Venäjän lhbtiqa+-yhteisön jäsenet joutuvat jatkuvasti punnitsemaan, missä liikkua, kenelle puhua ja mitä itsestä uskaltaa kertoa.
Coming Out- ja Sphere Foundation -järjestöjen vuosittaiseen kyselyyn vastasi yli 6 000 seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvaa ihmistä eri puolilta Venäjää.
Selvityksen mukaan monet seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat joutuvat yhä useammin suojelemaan itseään vaikenemalla identiteetistään ja välttelemällä tilanteita, joissa se voisi paljastua.
Samalla erityisesti verkossa tapahtuva häirintä ja väkivalta ovat lisääntyneet. Väkivallan uhka, kiristys, ilmiannot ja lähipiirin painostus tekevät monien arjesta turvatonta.
Venäjän seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt elävät yhä vaikeammissa oloissa. Heidän turvallisuuttaan ja hyvinvointiaan heikentävät syrjivät lait sekä vainon ilmapiiri.
– Sorto ei enää kohdistu vain tekoihin, vaan ihmisiin. Oikeustapauksia nostetaan yhä useammin myös sellaisia ihmisiä vastaan, jotka eivät ole aktivisteja tai pyri edistämään ihmisoikeuksia, vaan vain elävät rauhassa omaa elämäänsä, Coming Out -järjestön toiminnanjohtaja Denis Oleinik sanoo.
Oleinikin mukaan syrjinnästä on tullut monille arkipäivää.
– Lhbtiqa+-ihmiset ovat joutuneet sopeutumaan tilanteeseen ja elämään sen kanssa. Syrjinnästä on tullut uusi normaali. Se on aivan hirveää.
Syrjintä on pahentunut viimeisen vuosikymmenen aikana
Lhbtiqa+-vastaisia asenteita on ollut venäläisessä yhteiskunnassa pitkään, mutta ne ovat voimistuneet viimeisen vuosikymmenen aikana. Samalla valtio on kiristänyt seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kohdistuvaa lainsäädäntöä.
Vuonna 2013, pian Vladimir Putinin palattua presidentiksi, Venäjällä säädettiin laki, joka kielsi niin sanotun ”ei-perinteisten seksuaalisuhteiden propagandan” alaikäisille. Vuonna 2022 lakia laajennettiin koskemaan kaikkea julkista tietoa ja toimintaa, jonka viranomaiset katsovat tukevan lhbtiqa+-oikeuksia tai tuovan esiin muuta kuin heteroseksuaalista suuntautumista.
Samaan aikaan samaa sukupuolta olevien avioliiton kielto kirjattiin perustuslakiin. Vuonna 2023 transihmisiltä kiellettiin sukupuolen juridinen ja lääketieteellinen vahvistaminen.
Samana vuonna Venäjän korkein oikeus julisti niin sanotun ”kansainvälisen LGBT-liikkeen” ääriliikkeeksi. Päätös mahdollistaa sakot ja rikossyytteet toiminnasta, jonka viranomaiset tulkitsevat ”ei-perinteisten seksuaalisuhteiden” edistämiseksi.
Lakimuutosten rinnalla myös poliittinen puhe on muuttunut yhä vihamielisemmäksi. Kreml on korostanut ”perinteisiä perhearvoja” ja kuvannut lhbtiqa+-aktivismia lännestä tuotuna uhkana Venäjälle.
Järjestöjen mukaan tällainen politiikka on lisännyt vihamielisyyttä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä kohtaan ja ruokkinut myös väkivaltaa. Monet pelkäävät sekä turvallisuutensa että hyvinvointinsa puolesta.
”En piilottele seksuaalisuuttani, mutta en myöskään tuo sitä esiin”
Grigory (nimi muutettu) asuu ja opiskelee eräässä suuressa venäläiskaupungissa. Hän valitsee tarkkaan, kenelle kertoo seksuaalisuudestaan ja sukupuoli-identiteetistään.
Hän ei pelkää fyysistä väkivaltaa, mutta on muuttanut käyttäytymistään ja liikkumistaan.
– Iltaisin vältän tiettyjä paikkoja, koska minua voitaisiin pitää stereotyyppisen homona, ehkä ääneni tai kävelytyylini vuoksi. En piilottele seksuaalisuuttani julkisesti, mutta en myöskään tuo sitä esiin, hän sanoo.
Grigory kokee häneen kohdistuvaa epäsuoraa aggressiota.
– Se välittyy hallinnon retoriikasta mediassa ja julkisessa keskustelussa sekä siitä, mitä tuttavat saattavat sanoa. Queerfobia Venäjällä on pääasiassa hallituksen synnyttämää. Toki sitä oli olemassa ennen kaikkia näitä kauheita lakeja, mutta se ei ollut niin voimakasta. Lait ovat tehneet siitä paljon pahempaa.
Grigory uskoo, että hänen tilanteensa on helpompi kuin transihmisten.
– Transsukupuoliset ihmiset kärsivät eniten. On varmasti hyvin vaikeaa olla transsukupuolinen Venäjällä. He ovat niin rohkeita ja vahvoja. Olen hämmästynyt siitä, että he jaksavat jatkaa.
Coming Outin ja Sphere Foundationin selvitys osoittaa, että transihmisten tilanne on huonompi kuin muiden lhbtiqa+-ihmisten. Tämä näkyy sekä syrjintänä että hyvinvoinnissa.
