Poliisihallinnon uudistushanke on saanut aikaan jopa suhteettomalta tuntuvan porun. Eniten vastalauseita on kuultu suunnitelmista lakkauttaa Liikkuva poliisi. Protestoinnissa on puhdasta muutosvastarintaa sekä halua vaikuttaa päättäjiin, jotta työryhmän ehdotukset heitettäisiin suoraan roskakoriin.
Nyt maalaillaan herkästi myös sellaisia uhkakuvia, joille ei todellisuudessa ole katetta. On aika erikoista, että näitä kansalaisten turvallisuudentunnetta järkyttäviä uhkakuvia kuullaan myös poliisien suusta. Eikö nyt pitäisi päinvastoin olla tyytyväisiä esimerkiksi siitä, että byrokratiaa vähennetään.
Poliisitkaan tuskin ovat yhtenäisenä rintamana vastustamassa uudistuksia. Maallikon mielestä tuntuu järkevältä vähentää hallintoa ja siirtää vakansseja itse käytännön työhön.
Tarkoitushan ei ole antaa kenkää esimerkiksi Liikkuvan poliisin henkilöstölle, vaan pikemminkin sijoittaa heidät tarkoituksenmukaisesti sinne, missä väkeä eniten kaivataan. Liikennevalvonta voi jossakin jopa tehostua osana paikallispoliisia. Kyse on nyt enemmänkin siitä, miten uudistuksen jälkeen työt organisoidaan ja tehtävät suunnitellaan.
Huoli alueellisen tasavertaisuuden toteutumisesta voi ainakin osittain olla aiheellinen. Tosin tilanne on monilla syrjäseuduilla – esimerkiksi laajassa Lapissa – jo sellainen, ettei se juuri huonommaksi voi enää mennä. Poliisiasemien vähentäminen ei kuitenkaan välttämättä huononna palvelutasoa, sillä esimerkiksi erilaisia lupa-anomuksia voidaan vastaanottaa ja valmiita asiakirjoja luovuttaa kansalaisille muistakin virastoista.
uutiskirje 
