Rita Simon esittelee toimituksen seinälle ripustettua Kárpáti Igaz Szón ensimmäistä etusivua vuodelta 1920. Simon työskentelee Užhorodissa ilmestyvässä lehdessä, jonka nimi tarkoittaa Karpaattien rehellistä ääntä.
– Painokoneet pysähtyivät vain toisen maailmansodan aikana. Sen jälkeen emme ole jättäneet väliin yhtäkään numeroa, Simon kertoo.
Ukrainan vanhimpiin kuuluvan unkarinkielisen sanomalehden ensimmäinen numero ilmestyi samoihin aikoihin kuin Trianonin rauhansopimus allekirjoitettiin.
Versailles’n Grand Trianonin palatsissa allekirjoitetulla sopimuksella vahvistettiin Unkarin uudet rajat. Maa menetti noin kaksi kolmasosaa alueestaan, ja uusien rajojen ulkopuolelle jäi noin 3,2 miljoonaa unkarilaista. Heidän jälkeläisiään elää nykyisin muun muassa Slovakiassa, Romaniassa, Serbiassa ja Ukrainassa.
Kárpáti Igaz Szó ilmestyy 5 000 kappaleen painoksena ja verkossa. Elämä Užhorodissa on käynyt sodan myötä vaikeaksi, ja Simon sekä lehden muut kymmenen työntekijää joutuvat tekemään lisäksi yhtä tai kahta muuta työtä.
– Toinen vaihtoehto on lähteä Unkariin, mutta minä haluan pysyä täällä, kotona, Simon sanoo.
Kaksoiskansalaisuus helpottaa lähtöä
Ennen Venäjän hyökkäyssotaa Länsi-Ukrainassa asui noin 150 000 unkarilaista. Nykyisin heitä arvioidaan olevan noin 100 000. Virallisia lukuja ei ole, mutta Simonin mukaan väestö on vähentynyt.
Sotaa edeltävien tilastojen perusteella unkarilaisten osuus Užhorodin kaupungin 140 000 asukkaasta oli enintään 15 prosenttia. Taka-Karpatian toiseksi suurimmassa kaupungissa Berehovessa unkarilaiset ovat yhä enemmistönä, samoin ympäröivissä kylissä.
Kylissä katsotaan Unkarin televisiota ja eletään omasta tahdosta Budapestin aikaa, joka on tunnin jäljessä Ukrainan aikaa. Alueen unkarilaiset kuuluvat kalvinistiseen kirkkoon, joka on yksi protestanttisen kristinuskon suuntauksista. Nuoret ovat oppineet ukrainaa koulussa, vanhemmat puhuvat sitä vaivoin ja isovanhemmat turvautuvat Neuvostoliiton aikana oppimaansa venäjään, koska eivät osaa ukrainaa lainkaan.
Sota on muuttanut myös unkarilaisvähemmistön elämää. Raja on lähellä ja rintamalle pitkä matka, minkä vuoksi alueesta on tullut määränpää sadoilletuhansille Kiovasta ja Itä-Ukrainasta paenneille ihmisille. Samalla hinnat ovat nousseet.
– Asumis- ja elinkustannusten nousu vaikeuttaa unkarilaisten Ukrainaan jäämistä, Simon sanoo.
Unkari alkoi tarjota alueen unkarilaisille kansalaisuutta vuonna 2010. Simon muistaa, kuinka moni liikuttui silloin kyyneliin. Nykyisin lähes kaikilla on Unkarin passi. Viidettä vuotta jatkuvan sodan aikana kaksoiskansalaisuus on tehnyt rajan ylittämisestä helppoa, ja unkarilaisia on lähtenyt.
Vähemmistö pelkää katoavansa
Ukrainassa elää noin 130 eri kansallisuutta. Ennen Venäjän hyökkäyssotaa vähemmistöihin kuului noin viidennes maan väestöstä. Suurin ryhmä olivat venäläiset, joita oli 17 prosenttia koko väestöstä. Valkovenäläisten, moldovalaisten, puolalaisten, Krimin tataarien, unkarilaisten ja lukuisten muiden ryhmien osuudet jäivät kukin alle prosenttiin.
