Yrityksen tulos ei notkahda eikä työntekijän urakehitys katkea, vaikka työntekijä viettäisi enemmän aikaa perheensä kanssa.
– Joustava perheen ja työn yhdistäminen lisää työhyvinvointia, motivaatiota ja työn tulosta, akatemiatutkija Saija Mauno sanoo Telma-lehdessä.
Hänen mielestään perhemyönteiselle yrityskulttuurille ei pitäisi olla esteitä. Kehityksen jarruna ovat kuitenkin perinteestä ponnistavat ennakkoluulot.
Vapaan pelätään vaikeuttavan uraa
Väestöliiton Perheystävällinen työpaikka -hankkeen projektipäällikön Anna Kokon mukaan erilaiset työaikajoustot ja vanhempainvapaat koetaan edelleen urakehitystä jarruttavina asioina.
Todellisuudessa niillä saattaa kuitenkin olla positiivinen vaikutus urakehitykseen.
Saija Mauno kertoo esimerkin it-alalla työskennelleestä, hyvässä asemassa olleesta miehestä, joka päätti jäädä vuodeksi vanhempainvapaalle.
– Työnantaja suostui, vaikka yrityksessä ei vastaavaan ollut totuttukaan. Vuoden kuluttua mies palasi työpaikalleen hyvissä voimissa ja eteni muutamana seuraavana vuotena edelleen urallaan. Hänen esimerkkinsä kautta tästä tuli työpaikalla hyväksytty käytäntö.
Paperimies ei kehtaa pyytää
Vaikka moni asia työn ja perhe-elämän yhdistämisessä on kehittynyt positiiviseen suuntaan, työelämän joustoja käyttävät edelleen enimmäkseen äidit.
– Pariskunnat saattavat elää hyvin tasa-arvoisesti ennen lapsia, mutta kun lapsia saadaan, roolit tuppaavat muuttumaan perinteisemmiksi, Mauno kertoo.
Hänen tutkimustensa mukaan naisvaltaisilla aloilla ja julkisella sektorilla perhemyönteisyys on yksityistä sektoria ja miesvaltaisia aloja yleisempää.
Maunon mukaan tämä johtuu ainakin osittain siitä, että miesvaltaisilla aloilla ”ei yksinkertaisesti olla totuttu perhevapaisiin”.
– Paperitehtaassa isyysvapaata pyytävää miestä voidaan katsoa kieroon. Sosiaalinen paine voi olla niin kova, ettei perheeseen liittyviä joustoja edes uskalleta käyttää.
Yrityksen myönteisyys joustoja tärkeämpää
Myös Anna Kokon mukaan yksi suurimmista ongelmista on työkulttuuri, jossa perinteiset arvot elävät yhä sitkeässä.
– Työ- ja elinkeinoministeriön vuonna 2009 julkaiseman tutkimuksen mukaan alle kaksivuotiaiden lasten isistä joka neljäs haluaisi tehdä työtä osa-aikaisesti, mutta vain kolme prosenttia toteuttaa haaveensa.
Äideistä kolmannes haluaisi tehdä osa-aikatyötä, mutta vain 12 prosenttia tekee todellisuudessa näin.
Anna Maunon mukaan osa-aikatyön ongelmana on, että se ei välttämättä vähennä työtä. Lyhennettyä työviikkoa saatetaan tehdä samalla työmäärällä kuin normaalia työaikaa.
Euroopan mittapuulla suomalaisissa lapsiperheissä tehdään normaalia enemmän pitkää työpäivää. Kokon mukaan arvomaailma on kuitenkin kehittynyt perhemyönteisempään suuntaan.
– Vielä 1980-luvulla isät halusivat lisää aikaa remontointiin, metsästykseen ja kalastukseen. 2000-luvulla halutaan lisää aikaa lasten ja puolison kanssa.
Kokko sanoo, että parannettavaa olisi etenkin isille suunnatuissa työelämän joustoissa.
Saija Maunon mielestä joustoja tärkeämpää olisi luoda perhemyönteisempää organisaatiokulttuuria.
– Yrityksen perhemyönteisyys on tärkeämpi vaikutin kuin joustojen olemassaolo.
Hänen mukaansa esimerkiksi etätyöpäivät saattaisivat toimia monille sekä työn että perheen kannalta tehokkaina ja hyvinä joustoina.
– Kun työmatkoihin ei mene aikaa, perhe saa enemmän aikaa ja kotona työtkin tulee usein tehtyä tehokkaammin.
Maunon mukaan perheen ja työn joustava yhdistäminen lisää työtyytyväisyyttä ja tuottavuutta, mutta näkyy myös sairauspoissaolojen vähenemisenä.
Hänen tutkimuksensa mukaan 70 prosenttia suomalaisista kokee, että perhe-elämä rikastuttaa työntekoa.
Kaikille samat pelisäännöt
Moni lyhennettyyn työaikaan oikeutettu jättää edun käyttämättä. Jos työkulttuuri ei kannusta, lähiesimies ei välttämättä ymmärrä perheellisen arkea ja työtä.
Jouston pyytäminen saattaa epäilyttää, kun pyytäjä pelkää, että pyyntö viestii työnantajalle esimerkiksi motivaation puutteesta.
Anna Kokon mielestä pelisääntöjen pitää olla kaikille samat. Mahdollisuudet eivät saisi olla kiinni siitä, millainen lähiesimies kenellekin sattuu.
– Olen kuullut tapauksesta, jossa samassa yrityksessä yksi työntekijä on joutunut käyttämään omia lomapäiviä sairaan lapsensa hoitamiseen, kun toiselle vapaan pitäminen on ollut lähinnä ilmoitusasia.
Kuva: Timo Nokkala
uutiskirje 
