Kansanedustajat ovat palanneet juhannuksena alkaneelta istuntotauoltaan työn ääreen. Syysistuntokausi käynnistyi keskiviikkona leppoisasti, vaikka jo heti ensimmäisessä istunnossa päästiin myös kiistelemään hallituksen toimista työurien pidentämiseksi. Päivää sävytti kuitenkin juhlan tuntu ja paljon odotetun Puhdistus-elokuvan esitys.
Kuluneen sanonnan mukaan tyyneys edeltää myrskyä. Tämä pitää paikkansa myös Suomen poliittisessa syksyssä. On helppo yhtyä puhemies Eero Heinäluomaan, joka on puhunut politiikan supersyksystä.
Aineksia rajuihin yhteenottoihin hallituksen ja opposition välillä on kasapäin: Euroopan velkakriisi nostaa taas jossain vaiheessa päätään ainakin Kreikan ja Espanjan lainahakemusten muodossa, kuntauudistus kiihdyttää tunteita ja budjettikin pitäisi hyväksyä, vaikka taloudessa eletään edelleen sumussa. Ennustelaitoksetkaan eivät ole yksimielisiä siitä, onko edessä taantuma vai hitaan kasvun aika.
Railakas poliittinen keskustelu on terve merkki.
Hallituksen sisällä välejä kiristää kokoomuksen ja SDP:n lähes tasoissa oleva kamppailu suurimman puolueen paikasta. Mielipidemittausten mukaan kokoomus on yllättävän selvästi johdossa lokakuun kuntavaaleissa, mutta seuraavia eduskuntavaaleja koskeva hermopeli näkyy jo puolueiden kellokkaiden välisenä nokitteluna.
Nyt kaiken taustalla väijyvät kuitenkin kuntavaalit, jotka kiristävät tunnelmia entisestään, myös opposition sisällä. Keskustaa uhkaa historiallinen putoaminen tavallisten kuolevaisten joukkoon kuntapuolueena perussuomalaisten saatua uudelleen nokkansa nousuun. Äänestäjien sieluista käydään kilpaa muun muassa välikysymyksillä, jotka molemmat oppositiopuolueet julkistivat jo reilusti ennen istuntokauden alkua elokuussa.
Välikysymystehtailu syö kuitenkin niiden tehoa ja hitsaa hallituspuolueita yhteen.
Hallituspuolueiden koetinkivi ovat kuntavaalit siinä mielessä, että kumppaneiden välit ovat usein pahoin hapantuneet niiden jälkeen pitkäksi aikaa. Toisten voitto ja toisten tappio kiristävät tunteita, vaikkei kummallakaan ole vaikutusta eduskunnan voimasuhteisiin.
Jo kesän poliittisessa keskustelussa oli näkyvissä aiempaa selvempi oman värin näyttäminen myös hallituksen sisällä eikä tämä varmasti ole ainakaan laatumaan päin nyt vaalien lähestyessä.
Railakas poliittinen keskustelu on terve merkki. Koalitiohallitus koostuu nyt poikkeuksellisen monimuotoisesta aineksesta. Olisi keinotekoista yksimielisyyttä pitää mölyt mahassa silloin kun asioita valmistellaan ja ne ovat aidosti auki. Tätä entisen pääministerin Matti Vanhasen oppia ei ole mitään syytä noudattaa.