Poliittiset naisjärjestöt ajavat lähisuhdeväkivallan sovittelun lopettamista. Perusteluina tuntuvat olevan ennakkoluulot, tietämättömyys ja haluttomuus ottaa selvää, mitä sovitteluneuvotteluissa todellisuudessa tapahtuu sekä siitä, millaisia sovitteluun päätyvät tapaukset ovat.
Olen toiminut vuodesta 2006 lähisuhdeväkivallan vapaaehtoissovittelijana Helsingin sovittelutoimistossa. Tänä aikana olen nähnyt useita onnistuneita sovitteluja, joiden erillistapaamisissa uhri on saanut tukea ja tekijä asetettu vastuuseen väärästä teosta. Yhteistapaamisessa tekijä on usein ensimmäistä kertaa joutunut kuuntelemaan uhrin kertomusta siitä, miltä väkivalta on uhrista tuntunut. Tekijä on saatu tunnistamaan ongelmansa ja motivoitua hakemaan apua esimerkiksi terapiasta tai AA:sta.
Sovitteluun päätyvät tapaukset ovat usein niitä, joissa tilanne on ensimmäisen kerran karannut käsistä ja känninen riita muuttunut pahoinpitelyksi tai tappeluksi. Eivät niitä, joissa pahoinpitely on jatkunut vuosia.
Poliisi, syyttäjä ja sovittelutoimisto karsivat sovitteluun sopimattomina tapaukset, joissa väkivalta on jatkuvaa tai toistuvaa, uhri on haluton kohtaamaan pahoinpitelijänsä tai osapuolet eivät ole tasaveroisessa asemassa. Raiskauksia tai törkeitä pahoinpitelyjä ei sovitella, vaan soviteltavat tapaukset ovat niitä, jotka käräjäoikeudessa ovat usein läpihuutojuttuja, ja joista määrätyt sakot maksetaan pariskunnan yhteisestä kassasta.
Tapaukset eivät ole niitä, joista määrätään vankeutta, kuten eräs sovittelun vastustaja luuli, ja perusteli vastustustaan sillä, että vankilassa sentään on mahdollisuus pitkään terapiaan.
Sovitteluneuvottelut eivät ole päähäntaputtelutilaisuuksia. Niissä ei syyllistetä uhria, vaan osoitetaan selkeästi, että pahoinpitely on rikos ja sitoutetaan sopimuksella tekijä hakemaan apua.
Lähisuhdeväkivallan sovittelua on kehitetty vuosia. Sovittelijoiden koulutus on jatkuvaa ja perusteellista. Sovittelijat ovat sitoutuneita, tehtäväänsä vakavasti suhtautuvia vapaaehtoisia. Työssään he näkevät, kuinka ihmisen on mahdollista muuttua, kehittyä ja ottaa vastuuta vääristä teoistaan sekä onnistuneesti sitoutua väkivallattomuuteen.
Lähisuhdeväkivallan sovittelua ei pidä lopettaa. Se on toimiva varhaisen puuttumisen muoto. Se ei missään tapauksessa sulje muita auttamisen keinoja pois, vaan ennen kaikkea ohjaa niiden piiriin.
Sovittelu ei myöskään estä tai korvaa oikeuskäsittelyä, siitä päättävät poliisi ja syyttäjä.
lehti 