Pyhä yksinkertaisuus – musiikillinen koko illan ratto. Käsikirjoitus Miia Änäkkälä, Kati Sirén ja Tero Lahtinen, ohjaus Kati Sirén, laulujen sanat Tero Lahtinen, sävellykset Mikko Huoviala, pukusuunnittelu Sanni Tamminen, äänisuunnittelu Niklas Vainio, koreografiat Sanni Tirri, rooleissa muun muassa Asko Kaunisto, Juha Koskinen, Sanna Saarinen, Sari Metsäkylä-Tuominen, Teemu Heino ja Harri Koskela. Ensi-ilta 3.10.
Koskilaisten – kuten valkeakoskelaiset itse tapaavat sanoa – omassa teatterissa on Kati Sirénin kaudella käsitelty monia ajankohtaisia, tavallista ihmistä koskettavia aiheita.
On käsitelty muun muassa vanhustenhoitoa, naisen elämää ja paperityöläisten kysymyksiä tavalla, jossa käsikirjoituksen lähtökohtana on usein ollut harrastajista koostuvan näyttelijäjoukon omat kokemukset.
Nytkin Koskissa pureudutaan tavallisten työtätekevien ihmisten arkeen, mutta tällä kertaa itse arki on pääteema. Pyhä Yksinkertaisuus – musiikillinen koko illan ratto näyttää miten moninaisten asioiden kanssa suomalaiset vaikkapa Valkeakoskella joutuvat selviytymään.
Taitavasti tehty musiikkinäytelmä on nimensä mukaisesti ennen kaikkea rattoisa. Samalla se onnistuu tarkastelemaan kriittisesti monia aikamme ilmiöitä ja osoittamaan, miten yhteisö kantaa elämää, jonka sisältö lopulta on arki itsessään.
Näytelmä on kurkistus erään suomalaisen kerrostalon asukkaiden elämään. Talossa asuu työhönsä uupunut virkamiesvaltuutettu, työtön putkimies perheineen, Tervasaaren sellutehtaan työmies, Sitku-pankin konsultti ja moni muu.
Teatteri-illan aikana kunkin asukkaan elämää esitellään ja tutkitaan hetken tarkemmin, ja näytetään myöhemmin, mihin suuntaan kukin ongelmineen jatkaa. Jotkut löytävät ratkaisunkin. Esimerkiksi virkamiesvaltuutettu Moisander tuntuu löytävän luontokokemuksien kautta uutta potkua elämäänsä.
Työttömän perheen äiti tekee kahta kauheammin töitä, siivoaa ja jakaa postia, ja murehtii lapsiaan samalla kun putkimiehen töistä työttömäksi jäänyt perheen isä haaveilee tulevista urista. Työttömän perhettä potkitaan joka suunnalta, mutta perhe pitää kiinni ihmisarvosta.
Tervasaaren sellutehtaan loppusanat lausuttiin syksyllä. Näytelmässä sellutehtaan paperimies ei puhu ei pukahda. Hiljainen pilkkimies on saanut tarpeekseen yt-neuvotteluista ja globaalinen talouden voittokulusta.
Välillä meno kerrostalossa villiintyy. Perinnemies ajan takaa ja avaruusolentoa muistuttava lääkäri tuovat tarinaa mukavaa väljyyttä ja vaihtelua.
Valkeakosken kaupunginteatterin lavalla lähes kolmetuntisen esityksen läpi vievä joukko on taitavia näyttelijöitä ja laulajia. Täytyy oikein ihmetellä, että pikkukaupunki on saanut kerättyä suojiinsa näin paljon monitaitoisia esiintyjiä.
Ehkä salaisuus piilee vuosien työssä. Ajan tapahtumia tosissaan tulkitsemaan pyrkivä teatteri kerää pikku hiljaa yhä enemmän kunnianhimoisia harrastajia mukaan.
Sirénin lisäksi käsikirjoitusta ovat olleet laatimassa kuvataiteilija Miia Änäkkälä sekä Tero Lahtinen, joka on valkeakoskelainen pitkän linjan musiikintekijä ja kirjoittaja. Hän on myös sanoittanut näytelmän 14 laulua. Musiikin näytelmään on säveltänyt Mikko Huoviala, paikkakuntalainen musiikkimies hänkin.
Pyhä yksinkertaisuus -näytelmän esityskausi jatkuu Valkeakosken kaupunginteatterissa 13. joulukuuta saakka.
uutiskirje 
