On helppo heittää väite. Ottamalla ohjelmistoonsa Viulunsoittaja katolla -musikaalin tyytyy Helsingin Kaupunginteatteri jatkamaan kunnianhimottomalla linjallaan ja turvautuu taas pomminvarmaan suursuosikkiin. Niiden ansiosta teatteri välttää vajaiden katsomojen riskin.
Tässäkin asiassa on myös toinen puoli.
Tällaista keinoa käyttävän taidetoimijan on syytä onnistua, muuten se sahaa omaa oksaansa. Niin saattaa käydä, koska yleisön odotukset ovat menestystä saavuttaneen esityksen kohdalla korkealla. Ja mitä korkeammalla odotukset ovat, sitä vakavammat ovat seuraukset, jos esitys osoittautuukin pettymykseksi.
Viulunsoittaja katolla on tunnetusti yksi maailmassa eniten esitetyistä musikaaleista. Amerikkalaisten Jerry Bockin säveltämästä ja Joseph Steinin kirjoittamasta musikaalista on tehty toinen toistaan suositumpia versioita niin ammattilais- kuin amatöörivoimin.
Jos minkä, niin sen kohdalla ovat odotukset suuret. Tästä kertovat myös loppuunmyyty-leimat teatterin verkkosivuilla.
Onnistuiko Kaupunginteatteri riskinotossaan?
Rimaa hipoi, mutta onnistui.
Esko Roine loistaa Tevjenä
Tarina elämästä tsaarinaikaisen juutalaisvastaisuuden puristukseen joutuvasta Anatevkan ukrainalaiskylästä on tuttu. Perinteet panevat vastaan, kun kylään tulee tietoa ulkomaailmasta, ja kun päähenkilön tyttäret uhmaavat niitä miesvalinnoissaan. Ajattomia linkkejä nykymaailmaankin tarina saa kylään hyökkäävien väkivaltaisten santarmien tulossa ja kun asukkaat toinen toisensa perään häädetään kodeistaan. Miten paljon Turkissa onkaan tänään pakolaisia Syyriasta. Miten paljon muualla maailmassa!
Ohjaaja Hans Berndtssonin tekemissä valinnoissa kertoa tuttu tarina on vaaransa koreografian maneereissa, jotka tuskin kaikkia katsojia miellyttävät. Niistä voiton kuitenkin vie roolisuoritus, jonka ansiosta lipunhinnan voi katsoa tulleen lunastetuksi.
Kysymys on tietenkin Esko Roineesta, maitomies Tevjestä. Hänen suorituksensa arvoa nostaa se, että hän on roolissaan niin loistava, vaikka ei todellakaan ole mikään laulaja. Laulut ovat koko musikaalin sielu ja Roineen taitoa vain korostaa se, että hänen osuuttaan niissä ei ole tarvinnut yrittää peittää mahtipontiseen kuorolaulantaan – kuorojen esitystä mitenkään vähättelemättä.
Roineen puolesta suorastaan harmittaa se, että hänen puhuvaan rooliinsa on ympätty – vaikkakin käsikirjoituksen mukaan – niin paljon ei niin korkealentoisia letkautuksia. Ei suorituksessaan onnistuminen niitä olisi kaivannut, ei ainakaan toteutuneessa määrässä.
Perinteissä kiinni
Ohjaaja Berndtsonilla on läheinen suhde juutalaisuuteen ja sen perinteisiin. Hän onkin ollut tarkka siitä, että asiat tehdään esityksessä oikein. Symbolien on pitänyt olla kohdallaan. Hän lienee myös käynyt monet henkiset kamppailut pohtiessaan miten paljon perinteisiin niin kovasti nojaava teos vaatii niistä kiinni pitämistä ja millaisin keinoin niin voi tehdä samalla kuitenkaan luopumatta ilmaisun elävöittämisestä.
Elävöittämisessä onnistumisessa ovat ratkaisun avaimet löytyneet ulkoisen ilmaisun, kuten puvustuksen, ohella ennen muuta koreografiasta, jossa punaisena lankana voi pitää siihen sisältyvää ristiriitaisuutta.
Perinteiden vaalinnasta on kyse, mutta koska ne myös murtuvat, on tehokeinoksi valittu kiivastahtisen komedian keinot. Ryhmän – isomman tai pienemmän – vähempikin juoksuttaminen sinne tänne olisi kyllä riittänyt. Myös kalusteovien louskutus alkoi pistää silmään.
Vaikuttavimmillaan näyttämön tehokäyttö oli loppukohtauksessa kyläläisten laahustaessa taustalla yksi toisensa jälkeen kohti tuntematonta.
Musiikki pääosassa
Viulunsoittaja katolla on tunnettu nimenomaan musiikistaan (Rikas mies jos oisin, Nousee päivä, laskee päivä), joten viulistille (Mauri Saarikoski/Toivo Rolser) langetettu rooli on suorastaan luonnollinen valinta tulkitsemaan omalla tavallaan Tevjen ja muiden kyläläisten tunteita.
Viulunsoittaja Katolla maailmanensiesitettiin vuonna 1964. Helsingin Kaupunginteatterin ohjelmistoon se tuli vuonna 1966 Sitä esitettiin 446 kertaa ja sen näki yhteensä yli 300 000 katsojaa.
Pitkää ikää musikaalille voi tälläkin kertaa ennustaa.
Viulunsoittaja katolla. Helsingin kaupunginteatteri, Suuri näyttämö. Ohjaus Hans Berndtsson. Rooleissa mm.: Esko Roine, Riitta Havukainen, Anna-Maija Tuokko, Antti Lang, Tuukka Leppänen, Antti Timonen, Raili Raitala ja Marika Westerling.
uutiskirje 
