Ravintola Wanha Jokela Joensuussa on paljon enemmän kuin 1930-luvulta samassa paikassa ja melkein samanlaisena säilynyt kapakka.
Se on Suomen puoleisen Karjalan pääkaupungin kulttuurinen kehto, jossa 1930-luvun taloudellinen eliitti poltteli sikareitaan ja uumoili Karjalan mäntyjen perään; jonne 1950- ja 60-luvuilla kolmen paikallisen sanomalehden toimittajat kirmaisivat painokoneiden käynnistyttyä vertailemaan uutisiaan; jonka ilmapiiriä 1970-luvulla teatterin väki Jouko Turkan ja Anneli Saulin johdolla radikalisoi; jossa myöhemmin maailmaa paransivat yliopiston tietäjät ja paikalliset rokkarit, ja jossa sijansa on aina löytänyt myös rahvas.
Jokelasta on puhuttu paikallisesti ja kansallisesti enemmän kuin kaikista muista seudun ravintoloista yhteensä. Ravintolan yläkerran hotelli on majoittanut, nykymittapuun mukaan vaatimattomiin huoneisiinsa niin kulttuurivaikuttajat kuin kaupparatsut.
Vaikutusvaltaisia tahoja säätiössä
Jokelan kiinteistö ja tontti siirtyivät Karjalaisen kulttuurin edistämissäätiön (KKES) omistukseen testamenttilahjoituksella. Rouva Irene Turunen muutti 1995 omaisuutensa saajaksi KKES:n. Aiempi edunsaaja oli Pohjois-Karjalan maakuntaliitto.
Muutos johtui siitä Turusen julkisesti esittämästä toiveesta, että paikka säilyisi ravintolakäytössä. Nyt KKES:n johto sanoo, ettei testamentissa lue asiasta mitään. Luki tai ei, Turusen tahto on ollut selkeä. KKES:n hallintaan omaisuus siirtyi Turusen kuoltua 2008. Välittömästi alkoi spekulointi ravintolan kohtalosta. Talossa oli tehty pikkuremontteja, mutta välttämätön peruskorjaus oli tekemättä.
Säätiöllä on tietysti oma etunsa: arvotontti tuottamaan. KKES:n hallituksen puheenjohtaja, professori Ilkka Savijärvi sanoo suoraan, että säätiö on jarrutellut peruskorjausta, koska sääntöjensä mukaan säätiön ei pidä sijoittaa tuottamattomiin kohteisiin.
Säätiön hallitus koostuu henkilöistä, jotka saavat tahtonsa läpi kaavoitusratkaisuissa. Heihin kuuluvat muun muassa kauppaneuvos Eino Tenhunen (eläkkeellä oleva S-ryhmän Pohjois-Karjalan Osuuskaupan toimitusjohtaja), teollisuusneuvos Matti Virtaala (eläkkeellä oleva Abloyn toimitusjohtaja) sekä vaalirahoittaja Kyösti Kakkonen.
Vain suojelu pelastaa Jokelan
Pro Wanha Jokela (PWJ) perustettiin 2008. Idean kehitti joensuulainen Riitta Nyberg, tavoitteena ainutlaatuisen toiminnan jatkuminen.
Tilanne kärjistyi 20. syyskuuta, kun KKES julkisti tilaamansa rakennuksen kuntoselvityksen, mikä johti myös ravintolan määräaikaisen vuokrasopimuksen irtisanomiseen. Vuokra-aika päättyy vuoden 2012 lopussa ellei rakennusta aseteta ennen sitä käyttökieltoon. Sitäkin on väläytetty.
Riitta Nybergin mukaan PWJ ei ole menettänyt toivoa ja jatkaa toimintaa, jotta KKES varakkaana säätiönä – tase lähes 20 miljoonaa euroa – ja nimenomaan kulttuuritukijana päättäisi peruskorjata kiinteistön.
– Enemmän toivoa asetan Joensuun keskustan osayleiskaavan laadintaprosessiin, että rakennus saisi siinä jonkun asteen suojelustatuksen eikä säätiö saisi rakennuksen purkulupaa. Kaavan valmistelusta on sen verran tietoa, että siinä on useita eri tason suojelukohteita – toivottavasti myös Jokela, sanoo Nyberg.
Kansalaisliikkeen keskusteluissa on ilmaistu valmius talkoisiin korjaustyössä, mutta myös kovempaan aktivismiin mahdollisten purkutöiden estämiseksi.
Aiheesta lisää perjantaina ilmestyvässä Viikkolehdessä.
uutiskirje 
