Teatteriohjaaja Raija-Sinikka Rantala ja teatteritieteen opiskelija Anni Mikkelsson valitsivat 47:n näyttämöpäiville hakeneen ryhmän joukosta 13 esitystä.
He kertovat suosineensa suomalaista, uskaliasta ja rohkeaa aihepiiriä. Valittujen esitysten teemat käsittelevät varttumista aikuiseksi sukupuolittuneessa maailmassa, valtapelejä ja pyrkimystä oikeudenmukaisuuteen ihmissuhteissa ja yhteiskunnassa.
– Itseäni aivan häkellytti se, kuinka suuri tason nousu on tapahtunut harrastajateatterissa. Siellä on hirveän hyviä näyttelijöitä, toteaa Rantala, joka ei ohjaustöiltään ole viime vuosina juurikaan ehtinyt käydä harrastajateattereissa.
Rantalasta näyttää siltä, että ammattilaisten ja harrastajien kentät ovat pitkälti sulautuneet yhteen.
– Ehkä siksi, että ammattikorkeakoulut ovat kouluttaneet niin paljon lahjakasta porukkaa, jotka eivät ole sijoittuneet teatterikentälle, mutta jotka haluavat tehdä teatteria, hän pohtii.
Poliittista satiiria
Valintaseulan läpi päässeistä klassikkotulkinnoista Rantala mainitsee esimerkkinä haukiputaalaisen Nurkkanäyttämö esittämä Sofi Oksanen Puhdistuksen ja Peter Shafferin Amadeuksen, jonka esittää Järvenpään teatteri.
Toinen selkeä ryhmä ovat itse kirjoitetut, omasta elämästä kertovat näytelmät. Näistä Ite-taiteen eli nykykansantaiteen edustajista osa nousee Rantalan mukaan ”relevanteiksi taideteoksiksi”.
Rantala on mielissään siitä, että esitysten aiheissa on uutta yhteiskunnallista otetta, teatterissa kun on niin pitkään piehtaroitu perhekeskeisissä ongelmissa.
– Valituissa näytelmissä on sekä huumorilla höystettyjä että dokumenttipainotteisia, kunnianhimoisia esityksiä, joissa oli selvästi yhteiskunnallinen painotus.
Esimerkkeinä Rantala mainitsee Kajaanin Harrastajateatterin esittämän, Eino Saaren ohjaaman Radixin, jossa käsitellään joukkovoimalla dokumenttiaineistoa.
Toisena esimerkkinä hän mainitsee Legioonateatterin ja Ämmäsuon teatterin esittämän, Antti Haikkalan kirjoittaman näytelmän Vastakkainasettelu eli kolme idioottia.
– Se on oivasti humoristinen juttu, jonka poliittinen satiiri on ennen näkemätöntä, Rantala suitsuttaa.
Näytelmienkatsomisurakasta Rantala saattaa vielä ammentaa ideoita omiinkin ohjauksiinsa. Nuorten into ja sitoutuminen viehättää ammattilaista.
– Nuorten kanssa ja erityisesti maahanmuuttajien kanssa voisi olla kiinnostavaa tehdä teatteria, hän sanoo.
Sirkusta
Nyt 36. kerran järjestettävillä Työväen Näyttämöpäivillä nähdään myös sirkusta.
Kutsuttuna esityksenä festivaaleilla nähdään Zero Gravity Companyn esikoisteos Ydin. Se on uuden sukupolven nykysirkusesitys, jonka ensi-ilta oli viime marraskuussa uuden sirkuksen keskuksessa Circossa Helsingissä. Esityksen on ohjannut varsinainen nykysirkuksen guru Ville Walo.
Edellä mainittujen lisäksi Mikkelissä nähdään jyväskyläläisen AdAstra Teatteri Lyhty. Sen on kirjoittanut ja ohjannut Sauli Yksjärvi.
Tamperelainen Eliisa-teatteri esittää Minna Canthin Papin perheen, jonka on ohjannut Johanna Virsunen.
Kajaanin Harrastajateatteriin Mum – esitys äitiydestä, tyttärenä olemisesta ja elämästä on käsikirjoittajaryhmän Karoliina Kuvaja, Irja Samoil, Sara Saxholm ja Maarit Väyrynen aikaansaannos. Sen ohjaa Sara Saxholm.
Kuusankosken Teatteri esittää Mikkelissä Agota Kristofin Ison vihkon, jonka on ohjannut Jouni Henttu. Lahtelainen Nikolain Teatteri esittää Henri Tuulasjärven kirjoittaman ja ohjaaman Taivas on puoli elämää.
Helsinkiläinen Studioteatteri esittää Nea Maria Törmäsen, Hannu Tuiskun ja työryhmän sekä William Shakespeare käsialaa olevan Menetetty Meksiko -näytelmän. Sen on ohjannut Hannu Tuisku.
Mikkeliläinen Suomen Paras Poikateatteri esittää Katariina Kinnusen ohjaaman Pirstaleita.
Joensuulainen Teatteri Fiasko esittää Beckettin innoittamana ja Pirkko Kurikan dramatisoimana Beckettiä etsimässä. Sen on ohjannut Tuire Hindikka. Nukketeatteriosion ohjauksesta vastaa Jyrki Tamminen, chi ball rituaalista Outi Krohns ja äänidramaturgiasta Liisa Tavi.
Jyväskyläläisen Vastavoiman esitys Mikkelissä on Zoe Lewisin Touched for the very first time, jonka on ohjannut Mirka Seppänen.
Muualla verkossa:
lehti 