Työväen Näyttämöpäivien tämänkertaisen yleisöäänestyksen voitti mikkeliläinen Suomen Paras Poikateatteri esityksellään Pirstaleita. Esityksen on ohjannut Katariina Kinnunen. Yleisön suosikille myönnettävä kiertopalkintotuoli jää siis tällä kertaa Näyttämöpäivien kotikaupunkiin.
Toiselle sijalle tiukassa äänestyksessä kipusi jyväskyläläisen Vastavoiman Touched for the very first time. Madonna-fanista kertovaa yhden naisen monologia ylisti myös teatterialan ammattilaisista koostuva raati. Monologin esitti Johanna Ahonen. Esityksen oli sovittanut ja ohjannut Mirka Seppänen.
Kolmanneksi yleisö valitsi Tampereelta tulleen Legioonateatteri & Ämmässuon teatterin esityksen Vastakkainasettelun, jonka ohjauksesta vastaavat Antti Haikkala ja Aarne Kärsämäki.
Näyttämöpäivien raatiin kuuluivat näyttelijät Jarmo Mäkinen ja Vera Kiiskinen, teatterityön professori Yrjö Juhani Renvall ja ohjaaja Johanna Freundlich sekä teatteritoimittaja Kirsikka Moring ja ohjaaja Mikko Roiha.
Raatilaiset olivat pääosin tyytyväisiä Raija-Sinikka Rantalan ja Anni Mikkelssonin tekemiin valintoihin, vaikka Mikko Roiha hieman pettyneenä jäi näkemiensä esitysten pohjalta kaipaamaan ohjaajan työtä ja näytelmän sisältämää väitettä, joka hävisi helposti liikaan materiaaliin.
Hankasalmen
Madonna
Vastavoiman Madonna-esitys perustuu Zoe Lewisin käsikirjoitukseen, jonka Mirka Seppänen on suomentanut ja sovittanut.
Touched kantaesitettiin Lontoossa helmikuussa 2009. Alkuperäistarina alkaa 1980-luvun manchesterilaisen teinin kokemuksista Thatcherin ja vahvan luokkajaon ilmapiirissä. Seppänen sijoitti Vastavoiman tarinan Hankasalmelle.
Pakonomainen tarve päästä julkisuuteen on sovittaja-ohjaajan mukaan yleinen nykytrendi. Samaa sukua on pyrkimys olla yhtä täydellinen kuin idoliksi rakennettu henkilö. Monologissa Linda elää Madonna-haaveissaan teinistä kolmikymppiseksi. Madonnan varjoon jää kaikki, niin opiskelut, työ kuin ihmissuhteetkin.
Lindaa esittää 22-vuotias Johanna Ahonen, joka opiskelee teatteri-ilmaisun ohjaajaksi. Lähes parituntinen monologi on melkoinen suoritus kokeneelle ammattinäyttelijällekin. Ahonen suoriutui tehtävästään kuitenkin hienosti. Lindan kehitystarina, vaikkakin Madonna-sidonnaisena, antoi yleispätevyydessään paljon samaistumisen mahdollisuuksia.
Räväkkää
vastakkainasettelua
Kolmannelle sijalle mikkeliläisyleisön mielissä asettunut tamperelainen Vastakkainasettelu eli kolme idioottia on räväkkää poliittista huulenheittoa. Vastakkain esityksessä on kaikki mahdollinen eikä irvimisen kohteita ole rajattu. Siinä sivussa roimitaan kunnolla myös teatterin tekemistä.
Huulenheiton raamina on kuitenkin teatteriyhdistyksen arkea. Kolmijäseninen yhdistys pitää kokoustaan. Mutta siinä lomassa sana lentää ja välillä pöydätkin. Ivan kohteeksi joutuu puolueet ja ideologiat kommunisteista kapitalisteihin, maahanmuuttajat ja homot.
Teatterien tilaa kuvataan apina- ja banaanileikillä. Kun banaaninsyönnistä toiset ovat saaneet kyllin useasti sormilleen, loput eivät enää yritäkään. Niin on käynyt myös teatterien kunnianhimoisille projekteille.
Aarne Kärsämäki kertoo Mikkelissä, että heidän esityksensä on Ylioppilasteatterin valtuustosarjan versio 1.2. Tämä on tietysti täyttä satiiria, kuten sekin, mitä he sanovat esityksen sisällöstä:
”Vastakkainasettelu pyrkii rikkomaan niin kapitalismiin kuin sosialismiinkin liittyviä myyttejä ja kaivamaan ihmisen esiin. Miten käy modernin ihmisen postmodernissa maailmassa? Voiko teatteri olla yhteiskunnallinen vaikuttaja? Keksi itse lisää älykkäältä kuulostavia kysymyksiä.”
– Mukana on paljon omaa turhautumista, käsikirjoittaja-ohjaaja Antti Haikala suostuu lopulta selittämään. Hänestä on liikaa sellaista teatteria, joka pyrkii vain miellyttämään katsojaa. Riskejä ei uskalleta ottaa.
Niinpä Vastakkainasettu riskeeraa täysillä. Itsekritiikki on heitetty romukoppaan.
– Mahdollisimman suurella epävarmuudella mennään, Haikala kuvaa. Riskinotto tuottaa tulosta.
lehti 