Ei ole hääppönen tarina, mutta musiikki… Siinä on melkein kattavasti kaikkea sitä, mistä Suomi tykkää.
Kapteeninkadun tyttö kurkistaa tähdenteon taakse ja kertoo totuudenmukaisesti musiikkibisneksen nurjista puolista ja ristiriidoista… Näin Kaupunginteatterin tiedotelehdessä teatterin toisesta musikaalista syksyn ohjelmistossa.
Kyllä varmaan kertoo. On haluttu kertoa paljon, ja kun se on ollut tarkoitus, huiskitaan.
Laulajaksi haluavan tytön äidin vastahanka (perusteluineen), ristiriidat bändin sisällä, riistäjämanageri, uskonnollinen hurmos, seksuaalinen kiusanteko, homous, jne… Mihin kaikkeen yhden tytön taipaletta iskelmämaailman tähteyteen kahdessa ja puolessa tunnissa kuvattaessa ehditäänkään puuttua.
Musiikin ystävä voisi sanoa, että tunti olisi saanut riittää ja tilaisuuden nimi voisi olla ”Viihdettä Esa Niemisen sävelaarteistoista”.
Iso käsi Esa Niemiselle. Hän on tehnyt suuren ja kunnioitettavan työn säveltäessään musikaalin 24 sävelmää. Tuo työ olisi ansainnut rinnalleen vertaisensa näytelmällisyyden.
Ohjaaja Milko Lehto olisi melkoinen velho, jos olisi saanut esityksen puheosuuksiin jännitettä. Sellaiseen ei nyt oikein ollut aineksia.
Mieluummin tässä korostaakin sitä, minkä vuoksi Arena-teatteriin kannattaa mennä. Sinne kannattaa hakeutua hänen, joka pitää viihdemusiikista laajasti – rokista gospeliin -ymmärrettynä. Sitä Nieminen orkestereineen tarjoaa.
Pääroolia esittävästä Sara Wellingistä puhuttiin jo viime keväänä uutena kykynä. Sellainen hän on ilman muuta osoittanutkin olevansa. Samaa voi sanoa myös hänen kanssaan sydänten kamppailua käyvästä Kari Hevonsaaresta. Kummankaan näyttelijäntaidoista on paha mennä mitään sanomaan. Niiden osoittamiseen ei tämän esityksen ulkomusiikillinen osuus oikein mahdollisuuksia anna.
Tommi Rantamäki on em. pariskunnan välien rauhantekijän roolissaan sympaattinen.
Laulutaitojaan pääsevät näyttämään myös Sanna Saarijärvi managerin, Marjut Toivanen äidin ja Pertti Koivula tuottajan rooleissaan. Esa Niemisen ”silmää” osoittaa se, että kullakin heistä oli esitettävänään juuri heidän egoonsa sopivat laulut.
Heidän esittämänsä laulut ovat musikaalin helmiä, mutta Sara Wellingin (ja kuoron) finaali Millainen laulu minusta jää on sen timantti.
Helsingin Kaupunginteatteri: Kapteeninkadun tyttöOhjaus: Milko Lehto, kapellimestari: Esa Nieminen/Pekka Kuorikoski, koreografia: Ville Sormunen, lavastus: Katariina Kirjavainen Rooleissa mm.: Sara Welling, Kari Hevossaari, Pertti Koivula, Tommi Rantamäki, Sanna Saarijärvi, Marjut Toivanen.
uutiskirje 
