Miehellä on ikää 70 vuotta ja viimeisestä painiottelusta on aikaa kulunut 37 vuotta. Hän väittää, että liikuntaa on tullut pääasiassa tullut katsottua sivussa.
Samoihin lukemiin pysähtyvät painovaa’an viisarit tänään kuin aikana, jolloin hän tituleerattiin maailmanmestariksi. Laji oli paini.
– Pieni eläke, sanoo Eero Tapio syyksi.
Vahtimestarin töistä eläkepäiviä nauttiva Haukiputaalla Eero Tapio kävi maanantaina Helsingin-matkallaan Kansan Uutisten toimituksessa. Matkan varsinainen syy oli kutsu illan Urheilugaalaan. Hän on yksi gaalan 22 kunniavieraasta. Niin monta Vuoden parhaaksi urheilijaksi valittua on juhlassa paikalla. Vuoden paras urheilija on valittu vuodesta 1947 saakka. Tapioon valinta osui vuonna 1967, jolloin hän voitti sarjansa maailmanmestaruuden.
Viimeisen ottelun Tapio kävi vuonna 1983 maailmanmestaruuden myös voittanutta seuratoveria Tapio Sipilää vastaan.
– Yleisöä oli paikalla niin peevelisti, vaikka kyseessä oli näytösottelu, muistelee Tapio.
Ottelun voitti se toinen Tapio.
Heitolla menee lujaa
Yksi maailmanmestaruus, yksi hopea- ja kaksi pronssisijaa. Yksi Euroopan mestaruus ja yksi hopeasija. Viisi Pohjoismaiden mestaruutta. Suomen ja TUL:n mestaruuksia. Siinä yhdelle miehelle meriittiä, joka hakee vertaistaan jopa painissa, Suomen urheiluhistorian menestyksekkäimpiin kuuluvassa lajissa.
Eero Tapio sanoo seuraavansa omaa lajiaan mielenkiinnolla. Kiinnostuksensa kohteena ovat maan edustuspainijat, mutta erityisen innoissaan Tapio sanoo olevansa junioritoiminnasta omassa seurassaan Haukiputaan Heitossa. Puheenjohtaja Jukka Ukkola on tehnyt maan suurimpiin kuuluvassa hyvää työtä. Monen lajin yleisseurassa on jäseniä yli 2 000.
– Poikia käy painissakin oman talon salin molskilla ainakin 70, iloitsee Tapio. Aivan erityisen iloinen hän sanoo olevansa siitä, että seurassa ei ole lajina jääkiekkoa. Se on hänestä laji. jossa urheilu näyttää muuttuvan liian usein väkivallaksi.
Sääntömuutokset ihmetyttävät
Painin kehityssuunnasta Tapio sanoo olevan vaikeata löytää hyvää sanottavaa. Edes aktiivit eivät hänen mukaansa ole pysyneet jatkuvien sääntöuudistusten perässä.
– On se tilanne mennyt kummaksi, jos vaikkapa maailmanmestaruuden voi voittaa ilman suorituksia, tekemättä ottelussa pistettäkään.
Maailmanmestari kertoo painin hänen omana aikanaan perustuneen ennen kaikkea aktiivisuuteen.
– Piti pyrkiä heittoihin, joista sai pisteitä. Nykyään etupäässä puolustetaan. Ennen tönimisestä rankaistiin, nyt siitä saa pisteitä. Olen kuullutkin sanottavan,että säännöt on tehty toimiston pöydällä, ei molskilla.
Rami Hietaniemi on tähän mennessä lunastanut paikan ensi kesän olympialaisiin ainoana suomalaispainijana.
Huippu on mennyt kapeaksi. Jos hyvin menee saa Hietaniemi Lontooseen kaksi kaveria. Ehdokkaiksi Tapio nimeää Jarkko Ala-Huikun ja Jani Haapamäen.
TUL:n merkki rinnassa
– Lehti tulee, vastaa Eero Tapio suhteestaan tämän päivän TUL:oon.
Suoraa moitetta hän ei sano, mutta vastauksen jättäminen lyhyeksi ja ilme kertoo, että tyytyväinen hän ei maailmanmestarina saamaansa kohteluun ole.
TUL:n merkki maailmanmestarin rinnassa Urheilugaalassa kuitenkin on.
”Se poika menee vielä pitkälle”
Eero Tapio sanoo käyneensä jo antamassa äänensä presidentinvaalissa. Vaalissa ei kyse hänestä ole vain henkilöstä, myös puolue ratkaisee.
– Olen ansainnut leipäni työllä ja sen mukaan ääneni annoin työväen edustajalle.
– Se poika menee vielä pitkälle, sanoo Eero Tapio ehdokkaastaan.
uutiskirje 