Englantilainen filosofi John Stuart Mill piti parlamentin ja kansanedustajien aseman parhaana mittarina sitä, pidetäänkö kansakunnan kannalta tärkeimmät poliittiset puheen parlamentissa vai jossakin muualla. Valtio-opin emeritusprofessori Kyösti Pekonen pitää klassikon näkemystä edelleen ajankohtaisena.
Mill tarkasteli parlamentin asemaa puheen näkökulmasta ja niin tekee myös Pekonen tuoreessa kirjassaan Puhe eduskunnassa .
Pekosen mukaan puhe on tärkeä solmukohta, jonka kautta pääsee tarkastelemaan eduskunnan merkitystä poliittisessa järjestelmässä, sen ja kansanedustajien arvostusta kansalaisten keskuudessa ja julkisuudessa sekä näiden kautta koko edustuksellisen demokratian tilaa.
Pekonen on haastatellut kirjaan kansanedustajia ja eduskunnan virkakuntaa. Kovin korkeaksi eivät jotkut haastateltavat eduskunnan arvovaltaa kansan silmissä näe.
– Suomen kansa on sitä mieltä, että olemme ihan virallisia sylkykuppeja ja se iänkaikkinen herraviha purkautuu kansanedustajiin, sanoo entinen puhemies Riitta Uosukainen.
Kamppailu vallasta
Pekonen oli mukana eduskunnan 100-vuotishistoriaprojektissa tarkastelemassa valtiokuntatyöskentelyä. Valiokuntia koskevassa kirjoituksessa jäi Pekosen mukaan puuttumaan kokonaisnäkemys siitä, mikä on eduskunnan asema poliittisessa järjestelmässä.
– Pyrin tässä tutkimuksessa jatkamaan tematiikkaa ja sanomaan jotain demokratian tilasta tärkeimmän edustuselimen, eduskunnan näkökulmasta, Pekonen sanoi kirjan julkistamistilaisuudessa.
Kansanedustajien suhtautumista puheeseen arvioidaan eduskunnassa tehtyjen haastatteluiden perusteella.
Pekosen mukaan eduskunnan on kamppailtava asemastaan. Samaan päätyi hänen haastattelemansa parlamentaarikko Seppo Kääriäinen, joka näkee eduskunnan asemalla kovia haastajia, esimerkiksi Euroopan Unionin.
Monologi ei keskustele
Pekonen löytää haastatteluista tukea käsitykselle, jonka mukaan lainsäädäntövallan ja toimeenpanovallan välisessä valtatasapainossa vaaka on kallistunut vahvasti hallituksen puolella. Eduskunnan enemmistön on pikemminkin nautittava hallituksen luottamusta kuin päinvastoin. Lisäksi 70-luvulla valta oli tasavallan presidentillä, Kekkosella.
Pekosen mukaan haastattelujen perusteella näyttää siltä, että eduskunnan täysistunto on yksinpuhumisen, monologin paikka. Puheet eivät ole keskustelevia, eikä niillä pyritä vaikuttamaan edustajien mielipiteisiin. Mielipiteet on lyöty lukkoon hallituksen ja opposition rajalinjaa pitkin.
Sitä Pekonen ei juurikaan pohdiskele, miten asiat voisi muutoin järjestää ja maata hallita parlamentaarisen demokratian oloissa.
Kyösti Pekonen: Puhe eduskunnassa, Vastapaino 2011