Murska-arvostelut saaneen Eppu Nuotion ja Tiina Brännaren käsikirjoittaman ja Brännaren ohjaaman Liz-musikaalin nimirooleissa säteilevät Maria Lund ja Sinikka Sokka. Musikaali pureutuu tähtinäyttelijä Elizabeth Taylorin intohimoiseen, traagiseen elämään.
Mutta ei kriitikoita käy kaikin osin uskominen. Tietystä kömpelyydestä ja iskelmäkavalkadin omaisuudestaan huolimatta Liz-musikaali on viihdyttävä ja upeaa visuaalista juhlaa.
Hehkeän Maria Lundin esiintyminen nuorena Elizabethina jää hieman kliseiseksi ja ulkokohtaiseksi, joskin hänen äänensä soi lähes kauttaaltaan puhtaasti ja kauniisti. Lund on kehittynyt laulajana huimasti.
Silmäthän siinä kostuvat, kun hän herkästi laulaa vaikkapa Joet tulvimaan itke -laulun.
Mutta esityksen ehkä suuremmaksi tähdeksi nousee iän myötä, niin näyttämöllisesti kuin tulkinnoissaan yhä syvällisemmäksi kehittynyt, raju ja kaunisääninen Sinikka Sokka. Hän on uskottava ja kerrassaan upea nainen traagisessa roolissaan. Sääli, että Suuren Näyttämön penkkirivit eivät enää syyskuussa olleet lähestulkoonkaan täynnä.
Ällistyttävän vähän Liz -musikaalissa on tätä musikaalia varten sävellettyä musiikkia. 16 pop-rock hitin joukkoon on ujutettu vain neljä Esa Niemisen säveltämää ja Eppu Nuotion sanoittamaa laulua. Hienoimpana niistä soi Hän on tähti -kappale. Eeva Konnun johtama bändi soittaa nautittavan hyvin.
Epätoivoinen sairauskertomus
Musikaali synnyttää helposti mielikuvan kepeästä ajanvietteestä, jonka aihepiiri hipoo mieluummin päiväunelmien vaaleanpunaisia utupilviä kuin perheen jäsenen kuoleman ja sairastumisen aiheuttamia traumoja.
Tampereen Työväen Teatterin tuore musikaali Next to Normal tekee poikkeuksen perinteisen musikaalin genren suhteen.
Alussa katsojaa harhautetaan näyttämällä touhukas keskiluokkainen Goodmanien arkkitehtiperhe lennokkaissa aamupuuhissaan, kun kaikki ovat valmistautumassa uuteen haasteita täynnä olevaan työ- ja koulupäivään.
Jokin tässä harmoniassa kuitenkin särähtää, ja esille nousee perhe-elämän suorittaminen, kun itse elämä tuskineen häivytetään. Sillä, yksi on joukosta poissa.
Eipä aikaakaan kun ollaan jo keskellä psyykelääkepoppamiesten ja psykiatrien ohjeistamaa maailmaa setvimässä, mitä tapahtuu, kun murheesta tehdään valhe?
Perheen äidille Dianalle (Eriikka Väliahde) kerrotaan hänen kärsivän bipolaarisesta, kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä, joka on lähempänä skitsofreniaa kuin masennusta.
Äärimmillään potilaan mieliala vaihtelee kahden ääripään välillä, poikkeavasta kiihtymyksestä tai epärealistisesta vauhdikkuudesta eli maniasta syvään epärealistiseen masennukseen, epätoivoon, psykoottiseen masennukseen.
Dianan psyyke on kuin globaali maailma pienoiskoossa: ulkoinen maailma kärsii ekokatastrofista, sisäistä maailmaa riivaa egon katastrofi.
Oopperaohjaajanakin kunnostautunut Tuomas Parkkinen on mies paikallaan myös musikaalin ohjaksissa ja Vanha päänäyttämö sopivan kompakti intiimiin kerrontaan. Lavastus on karuudessaan nerokas, mitä kaikkea ulospäin malliperhettä esittävien asukkaiden kodin lukemattomiin laatikoihin onkaan kätketty.
Myös näyttelijävalinnoissa on onnistuttu hyvin. Eritysmaininnan ansaitsee Eeva Konnun eri musiikkigenreistä tyylikkäästi ja taidolla kokoama ja johtama musiikki ja erinomaiset muusikot – ja hyvin kajauttelee koko 6 hengen näyttelijä ensemblekin.
Eriikka Väliahde on hyvä laulaja ja taitava, rohkeasti rooliinsa heittäytyvä näyttelijä. Hän ei näyttele, vaan kulkee roolihenkilönsä tuskaista Via dolorosaa perhetragedian risti harteillaan niin uskottavasti, että katsojaa ahdistaa. Ja kuitenkin on toivoa. Diana on vahva nainen, ja niin on esityskin. TTT:n Next to Normal iskee taiteen ytimeen, tätä teatteri parhaimmillaan voi yhteiskunnallisestikin tarjota – jopa musikaali.
Puntti Valtonen aviomiehenä on mies paikallaan, ja pääsee näyttämään koomikon taitojaankin esityksen tragikoomisissa kohtauksissa.
Emmi Kaislakari esittää perheen 17-vuotiasta Natalie-tytärtä kasvukipuineen. Nuori näyttelijä hakee roolihenkilönsä tavoin vielä elämänsä suuntaa myös ilmaisussaan.
Juha-Matti Koskela Natalien poikaystävänä, ja hulvaton Toni Harjajärvi Dianan rokkariksikin äityvänä terapeuttina ovat uskottavia rooleissaan. Esityksen hienovireisimpään roolisuoritukseen yltää, tavattoman lahjakas Jukka Nylund perheen pojan moniulotteisessa, vaikeassa roolissa. Nylundin herkkyys ja syvällisyys näyttelijänä on riipaisevaa ja upeaa. Kuinka hyvin hän laulaakaan ja tanssii heittäytyen koko tunneskaalallaan ja kropallaan niin musiikin ilotulitukseen kuin synkkiinkin syövereihin.
Liz-musikaali. Tampereen Työväen Teatterin Suuri näyttämö. Käsikirjoitus Eppu Nuotio ja Tiina Brännare, ohjaus Tiina Brännare, musiikin sovitus Esa Nieminen, kapellimestari Eeva Kontu. Rooleissa Maria Lund, Sinikka Sokka, Vesa Kietäväinen, Laura Alajääski/ Emmi Kaislakari
Next to Normal. Tampereen Työväen Teatteri – Vanha päänäyttämö. Käsikirjoitus Brian Yorkey. Suomennos Mikko Koivusalo. Musiikki Tom Kitt. Ohjaus Tuomas Parkkinen, kapellimestari Eeva Kontu. Rooleissa Eriikka Väliahde, Puntti Valtonen, Jukka Nylynd, Emmi Kaislakari, Juha-Matti Koskela, Toni Harjajärvi.
lehti 