maailman korkeimpia. Vuotta 2015 pidetään yhtenä maan lähihistorian väkivaltaisimmista vuosista. Henkirikoksia tehtiin 106 jokaista 100 000 asukasta kohti – noin viisinkertainen määrä Latinalaisen Amerikan nykyiseen keskiarvoon verrattuna.
Jengit hallitsivat kaupunkeja ja ihmisiä aluerajojen avulla. Rajojen ylittäminen saattoi merkitä kuolemaa, jos ihminen siirtyi kilpailevan ryhmän alueelle.
Kiristys oli jokapäiväistä ja koski lähes kaikkia aloja. Pienyrittäjät, katukauppiaat, kuljetusalan työntekijät, ruokalähetit, taksinkuljettajat ja alustapalvelujen kuljettajat joutuivat maksamaan säännöllisesti, jotta he saivat työskennellä tai liikkua tietyillä alueilla.
Monet yritykset kaatuivat uhkausten ja niin sanotun rentan, eli jengien perimän kiristysmaksun vuoksi.
Jengit myös värväsivät väkisin alaikäisiä köyhissä yhteisöissä. Nuoria tyttöjä pakotettiin jengiläisten kumppaneiksi tai he joutuivat seksuaalisen väkivallan uhreiksi.
Väkivalta oli äärimmäisen raakaa. Kesäkuussa 2010 Barrio 18 -jengin jäsenet sytyttivät minibussin tuleen Mejicanosin kunnassa San Salvadorin pohjoispuolella. 17 ihmistä kuoli.
Maaliskuussa 2016 kahdeksan sähköyhtiön työntekijää ja kolme päivätyöläistä murhattiin viidakkoveitsin maan keskiosassa. Sen jälkeen jengiläiset hautasivat heidät tuntemattomaan joukkohautaan.
Jengit rakensivat asuinalueille omia valvontajärjestelmiään. Ne päättivät, kuka sai tulla ja lähteä alueilta, määräsivät rangaistuksia ja valvoivat asukkaita jatkuvasti.
Tämä väkivallan ja pelon historia selittää, miksi suuri osa väestöstä tuki Bukelen hyökkäystä jengejä vastaan – ja tukee sitä yhä.
Turvallisuus parani nopeasti
Poikkeustila muutti El Salvadorin turvallisuustilannetta rajusti. Henkirikokset vähenivät, ja jengimurhat loppuivat käytännössä kokonaan.
Myös aluerajat, pienyritysten kiristys ja jengirikokset ovat kadonneet. Maaseudulla monet viljelijät ovat voineet palata pelloilleen, jotka jengiläiset olivat vallanneet piilopaikoikseen ja leireikseen.
– Muutos on täydellinen, kuin yö ja päivä, salvadorilainen kuljettaja sanoo.
Hänen mukaansa ennen poikkeustilaa monet taksinkuljettajat ja lähetit kieltäytyivät viemästä asiakkaita kaupunginosiin, joita kilpailevat jengit hallitsivat. He saattoivat joutua hyökkäyksen kohteeksi pelkästään siksi, että ajoivat toisen jengin hallitsemalle alueelle.
Nyt hän voi mennä mille tahansa San Salvadorin alueelle ilman pelkoa murhatuksi tulemisesta.
Juuri tämä arjen muutos selittää paljolti Bukelen valtavaa kannatusta. Presidentin kannatusluvut ovat yli 80 prosenttia.
Oikeusturvan hinta on kova
Varjopuolena poikkeustila on synnyttänyt aallon ihmisoikeusloukkauksia ja heikentänyt tuomiolaitoksen oikeudenmukaisuutta. Tapauksista ovat kertoneet sekä salvadorilaiset järjestöt että kansainväliset toimijat.
Ihmisoikeusjärjestöt, kuten salvadorilainen Cristosal ja kansainvälinen Human Rights Watch, ovat dokumentoineet tapauksia, joissa syyttömiä ihmisiä on pidätetty mielivaltaisesti. Usein pidätys on perustunut nimettömään ilmiantoon. Näiden pidätysten todellista määrää ei kuitenkaan tiedetä.
Järjestöt arvostelevat myös niin sanottuja joukko-oikeudenkäyntejä. Niissä satoja syytettyjä käsitellään samanaikaisesti samassa rikosasiassa. Menettely vähentää oikeutta yksilölliseen puolustukseen ja oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin.
Myös Ana Silvia Medinan poika Manuel de Jesús Medina odottaa oikeuskäsittelyä yhdessä jengirikollisuudesta syytetyn ryhmän kanssa.
Yksi vaikeimmista kysymyksistä ovat vankilakuolemat. Kansalaisjärjestöt ovat dokumentoineet satoja pidätettyjen kuolemia Salvadorin vankiloissa poikkeustilan alkamisen jälkeen.
Cristosal kertoi vuonna 2025 vahvistaneensa yli 400 vankilakuolemaa. Monissa niistä oli merkkejä väkivallasta, mahdollisesta kidutuksesta, aliravitsemuksesta tai lääkärinhoidon puutteesta. Hallitus kiistää syytökset ja sanoo kuolemien johtuneen pääasiassa aiemmista sairauksista tai luonnollisista syistä.
Riippumattoman median El Faron tuoreen artikkelin mukaan kuolleita on haudattu joukkohautoihin, eikä omaisille ole tiedotettu heidän menehtymisestään.
Ihmisoikeusjärjestöjen mukaan myös pidätettyjen oikeussuoja on heikentynyt. Tavallisesti tuomioistuin voi habeas corpus-menettelyllä tarkistaa, onko pidätys laillinen ja missä pidätettyä pidetään. Korkeimmalle oikeudelle jätettiin ensimmäisen poikkeustilavuoden aikana yli 4 000 hakemusta, mutta vain murto-osa niistä ratkaistiin.
Lisäksi on dokumentoitu tapauksia, joissa ihmisiä on pidetty vangittuina vapauttamispäätöksestä huolimatta.
Bukele teki turvallisuudesta poliittisen aseensa
Ihmisoikeusjärjestöjen ja opposition kritiikki ei ole kuitenkaan murentanut poikkeustilan kansansuosiota.
Erityisesti vuosikymmeniä jengien vallassa olleille köyhille yhteisöille tärkeintä on turvallisuuden palautuminen. Monille se painaa enemmän kuin kansalaisoikeuksien rajoittaminen.
Monet salvadorilaiset ajattelevat, että humanitaariset järjestöt ovat keskittyneet valtion väärinkäytöksiin mutta eivät ole osoittaneet riittävästi myötätuntoa jengien uhreille ja väestölle, joka eli vuosia murhien, kiristyksen ja pysyvän pelon alla.
Bukele on hyödyntänyt tätä näkemystä poliittisesti. Hän esittää usein kansainvälisen kritiikin ja ihmisoikeusjärjestöjen arvostelun epäsuorana jengiläisten puolustamisena.
Myöskään poliittinen oppositio ei ole hyötynyt ihmisoikeusloukkausten paljastumisesta. Tämä johtuu osittain perinteisten puolueiden rajusta mainehaitasta. Suuri osa väestöstä pitää niitä vastuullisina siihen, että jengit saivat kasvaa vuosikymmenten ajan.
uutiskirje 
