Viimeinen sana
Onko mitään sitkeämpää taistelijaa kuin voikukka?
Puutarhoissa se työntyy kaikkialle ja sen kitkeminen on sekä viheliäistä että toivotonta puuhaa. Vahva juuri tunkeutuu syvälle maahan ja irtoaa harvoin kokonaisena varren mukaan. Juuren palassa on uuden voikukan alku. Ilman pölytystä kehittyvät siemenet ovat toinen tae kasvin tehokkaalle lisääntymiselle.
Vaikka voikukan keltaiset kukat ovat ihan kauniita, kasvia pidetään kuitenkin viheliäisenä rikkakasvina. Taraxacum koetaan puutarhojen viholliseksi numero yksi, jonka tuhoamisessa kaikki keinot ovat sallittuja. Markkinamiehet ovat kehitelleen tuhat ja yksi keinoa eli tuotetta, joilla kuluttaja voi yrittää tuhota tämän monivuotisen ruohon.
Voikukka on villivihannes parhaasta päästä.
Itsellänikin on pihavajassa lahjaksi saatu härveli, jolla kuulemma voisi kiskoa voikukan juurineen maasta. En ole viitsinyt avata pakettia. Alkukesän voikukkameri pihan perällä on liian aava.
Tehokas ja suosittu keino on myrkyttäminen. Roundupille ei voikukkakaan mahda mitään, sen tietää joka niilo. Glyfosaattiin perustuva torjunta-aine on Monsanton kehittelemä myyntituote. Sen kysyntä kasvaa tasaisesti vuosi vuodelta. Samaan aikaan tosin luomun kysynnän kasvu on lisännyt niiden viherpeukaloiden ja -viljelijöiden joukkoa, jotka eivät turvaudu myrkkyihin edes rikkakasvien torjunnassa.
Mutta on muitakin syitä välttää glyfosaattia. Yhdysvalloissa julkaistiin äskettäin raportti, jonka mukaan glyfosaatti aiheuttaa sikiövaurioita ja keskenmenoja laboratorioeläimille.
Raportin mukaan asiasta ovat tienneet Yhdysvalloissa maataloutta ja kemikaaleja säätelevät viranomaiset jo vuonna 1980. EU:n komissio on raportin mukaan tiennyt glyfosaatin vaaroista ainakin vuodesta 2002 asti.
Raportin kirjoittaneet tutkijat ovat lääke- ja biotieteen professoreita useasta arvostetusta yliopistosta eri maissa. Heidän mielestään glyfosaatin käytön salliminen EU:n alueella perustuu väärään tietoon.
EU:n komission elintarvikeviraston on ollut tarkoitus arvioida seuraavan kerran glyfosaatin vaikutuksia vuonna 2012, mutta asiaa on kuulemma arvioinnin ruuhkaantumisen vuoksi siirretty kolmella vuodella eteenpäin. No, eiväthän nämä nyt niin kiireellisiä asioita olekaan!
Mutta palatkaamme voikukkaan. Dna-vaurioita ja muuta hirveää tutkijoiden mukaan aiheuttava Roundup tuntuu melkoisesti liioitellulta strategialta voikukan tuhoamisessa. Varsinkin kun tiedetään, miten terveellinen ja ravitseva hyötykasvi voikukka on.
Villivihannekset ovat palaamassa ihmisten ruokalautasille ja aihetta käsittelevät kirjat ja kurssit ovat suosittuja. Villivihanneksista mainitaan yleensä ensimmäisenä juuri voikukka, sillä siinä on runsaasti C- ja A-vitamiineja, kalsiumia sekä rautaa ja siitä voidaan syödä kaikki, lehdet, juuret ja kukat.
Voikukan lehdet sopivat keittoihin, muhennoksiin, kermaviilidippeihin, omeletteihin. Kukista voi tehdä simaa, kaljaa, viiniä ja juurista olutta. Juuret sopivat vaikkapa oliiviöljyssä kuullotettuna lisukkeiksi.
Paahdettuna voikukan juuri käy myös kahvin korvikkeeksi. Tämä on hyvä pitää mielessä, jos kahvin hinnan nousu jatkuu nykyistä vauhtia.
Ranskassa voikukan nuoria lehtiruusukkeita on käytetty jo vuosisatojen ajan antamaan makua salaatteihin. Viljeltyihin salaatteihin verrattuna voikukka sisältää noin kolminkertaisen määrän vitamiineja.
Voikukka on myös tunnettu rohdos. Laihdutuskulttuurissamme luulisi olevan käyttöä kirjatiedolle, jonka mukaan voikukan kuivatuista juurista tehty keite esimerkiksi poistaa selluliittia.
Miksihän tällaista terveyskasvia niin vihataan? Nähdään vihollinen siellä, missä sitä ei ole. Ja Roundupia pidetään ystävänä. Kasvien maailmassa näin on usein.
lehti 