KOM-teatteri. Kati Kaartinen: KOLMAS. Ohjaus: Johanna Freudlich. Visuaalinen suunnittelu: Kimmo Viskari. Rooleissa: Hannu Lauri, Marja Packalén, Pekka Valkeejärvi, Liisa Mustonen, Niko Saarela, Eeva Soivio.
Kati Kaartisen Kolmas on loistava teksti ihmisyydestä, elämän kulusta ja tarpeestamme muistaa.
Kaartisen tapa hahmottaa ympärillämme olevaa maailmaa ja siinä eläviä yksilöitä on harvinaisen terävää. Henkilöitä johdatetaan hienovaraisesti aina vain syvemmälle itseensä.
Näytelmä muodostuu vanhusten, keski-ikäisten ja nuorten kokemusmaailman tarkastelusta sekä ihmisen tarpeesta löytää itselleen pari.
Muisti heikkenee
Jo seitsemänkymmenen vuoden iän ylittäneet Sakari ja Kyllikki pelkäävät muistojensa häviävän. He turhautuvat sekä itseensä että toisiinsa muistin pettäessä. Mutta syvä kiintymys ja yhteinen elämäntaival on hitsannut heidät tiiviisti yhteen.
Hannu Lauri Sakarina on koskettava. Hän huolehtii Kyllikistä, joka jo välillä hieman unohtelee asioita, samalla yrittäen vielä kerran piristää parisuhdetta. Lauri kuljettaa Sakaria aavistuksenomaisin vedoin kohti syvempää ymmärrystä elämästä.
Marja Packalén Kyllikkinä tekee hienon roolisuorituksen. Häneltä ei tosin vähempää odotakaan. Packalén ilmentää Kyllikin tuskaa muistin heikkenemisestä koskettavasti.
Lauri ja Packalén yhdessä tuovat katsojan nähtäväksi, että muistin heikkeneminen ei vielä tarkoita elämänlaadun heikkenemistä.
Keskellä elämää
Oskari ja Katariina ovat keski-ikäistyvä pariskunta, jonka elämää ohjaavat ura ja satunnaiset haaveet. Liisa Mustosen Katariina on parhaimmillaan vahva. Suurimman osan näytelmästä Katariina pysyy kasassa, mutta jostain syystä roolihahmosta toisinaan katoavat kaikki ulottuvuudet. Kokonaisuuden kannalta tämä ei niinkään ole merkittävää, mutta ajoittain se hämää katsojaa.
Sitä vastoin Pekka Valkeejärvi Oskarina on äärimmäisen väkevä. Väkisin vitsejä laukovan ja muka vahvan elämäänsä hallitsevan Oskarin kuori murtuu.
Paljon koomisia piirteitä sisältävän näytelmän traagisin hahmo on nimenomaan Oskari. Valkeejärvi osaa tehdä Oskarista välillä aivan sietämättömän – ja seuraavassa hetkessä, kun hänen epävarmuutensa ja heikkoutensa pääsevät esiin, hänelle toivoisi pelkkää hyvää.
Lapsuuden muisto
Näytelmän täydentää se, että elämää tarkastelleen myös nuorten – alle kolmekymppisten – silmin.
Lauri, jota esittää Niko Saarela, etsii muistoa lapsuudestaan. Hänen mielenterveytensä on sen vuoksi koetuksella. Lauri palaa yhä uudelleen lapsuuteensa yrittäessään muistaa, ja vähitellen muistamisen tarve alkaa syödä hänen normaalielämäänsä. Saarela tekee tasaisen vahvan suorituksen Laurina.
Syvästi uskonnollinen mielenterveyshoitaja Veera yrittää säilyttää ammatillisen suhteen Lauriin. Toisaalta Veera voi oikeuttaa miltei mitä vain uskonsa kautta. Veeran roolissa on Eeva Soivio, jonka tulkinta jää välillä hieman vaisuksi. Joissakin kohtauksissa hän on rajun intensiivinen ja jopa värisyttävä.
Kaikille jotakin
Kolmas on käsikirjoittajan, ohjaajan ja näyttelijöiden hieno yhteisponnistus. Näytelmä, jonka eri osa-alueet tukevat hyvin toisiaan. Vasta monella tasolla kulkevan näytelmän loppuessa katsoja huomaa samaistuneensa hahmoihin.
Näytelmä herättää ajatuksia elämästä, vanhenemisesta ja mielenterveydestä. Kati Kaartinen osaa selvästi tökkiä oikeita kipupisteitä.
uutiskirje 
