Kalliossa suhisee. Työryhmän käsikirjoituksesta ohjasi Niina Hosiasluoma ja dramatisoi Titta Halinen, rooleissa Eero Enqvist, Essi Hurme, Mikko Lauronen ja Minna Rimpilä. Valtimonteatteri, Aleksis Kiven katu 22 (sisäpiha), liput 15 / 10 €. Ensi-ilta 24.3., esityksiä 20.4. asti.
Kun duunaristo lähti Kalliosta Itä-Helsingin lähiöihin, tilalle asettui 1970-luvulta alkaen opiskelijaa ja muuta halpa-asujaa. Tulijoita on riittänyt, ja kalliolaisuus on jo kauan sitten muokkautunut omaksi elämänmuodokseen, peräti brändiksi.
Kallio on inspiroinut kirjailijoita. Jos Pirkko Saision Elämänmenossa elettiin vankasti vielä vanhaa Kalliota ja Anja Kaurasen Sonja O. kävi täällä liikehti vanhan rajoilta kohti uudempaa, niin Mikko Rimmisen Pussikaljaromaani (ja -elokuva) kulki jo tyystin uusmaailmoissa.
Myös teattereihin ja tv-sarjoihin on Kalliosta riittänyt aihelmia ja maisemia.
Valtimonteatterissa ensi-iltansa saanut Kalliossa suhisee jatkaa tämän kaupunginosa-teeman työstämistä, mutta vain ohuin siivuin. Näemme lavalla kahden maalaiskanin ja kahden citykanin perioudon kvartetin, jonka keskinäisistä suhinoista on juttu pantu kokoon. Välttämätöntä ei olisi olla juuri Kalliossa, keskeisemmältä tuntuu yleinen lande–stadi-peräinen hylkimisreaktio.
Aluksi kuuluvimmiksi nousevat murteen ja slangin törmäykset: savoksi ”hommoo” viittaa eri toimintoihin kuin kuultuna kalliolaisessa Nalle Pubissa. Ihmiskanien eroja (ja myös yhtäläisyyksiä) hahmottuu muitakin, eivätkä kielen sävyt ole niitä ratkaisevimpia.
Esitys sisältää kavalkadin tyyppejä, tilanteita ja sählinkiä. Se synnyttää sarjan mielteitä, jotka vaihtuvat underground-sarjakuvasta nonsenseen ja seksuaalivetoiseen puskafarssiin. Mitään tiukantarkkaa juonirankaa lienee turha etsiä, kun aika satunnaisista katkelmista vaihdetaan taas seuraaviin. Loppua kohti on aavistuksen tiivistyvää.
Mainiointa ovat neljää näyttelijää. Nähdään eräitä mukaansatempaavia vetoja, ja heiltä näyttää lohkeavan nopeaa muuntautumista härskistä herkempään. Ja pari laulunumeroa yllättää hyvin, varsinkin Ilpo Tiihosen sanoihin svengaava Missä olisi kauneinta kuolla.
Valtimonteatterin näyttämötilan erikoisuus, ikkuna kalliolaiselle takapihalle, passaa juuri Kalliossa suhisee -näytelmän taustakuvaksi täydellisesti. Aitoine lauantai-illan mölinöineen – ettei totuus unohtuisi.
lehti 