Tampereen Teatteri valmisti joulunalusnäytelmäksi ruotsalaisen Maria Blomin kirjoittaman ja Miika Murasen ohjaaman Takaisin maalle -näytelmän. Sisarukset palaavat kotikonnuille, tässä tapauksessa Mouhijärvelle, isän 70-vuotisjuhlan merkeissä.
Helsingistä saapuu Miia (Emilia Salo), joka on sisarusparven kuopus. Vauhdikas graafikko osallistuu juhlavalmisteluihin kännykkä kädessä, kuten kiireisen citynaisen kuuluukin tehdä.
Vanhin sisarista, Eila (Elina Rintala), on jäänyt kotiseudulleen. Hän on myyjänä Salessa. Tomerana käytännön ihmisenä hän toimii työnjohtajana juhlavalmisteluissa.
Sisarusparven keskimmäinen, Karoliina (Kirsimarja Järvinen) on romanttinen hösö. Hän on juuri palannut ensimmäiseltä ulkomaanmatkaltaan – elämänsä ensimmäisen kunnollisen orgasmin saaneena.
Jälleennäkemisen hyvin menee -puheiden ja todellisten kuulumisten väliin mahtuu melkein koko näytelmä. Blomin tekstin ansio on siinä, että sisarten tarinoita ei lopultakaan paljasteta perin juurin. Siitä, mitä huonoja kuulumisia kukin peittelee ja mitä kaunoja muita kohtaan kantaa, annetaan vain vihjeet.
Juhlat päättyvät traagisesti. Kaikkien asioita murehtivalle Eilalle juhlien aiheuttama paine on liikaa. Kroppa tekee tenän. Tapahtuma avaa kaikkien silmiä ainakin hetkeksi. Nuorimmat sisaret lähenevät.
Tarina päättyy bussipysäkille, josta se alkoikin. Miia on lähdössä. Saattelemassa käy sisaren lisäksi vanha, uudelleen henkiin herännyt ihastus, äitinsä kanssa yhä asusteleva maaseudun aikamiespoika (Matti Hakulinen).
Ylihauskaa
Sisarusten välit voivat aikuisuudessa olla kiinteät ja läheiset tai etäiset, kateuden ja jopa vihan värittämät. Ja kaikkea tuolta väliltä. Siksi Frenckell-näyttämöllä pyörivä esitys puhuttelee jokaista katsojaa varmaankin hyvin eri tavalla. Moni voi löytää naisten sanailusta oman tarinansa pätkiä.
Itselleni – johtuneeko siitä, että minulla on vain veljiä – tarina jäi etäiseksi. Se kiusasi ylihauskuudella, tekopirteydellä ja muullakin liioittelulla. Aivan kuin olisi pelätty, että näytelmätekstin tulkinta sinällään ei voisi toimia. Luulenpa, että vähemmän olisi ollut enemmän.
Näytelmän pelastaa loppu, jossa vakavoidutaan. Sen pelastaa asioiden auki jääminen. Sisaruus on mahdollisuus. Käytä tai ole käyttämättä.
Hienoa näytelmässä oli Nelli Ikolan musiikki. Ikola esitti näytelmässä syntymäpäiville tilattua keikkamuusikkoa. Hän oli olemuksellaan ja musiikillaan protesti kaikelle teennäiselle, kuorimista huutavalle elämän esittämiselle, jota synttärijuhlissa nähtiin.
Takaisin maalle. Käsikirjoitus Marja Blom, suomennos Aino Piirola, sovitus ja ohjaus Miika Muranen, musiikin sävellys ja sovitus Nelli Ikola. Rooleissa mm. Kirsimarja järvinen, Aliina Pulkkinen, Emilia Sinisalo ja Elina Rintala. Tampereen Teatterin Frenckell-näyttämö.
uutiskirje 