Valtaosa Ukrainan unkarilaisista asuu Taka-Karpatiassa. Sadan vuoden aikana alue on kuulunut viiteen eri valtioon. Historian kerrostumista kertovat alueen kielet sekä protestanttiset, ortodoksiset, roomalaiskatoliset ja itäkatoliset kirkot.
Taka-Karpatiasta lähtöisin oleva unkarilainen tutkija Csilla Fedinec työskentelee Budapestissa vähemmistötutkimuksen instituutissa ja kuuluu yhteisönsä johtaviin asiantuntijoihin. Hän pitää valtakunnanrajojen muuttumista ratkaisevana paikallisen identiteetin synnylle.
– Perhe saattoi asua sukupolvien ajan samassa kylässä ja huomata olevansa vuoroin Itävalta-Unkarissa, Tšekkoslovakiassa, Neuvostoliitossa ja lopulta Ukrainassa. Valtio nähdään jatkuvasti muuttuvana kokonaisuutena, kun taas kylä, perhe ja kieli pysyvät, Fedinec kertoo.
Fedinecin mukaan maastamuutto, sota, taloudellinen epävarmuus ja nuorten katoaminen uhkaavat koko yhteisön olemassaoloa. Ongelmat eivät kuitenkaan tule ainoastaan ulkopuolelta.
– Yhteisömme pienenee ja muuttuu nopeasti. Unkarilaiset poliitikot Budapestissa ja Taka-Karpatiassa puhuvat kouluista, oikeudesta kieleen ja niiden turvaamisesta. He eivät ota huomioon, että pian ei ehkä ole yhteisöä, jota varten näitä oikeuksia puolustetaan, Fedinec sanoo.
Kiovan ja Budapestin välit lämpenevät
Unkarilaisten yhteisö on maantieteellisesti ja henkisesti kaukana Kiovasta. Se on vahvistanut väitteitä siitä, etteivät alueen unkarilaiset halua kotoutua ukrainalaiseen yhteiskuntaan. Kiovan ja Budapestin suhteita on hiertänyt myös Unkarin entisen pääministerin Viktor Orbánin läheinen suhde Venäjän presidenttiin Vladimir Putiniin.
Budapest on rahoittanut alueen kouluja, kulttuuritapahtumia ja tiedotusvälineitä, myös Kárpáti Igaz Szóta. Lehden päätoimittaja György Dunda myöntää, ettei lehti selviäisi ilman Budapestin tukea.
– Naapurimaiden unkarilaisvähemmistöt saavat apua omilta hallituksiltaan, mutta Kiova kääntää meille selkänsä, Dunda sanoo.
Hänen mielestään Kiovan kädenojennus voisi parantaa unkarilaisten ja ukrainalaisten välejä. Sellainen saattaa nyt olla tulossa.
Viktor Orbán hävisi huhtikuun parlamenttivaalit, ja hänen seuraajakseen nousi Péter Magyar. Vaalivoittonsa jälkeen Magyar ilmoitti, ettei Unkari enää estäisi EU:n 90 miljardin euron lainaa Ukrainalle. Huhtikuun lopulla EU hyväksyi sekä lainan että 20:nnen Venäjän-vastaisen pakotepaketin.
Kesäkuussa Budapest ja Kiova pääsivät sopuun Ukrainan unkarilaisvähemmistön oikeuksista. Ukraina sitoutui vahvistamaan vähemmistön kielellisiä, koulutuksellisia ja kulttuurisia oikeuksia, ja Unkari luopui vastustamasta Ukrainan EU-jäsenyysneuvottelujen ensimmäisen neuvottelukokonaisuuden avaamista.
– Sopimus on lupaava, mutta tarvitsemme takeet Kiovalta. Bryssel on luvannut valvoa prosessia. Jos meillä ei ole oikeuksia, Ukrainalla ei ole asiaa EU:n, Dunda sanoo.
Aika ei silti ole yhteisön puolella.
– Väestörakenteen muutos tapahtuu juuri nyt. Jos sota päättyy ja raja avautuu kaikille, moni saattaa lähteä eikä koskaan palaa.
uutiskirje 
