Uudessa-Seelannissa tapahtunut öljyonnettomuus aiheuttaa Maailman luonnonsäätiön WWF:n mukaan luonnolle ja eläimille suurta vahinkoa. Kestää vuosia ennen kuin luonto toipuu keskiviikkoisesta onnettomuudesta. Onnettomuuden todelliset mittasuhteet voivat paljastua vasta vuosien jälkeen. Jo nyt on löydetty satoja kuolleita lintuja.
Onnettomuus sattui keskiviikkona, kun Rena-alus ajoi karille Uuden-Seelannin Pohjoissaaren edustalla. Aluksesta valunutta raskasta polttoöljyä on kulkeutunut rannoille. Rannoilta on löydetty jo nyt satoja öljyyn kuolleita lintuja. Lähes sata lintua on kuljetettu puhdistettavaksi.
– Me olemme etsineet eläimiä kallioisilta rannoilta, mutta lintuja on todella vaikea nähdä. Ne näyttävät olevan peloissaan. Pelastimme Mount Maunganuin rannalta kolme pientä vielä elossa olevaa pingviiniä, mutta ne olivat todella sairaita. Löysimme myös todella monia kuolleita lintuja, kertoo WWF Uuden-Seelannin meriasiantuntija Bob Zuur.
Huono sää haittaa torjuntaa
WWF pelkää, että tuhojen laajuus ei ole vielä täysin selvillä. Merellä öljyntorjuntatöitä haittaa huono sää. Aluksesta on vuotanut mereen yli 350 tonnia raskasta polttoöljyä.
– Tärkeintä tässä vaiheessa olisi saada aluksessa vielä oleva öljy pumpattua nopeasti ja turvallisesti pois, jotta suuremmilta vahingolta vältyttäisiin, sanoo WWF Suomen meriasiantuntija Vanessa Klötzer, joka on myös yksi WWF Suomen öljyntorjuntajoukkojen kouluttajista.
Kahlaajalaji uhattuna
Lajeista ympäristönsuojelijoita huolettavat erityisesti uhanalaiset uudenseelanninkurmitsa (Charadrius obscurus) ja australianpikkutiira (Sterna nereis). Lajit ovat jo ennestään uhanalaisia. Nyt niiden populaatio voi pienentyä hälyttävästi. Esimerkiksi kahlaajalintu uudenseelanninkurmitsoja on jäljellä enää noin 1 500 yksilöä.
WWF Uusi-Seelanti työskentelee yhdessä paikallisten viranomaisten ja vapaaehtoistoimijoiden kanssa sekä rannoilla että merellä, jotta öljyyntyneet linnut löydetään ja voidaan puhdistaa. Osa kuolleista linnuista on ollut niin pahoin öljyyntyneitä, että niitä on ollut vaikea tunnistaa.
– Rannoille päässeen öljyn kerääminen käsivoimin on aikaa vievää ja raskasta työtä. Tärkeintä on osata suojautua öljyltä ja työskennellä järjestelmällisesti, jotta ranta ei likaannu entisestään, Klötzer sanoo.
– Näimme metson noin 20 metrin päästä rannasta. Se oli tahriintunut öljystä ja yritti päästä lentoon, mutta ei onnistunut lentämään eikä sukeltamaan. Se ei tiennyt mitä olisi tehnyt, emmekä me päässeet sen luokse. Tilanne oli sydäntä särkevä, kertoo Bob Zuur.
uutiskirje 
