Elämän ikuinen keskeneräisyys voisi saada synkkämielisenkin käsittelyn, mutta ei tässä esityksessä.
Ylihuomenna hän tulee on lupauksensa mukaisesti taivaallinen komedia, ehkä jopa anarkistinen. Suuria teemoja käsitellään venyttämällä realismin ja ”hyvän maun” rajoja rempseällä otteella.
Alussa on kappeli, keskeneräinen. Siellä viisi virkamiestä, jotka henkensä kaupalla koettavat saada rakennuksen valmiiksi määräaikaan, deadlineen, mennessä.
Välillä vedetään aivan överiksi ja sormenpalasia lentelee kuin prinssinnakkeja.
Sitten kun työ on valmis, alkaa uusi elämä. Sitten on aikaa ja energiaa kaikelle sille, mikä on jäänyt kappelin varjoon. Omat halut ja unelmat, perhe ja parisuhde, sitten kun.
Mutta elämässä tulee aina uusia kappeleita.
Käsikirjoituksen pohjana oli alkujaan Gogolin farssi ja Beckettiin viitataan näytelmän nimessäkin. Kaikki tapahtuu suljetussa tilassa, jossa odotetaan: sitten kun…
Mitä Jeesus tekisi? Entä sinä?
Loppulaskenta tikittää kuitenkin lähempänä kuin virkamiehet ensi luulevat. Kun lopun läheisyys paljastuu, kiihtyy syöksylasku kohti taivasta/helvettiä.
Mitä sinä tekisit juuri ennen loppua? Rukoilisit? Koettaisit paeta? Tunnustaisit rakkautesi ja heikkoutesi?
Kaikkea tätä ja vähän muutakin tehdään Ryhmäteatterin kappelityömaalla. Sisään rymistelee laulava, mutta puhumaton Jeesus ja ihmiset jauhetaan lihamyllyssä.
Kierrokset nousevat lopun edellä ja jokainen hahmo riisutaan porvariston hillitystä charmista. Välillä vedetään aivan överiksi ja sormenpalasia lentelee kuin prinssinnakkeja.
Mykkä Jeesus on hyvä oivallus. Mitä kaikkea ihmiset suoltavatkaan ulos, kun toinen vaan kuuntelee, eikä sano mitään!
Tyylilajin olisi soinut pitävän tiukemmin. Kun Jeesus viimein puhkeaa puhumaan, kuulostaa ”saarna” turhan vakavalta verrattuna aiemmin nähtyyn ja koettuun.
Kokonaisuudessaan Linda Wallgrenin ohjaus on silti mukaansa repäisevä ja esitys parhaimmillaan vimmainen.
Taide pelastaa?
Lauri Maijala on kirjoittanut näytelmäänsä hervottoman määrän tekstiä ja puheen varaan esityksessä myös lasketaan paljon. Kieli on näppärää ja tätä päivää, välillä nokkeluus on turhankin itsetarkoituksellista.
Harmillisesti laulujen sanoista ei ainakaan sivukatsomossa saa mitään selvää (lukuunottamatta Emmi Parviaisen soololaulua), ja puhekin puuroutuu aina, kun näyttelijä osoittaa sanansa kohti toisen reunan katsomoa.
Ongelma lienee ennemminkin äänentoistossa kun näyttelijöiden tekniikassa, ja on toivottavasti saatu ensi-illan jälkeen korjattua.
Sekä konkarinäyttelijät että teatterikorkeakoululaiset tekevät hyvää työtä. Janne Hyytiäisen fyysinen ilmaisu on paikoin hulvatonta, neekerivitsit tuovat mieleen Teuvo Hakkaraisen.
Epilogissa ollaan kai taivaassa. Jumalten ja muiden suurten kokoontumisen kokoonpano on hilpeä oivallus, hi-uu-li-hei!
Teatterista poistuu energisenä. Ehkä se onkin taide, joka pelastaa?
Lauri Maijala: Ylihuomenna hän tulee. Ohjaus: Linda Wallgren. Rooleissa: Janne Hyytiäinen, Miika Laakso, Pyry Nikkilä, Taisto Oksanen, Minna Suuronen, Emmi Parviainen. Ryhmäteatteri, Pengerkatu 11, Helsinki.
lehti 