Transihmiset joutuvat muita todennäköisemmin fyysisten uhkien kohteiksi. He kokevat myös muita lhbtiqa+-ihmisiä useammin fyysistä, seksuaalista ja perheväkivaltaa.
– Tälläkin hetkellä monet transihmiset elävät elämäänsä kotona menemättä edes kauppaan. Jos mahdollista, he käyttävät lähettipalveluja tai turvautuvat sukulaisiin ja ystäviin, jotka auttavat heitä hankkimaan tarvitsemansa, Oleinik sanoo.
Valtio pyrkii eristämään vähemmistöt
Eurooppalaisen seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksia ajavan ILGA-Europe-järjestön apulaisjohtajan ja ohjelmajohtajan Anastasia Smirnovan mukaan Venäjän valtio käyttää yhä ankarampaa lainsäädäntöä ja leimaavaa puhetta seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen eristämiseen.
Hänen mukaansa viranomaiset ovat pyrkineet eristämään ensin vähemmistöjen oikeuksia puolustavat aktivistit ja järjestöt, ja sen jälkeen yhä laajemmin myös seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat ihmiset muusta yhteiskunnasta.
Kyse on Smirnovan mukaan osasta laajempaa kehitystä, jossa vapaan yhdistymisen ja eriävien mielipiteiden edellytyksiä kavennetaan.
– Kyse ei ole vain ennakkoluuloista yhteiskunnassa. Se on valtion tietoisesti ajama hanke, joka vaikuttaa ihmisten jokapäiväiseen elämään, Smirnova sanoo.
Tällaisella politiikalla on vakavia seurauksia sekä yksilöille että koko yhteisölle. Se vaikuttaa mielenterveyteen ja fyysiseen terveyteen. Ihmiset eristäytyvät, ja osa pelkää hakea apua terveydenhuollosta.
– Vaikutus lapsiin on erityisen vakava. Kouluihin kohdistuva valtion propaganda, ikätasoisen ihmissuhde- ja seksuaalikasvatuksen puute sekä lhbtiqa+-aiheita ympäröivä pelon ilmapiiri altistavat nuoret äärimmäiselle vahingolle ja eristykselle. Tämä koskee erityisesti lapsia, jotka kuuluvat itse näihin ryhmiin tai joilla on vähemmistöjen jäseniä perheessään, Smirnova sanoo.
Moni lähtee, harva aikoo palata
Grigory käy terapiassa, sillä se auttaa häntä käsittelemään lhbtiqa+-ihmisenä elämisen haasteita Venäjällä.
Hänen mukaansa ajatukset itsensä tappamisesta ja itsemurhayritykset ovat yhteisössä melko yleisiä. Päihteiden käyttö tai itsehoito valvomattomasti käytetyillä masennuslääkkeillä ei ole harvinaista.
Avun hakeminen on vaikeaa. Taustalla on epäluottamus valtion terveydenhuoltoon laajalle levinneen homo- ja transfobian vuoksi. Moni pelkää myös, että terveydenhuollon työntekijät voivat rikkoa potilassalaisuuden.
Kun paine lhbtiqa+-ihmisiä kohtaan jatkuu, moni kokee ainoaksi vaihtoehdokseen lähteä maasta.
Vuosiraportissa oli mukana satojen Venäjältä muuttaneiden vastauksia. Yleisin syy maastamuuttoon oli vakava ahdistus ja psyykkinen pahoinvointi. Sen mainitsi 66 prosenttia vastaajista. Muita keskeisiä syitä olivat kiristynyt sensuuri, 59 prosenttia, henkilökohtaisen turvallisuuden vaarantuminen, 57 prosenttia, sekä lisääntynyt homofobia ja transfobia venäläisessä yhteiskunnassa, 57 prosenttia.
Suurin osa muuttaneista, 63 prosenttia, ei pitänyt Venäjälle palaamista vaihtoehtona. Osuus oli kasvanut kahdeksan prosenttiyksikköä edellisvuodesta. Moni yhteisössä ei näe juuri mitään mahdollisuutta siihen, että tilanne Venäjällä paranisi moneen vuoteen.
– Monet asiat ovat muuttuneet viime vuosina, ei vain Venäjällä vaan kaikkialla maailmassa. Äärioikeisto vahvistuu monissa maissa, ja lhbtiqa+-ihmisten oikeuksia vastaan hyökätään ympäri maailmaa. En odota, että Venäjän sisällä tapahtuu mitään hyvää seuraavien viiden–kymmenen vuoden aikana, Oleinik sanoo.
Järjestöjen mukaan juuri raportin havainnot tekevät vastarinnasta entistä tärkeämpää. Venäjän lhbtiqa+-ihmisten ja heitä tukevien ryhmien on heidän mukaansa sekä maan sisällä että sen ulkopuolella tehtävä kaikkensa vastustaakseen valtion jatkuvaa sortoa.
Smirnova muistuttaa, että järjestäytymisellä on arvoa silloinkin, kun tuloksia ei näy nopeasti.
– Kansalaistoiminta, kriittinen ajattelu ja solidaarisuus on vastarinnan muoto, jolla on pitkän aikavälin merkitystä.
Oleinikin järjestö ei aio hylätä Venäjän lhbtiqa+-ihmisiä.
– Meidän on jatkettava työtämme, koska Venäjän lhbtiqa+-ihmiset tarvitsevat meitä. Juuri nyt voi näyttää siltä, että toivoa on vain vähän, mutta se ei tarkoita, että meidän pitäisi lopettaa.
uutiskirje 
