Ilmastonmuutos aiheuttaa valtavan muuttoaallon, uuden kansainvaelluksen. Mikäli haluat nähdä tulevaisuuden väestöräjähdyksen seuraukset, mene kuukaudeksi Kairon ihmispaljouden keskelle.
Mikäli haluat tietää ilmastonmuutoksen seurauksista, mene Bangladeshiin, jonka edustan saarilla asuvat ihmiset ovat jo menettäneet kaiken omaisuutensa ja joutuneet muuttamaan meren pinnan nousun takia.
Ilmastonmuutos seurauksineen lienee aikakautemme kuumin tieteellinen kiistanaihe. Sen tuominen teatterilavalle ei ole helpoin tehtävä.
Tämän tempun kuitenkin Tampereen Työväen Teatteri tekee Kellariteatterissa näytelmällä Harhaoppinen.
Ilmastonmuutoskeskustelu vilisee käsitteitä, kuten ppm, parts per milllion, miljoonasosa jostakin. Tämän jääkiekkomaila-kuvauksen avulla miljoonien vuosien ilmakehän hiilidioksidien vaihteluja yritetään havainnollistaa suurelle yleisölle.
Fossiilisten polttoaineiden käytön lisääntymisen myötä 1800-luvun alusta alkaen ihmisen jättämä hiilijälki on tilastollisesti kohonnut muodostaen tilastokäyrään jääkiekkomailan tapaisen hahmotelman.
Tosin eräs skeptinen autoilija totesi kerran, että hän ei jätä mitään hiilijälkeä, koska hän ei koskaan astu autostaan ulos!
Että tämä kaikki sitten esitetään näyttämöllä draaman keinoin ja siten, että pääosan esittäjä on tutkija, joka kieltää skeptisesti koko ilmastonmuutoksen olemassaolon tai mahdollisuuden. Tätä tohtori Diane Cassellia näyttelee uhkea Minna Hokkanen.
Epävarmaa, itseään etsivää idealistia, ja ympäristöaktivistia esittävä Toni Harjajärvi tuo epävarmat tulevaisuuden näkymät näyttämölle veneessä asuvana, maiharitakki-pipohahmoisena kaikentietävänä selittelijänä. Aukot tiedoissa täyttää ulkoa opitut tilastotiedot ja omat hennot oletelmat.
Epävarma tohtori Diane Cassel sekä hänen esimiehensä professori Kevin Maloney (Jyrki Mänttäri) eivät osaa suhtautua oikein mitenkään idealistiopiskelija Maloneyn järjenjuoksuun tai tarkemmin sanottuna eivät he edes kuuntele hänen mielipiteitään. Tieteen ns. puolueettomuus ja avoimuus katoavat byrokratian verkostoihin. Oma etu on ilmastonmuutoksen katastrofisia seurauksia lähempänä.
Väliajan jälkeen näytelmän alkupuolen henkilökehittelyt hajoavat. Tiede ei kehitäkään luonteita vaan palauttaa roolihenkilöt joulunvieton myötä psyykkisesti lähinnä primitiiviseen tilaan etsimään itseään harhoista, kuten scientistit tai vapaamuurarit.
Kaaosteoria toteutuu henkilösuhteiden välillä, kunnes se väkinäisesti saatetaan onnelliseen loppuun, jopa järjen vastaisesti. Hetken mielijohteet harvoin tuottavat pitkäaikaisia tulevaisuuden toimintasuunnitelmia.
Päähenkilön, ympäristöradikaalien silmissä harhaoppisena pidetyn tohtori Diane Cassellin kaappausyritys jää pelkäksi kliseeksi.
Mutta ilmastonmuutoksen seurauskeskustelut on avattu nyt myös teatterilavalla, tässä Pohjoismaiden kantaesityksessä.
Hyvä niin. Kannattaa haistella ajan kulttuurisia ilmavirtauksia ja käydä katsomassa, mistä nyt tuulee.
Tampereen Työväen Teatteri, Kellariteatteri: Harhaoppinen. Käsikirjoitus: Richard Bean, suomennos; Teemu Kaskinen, dramaturgi; Seija Holma ja työryhmä, ohjaus ja musiikkidramaturgia; Snoopi Siren. Lavastus; Hannu Lindholm. Rooleissa: Minna Hokkanen, Suvi-Sini Peltola, Jyrki Mänttäri, Toni Harhajärvi, Vesa Kietäväinen, Jenni Helenius. Ensi-ilta oli 6.2.2013.
uutiskirje 
