Välinpitämättömyyttä vastaan

Viikko sitten Teatteri Telakalla Tampereella ensi-iltansa saanut monologi sanoo paljon monestakin asiasta, mutta päällimmäisenä ovat suomalaisuus ja suhteemme maahanmuuttajiin.

– Halusin sanoa jotakin ja kokeilla, miten suoraan asioita voi näyttämöllä sanoa ilman että syntyy vastareaktio, Räikkä kertoo.

Hän tutkii esityksellään, millä keinoin viesti menee perille ja miten esitys voi koskettaa katsojaa.

Ihmisillä näyttää olevan lupa olla entistä röyhkeämpiä.

Ennen viime perjantaita yksikään koeyleisö ei ollut esitystä nähnyt. Pitkälti improvisaatioon perustuvan esityksen ensi-ilta oli siis hyppy tuntemattomaan. Sen jälkeen Räikällä oli hyvä mieli.

– Halusin luottaa siihen, että kun yleisö tulee, alan kommunikoida sen kanssa, hän kertoo.

Ensi-illasta tulikin 10 minuuttia pitempi kuin mitä läpimenot olivat olleet. Selitys tähän löytyy Räikän mukaan yleisöstä, joka oli niin vastaanottava ja mukava.

Tutkimalla, improvisoiden

Räikkä on teatteriperheen lapsi – isä Ossi Räikkä oli kuuluisa ohjaaja ja äiti Laila Räikkä on näyttelijä –, joka nuorena päätti, että hänestä ei tule näyttelijää. Psykologia ja historia kiinnosti. Niistä jompaa kumpaa hänen piti mennä opiskelemaan. Mutta toisin kävi. Kun kaverit hakivat Teatterikouluun, Räikkäkin käänsi kelkkansa ja meni mukaan.

Ensimmäinen 10 vuotta hurahti laitosteattereiden liukuhihnalla. Räikkä kertoo, että kolmekymppisenä hän tunsi olevansa loppuun palanut.

– En kehittynyt enää ihmisenä enkä näyttelijänä, kun en ehtinyt lukea edes lehtiä. Siksi jäin freelanceriksi.

Samanlaisessa tilanteessa olevat näyttelijät ideoivat aikansa ja perustivat sitten vuonna 1996 Teatteri Telakan. Räikkä on ollut tiivisti mukana Telakan teatterituotannoissa. Samalla hän on näytellyt elokuvissa ja vieraillut laitosteattereissa, viimeksi Tampereen Työväen Teatterin Elokuussa.

Jälkikäteen Räikkä on päätynyt ammatinvalinnassaan siihen, että juuri näyttelijänä hän on voinut toteuttaa tutkijaluonnettaan. Uuteen rooliin hän sukeltaa mieluiten lukemalla mahdollisimman paljon aiheesta.

Teatteri Telakka halusi tehdä paljon kantaesityksiä. Niitä onkin vuosien varrella nähty paljon.

– Meidän pyrkimys on koskettaa, herättää ajatuksia, mutta myös viihdyttää.

Se, että esitys edes hetken koskettaa katsojaa, on Räikän teatterinäkemyksessä yksi keskeinen tekijä.

Telakalla paljon jo vuosia käytetty työtapa on ollut lähteä näytelmän tekoon ilman käsikirjoitusta.

– Se on hyvä ja antoisa tapa, kun esitys rakennetaan aihelähtöisesti, mutta pitemmän päälle on myös kauhean raskasta tuottaa improvisoimalla kaikki tekstit, Räikkä toteaa.

Omalle iholle

Myyräntyötä ja mielenosoituksia -monologiin Räikkä tutki ja keräsi materiaalia monesta lähteestä.

– Halusin kysyä, että miksi kaikki tämä järjenvastaisuus. Miksi vierastamma kaikkea erilaista?.

Räikkä sanoo häpeävänsä suomalaisia siksi, että olemme unohtaneet, miten itsekin aikanaan tarvitsimme ja saimme apua. Nyt emme kuitenkaan halua auttaa muita.

Esitystään varten Räikkä penkoi muun muassa maahanmuuttotilastoja. Pakolaisia maahanmuuttajistamme on vain murto-osa. Loput ovat paluumuuttajia, opiskelu- tai työluvalla tulevia. Samaan aikaan tuhannet suomalaiset muuttavat muualle.

– Suomalainen saa siis itse muuttaa aurinkorannikoille tai muualle, mutta ne jotka oikeasti tarvitsevat apua, ovat meillä tiellä.

Räikkä halusi osallistua rasismikeskusteluun taiteilijuutensa 30-vuotisesityksellä. Hän viittaa fasismin massapsykologiaan ja muistuttaa välinpitämättömästä keskiluokasta, joka ei halua nähdä koko ilmiötä ja joka sanoo, että ei meillä voi tapahtua tuollaista.

– Ja kuitenkin siitä on niin lyhyt tie todellisiin väkivaltaisiin tekoihin.

Räikkä tietää, mistä puhuu siksikin, että hänen perheessään on Etiopiasta adoptoidut 3- ja 9-vuotiaat veljekset.

– Nyt, eduskuntavaalien tuloksen jälkeen, ihmisillä näyttää olevan lupa olla entistä röyhkeämpiä, hän toteaa.

Ihmiset tuntuvat Räikän mukaan olevan herkästi valmiita ”rajanylityksiin”.

– Olen miettinyt, miten lyhyt matka on siihen, että ihan oikeasti poistetaan tämä erivärisyyteen liittyvä ongelma maastamme, hän sanoo.

Myyräntyötä ja mielenosoituksia Teatteri Telakassa Tampereella seuraavan kerran 25. syyskuuta.